22. Tavarantoimitus

Jami kiihdyttää Golfinsa liittymästä Tuusulantien liikenteen sekaan. Hän huomaa liian myöhään peilin kuolleeseen kulmaan jääneen Postin rekan, eikä ehdi reagoida. Rekka rysähtää Golfin vasempaan takakulmaan ja saa sen lennähtämään vauhdilla ulos tieltä, alasviettävää rinnettä, kohti alhaalla olevaa ojaa.

Pasi ehtii kuulla vain kovan rysäyksen, kun auto tuntuu jo singahtavan vauhdilla kohti rinteen alla odottavaa ojaa. Ojaan osuessaan auton turvatyynyt laukeavat ja auto kiepsahtaa nokan kautta katolleen pysähtyen siihen. Hetkeksi tulee täysi hiljaisuus.

Pasi katsoo vieressä istuvaa Jamia. Molemmat roikkuvat penkeissään turvavöistä. Ilmassa haisee voimakkaasti erilaisia voimakkaita hajuja.

"Kävikö pahasti" Pasi kysyy.
"Äh. Ei kai tässä mitään pahempaa. Pitää päästä vaan ulos tästä romusta. Saatsä turvavyöt auki?

Molemmat ottavat toisella kädellä tukea katosta, saavat avattua vyönsä ja putoavat katon päälle. Kaikki ikkunat ovat rikki, joten postuminen autosta käy helpoiten ryömimällä ulos sivuikkunasta loskaiselle pellolle.

Postