1. Matteus, Markus, Luukas ja Pasi

Puhelimen tärinä pöydällä herättää Pasin. Hän haparoi kännykän käteensä ja katsoo näyttöä. Näytöllä lukee "Äippä". Tuhahtaen Pasi työntää luurin tyynynsä alle ja yrittää jatkaa uniaan. Uni ei enää ota tullakseen. Puhelin piippaa viestin merkiksi. Pasi kaivaa puhelimen tyynyn alta. Viesti on äidiltä: "Soita, kun ehdit".

Pasi nousee venytellen ja kävelee keittiön virkaa toimittavaan syvennykseen. Hän avaa jääkaapin. Siellä ei ole juuri muuta syötävää kuin pala juustoa, rasia margariinia ja lenkkimakkara. Ovessa on pari tölkkiä olutta. Näistä syntyy jo oivallinen aamupala, kun pöydällä näkyy olevan pussissa vielä muutama pala ruisleipääkin jäljellä.

Hieman on hutera olo ja paha maku suussa. Pakko tänään siivota, kun äippä on tulossa käymään. Hän moittii muuten taas sotkuista.

Pitäisköhän sille äipälle muuten jo soittaa, kun se kuitenkin odottaa?

Pasi haukkaa palan leipää, jonka päällä on paksu viipale lenkkimakkaraa ja hörpää pitkän huikan olutta suoraan tölkistä.

Krapula tulee, mutta minä päätän koska.

Pasi valitsee äidin numeron ja odottaa. Äiti vastaa ja muistuttaa poikaansa tulevansa seuraavana päivänä aamujunalla Helsinkiin. "Olekin sitten junalla vastassa, kun tulemme Markuksen ja Luukaksen kanssa. Matteuksen perhe tulee Einon hautajaisiin autolla. He tuovat kukkalaitteen ja kukat mukanaan. Nähdään, rakas."

Pasia hymyilytti. Äiti jaksoi aina muistuttaa rakastavansa. Se tuntui hyvältä. Äiti sentään arvosti, eikä koskaan tuominnut. Vaikka joskus olisi kyllä ollut syytäkin.

Kuten vaikka silloin, kun yhdet kotibileet lähtivät vähän lapasesta äidin ollessa taas kerran iltavuorossa. Pasi oli sammunut omaan huoneeseensa, eikä porukka ollut lupauksistaan huolimatta poistunut ennen puoltayötä. Äiti tuli töistä suoraan keskelle bileitä ja heitti koko porukan oitis pihalle. Siivoamisen hän jätti aamuksi Pasille, joka krapulapäissään siivoosi kämppää yrittäen olla herättämättä äitiään. Herättyään äiti ei paljon puhunut, mutta totesi vain, ettei halunnut enää mitään vastaavaa kokea kotiin tullessaan.

Pasi havahtui ajatuksistaan. Nyt pitää ryhdistäytyä ja ryhtyä vauhdilla siivoamaan kämppää. Hommaa on paljon...

* * * * *

Seuraavana aamuna Pasi on sovitusti Pasilan asemalla vastassa äitiään ja veljiään. Olo ei ole paras mahdollinen, mutta ei äidin vuoksi oikein voi kännissäkään olla. Muutama tasoittava olut aamulla on kuitenkin parantanut hieman oloa. Eiköhän tästä selvitä. Tuolta kolmikko jo saapuukin.

Veljet, tai oikeastaan velipuolet, ovat pitkiä ja raamikkaita miehiä. Markus on tyylikäs tummassa puvussaan, mutta Luke tai siis Luukas, näyttää juuri siltä mitä hän onkin - prätkäjätkä. Pitkät hiukset ponnarilla, koko parta, tatuointeja naamassakin ja päällä musta nahkatakki, mustat farkut ja mustat raudoitetut bikersbootsit. Jengiliivinsä hän oli sentään jättänyt kotiin. Varmaankin äidin vaatimuksesta. Luke halveksuu kaikkia mustavalkoliivisiä, muka prätkäjengiläisiä. Hänen oma prosenttiliivijenginsä on kuin toinen perhe ja sellaisena tärkeä osa hänen elämäänsä. Siitä ei ulkopuolisille paljon huudella.

Äiti on poikiaan päätä lyhyempi. Hän on pukeutunut mustaan kokopitkään leninkiin ja hän kantaa olkapäällään pitkää jätesäkkiä, jossa on tumma puku, valkoinen paita ja solmio Pasille.

Pasi halaa äitiään. Äiti toteaa: "Sä haiset kaljalle. Et kyllä ota enää mitään ennen hautajaisia!" Pasi lupaa olla ottamatta. Omatunto vähän vihlaisee, kun hän tietää juuri varanneensa taskumatillisen minttuviinaa hautajaisia varten. Se parantaa oloa, rohkaisee ja raikastaa hengityksen.

Veljekset heittävät nyrkkitervehdykset ja päättävät sen sormiräpsytyksiin - se on heidän oma keskinäinen juttunsa. Vaikka isommat veljet ovatkin jääneet Pasille, suuren ikäeron vuoksi, vähän etäisemmiksi on heillä silti yhteisiäkin juttuja. Pasin äiti erosi aikoinaan isoveljien uskovaisesta isästä ja samalla kyseisestä uskonyhteisöstä, jo paljon ennen Pasin syntymää. Veljet olivat vaaleita, pitkiä ja vantteria, toisin kuin Pasi, joka oli pieni, hintelä ja mustatukkainen. Koulussa häntä oli hiusten ja hieman tummemnan ihon vuoksi haukuttu "mannepasiksi". Se oli tuntunut kurjalta. Varsinkin, kun hän ei oikeasti tiennyt miksi hän näytti erilaiselta kuin veljet.

Äiti ei ollut koskaan kertonut Pasille mitään muuta tämän isästä, kuin että tämä oli ollut hänelle yksi typerä kreikan loman ihastus.

Kun Matteus ja Markus olivat jo aikaisin muuttaneet omilleen, oli äiti selvinnyt kahden nuoremman lapsensa kasvattamisesta uudella paikkakunnalla kohtuullisen hyvin. Luukaskin muutti kotoa jo ennen Pasin koulun alkua. Pasi sai siis äidin jakamattoman huomion ja otti kaiken hyödyn irti siitä, että äiti oli usein illat töissä. Kyllähän siitä oli iso etu, kun kämppä oli illat käytettävissä. Oli kavereita, kaljaa ja tyttöjäkin. Koulunkäyntihän siinä tosin kärsi ja loppui lopulta kokonaan.

Veljet olivat kaikki hyvissä duuneissa ja pärjäsivät hyvin elämässään.

Matteus asui vielä kotipaikkakunnallaan Kokkolassa ja hän oli ison teollisuusyrityksen talouspäällikkö. Kotina oli komea rivitaloasunto ja siellä vaimo sekä pari pientä tenavaa.

Markus asui Hyvinkäällä kerrostalossa nuoren vaimonsa ja parin kissan kanssa. Töissä hän oli putkiliikkeessä ja tienasi myös ilmeisen hyvin.

Luke sen sijaan oli mysteeri. Hän ei paljon puhunut elämästään. Hän asui virallisesti Tampereella, mutta suurimnan osan aikaa hän tuntui viettävän jenginsä kerhotiloissa. Kesäisin hän oli asfalttitöissä ja talvella rakennushommissa,  sen tarkemmin Pasi ei tiennyt - eikä edes halunnut kysyä enempää. Rahaa Lukella tuntui kuitenkin löytyvän matkusteluun ja uuteen Harrikkaan.

Veljekset jäivät aseman kahvilaan istumaan ja odottamaan, kun äiti sanoi poikkeavansa kaupassa. Hetken päästä tämä tulikin takaisin kahden täyden ruokakassin kanssa. Ne olivat Pasille.

Markus ja Luke päättävät jäädä kahvilaan, kun Pasi ja äiti lähtevät käymään Pasin kämpällä viemässä ruokaostokset ja vaihtamassa Pasille puku päälle. Pasi ottaa ruokakassit kantaakseen ja äiti kantaa taas olallaan pukua jätesäkissä.

Kämpille saavuttua Pasi vaihtaa kylppärissä pikaisesti juhlavaatteet päälleen ja ottaa pitkän huikan minttuviinaa pesukoneen sisään vaateiden väliin piilottamastaan pullosta. Äiti purkaa sillä aikaa elintarvikkeet kasseista kaappiin ja jääkaappiin.

Hän panee tyytyväisyydellä merkille, että Pasin asunto vaikuttaa melko siistiltä eikä jääkaapissakaan ole pelkkää olutta - tosin ei siellä ole oikein muutakaan. Sohvapöydän virkaa toimittavan tyhjän pakkauslaatikon päällä on levällään korttipakka. Pasin pasianssiharrastus on näköjään edelleen voimissaan.

Äitiä hymyilyttää.

Mieleen muistuu Pasin lapsuudesta tämän tapa tehdä päätöksiä luottamalla kortteihin - jos pasianssi menee läpi, niin teen näin - ellei, niin en tee.

Pasi katsoo itseään hyväksyvästi kylppärin peilistä: kyllä se tummapuku vaan tekee miehen. Vielä hiukan geeliä hiuksiin ja menoksi. Ensin kuitenkin peilikaappiin piilotettu taskumatti povitaskuun. Nyt hän on valmis lähtemään Eino enonsa hautajaisiin.

...jatkuu ehkä ensi viikolla...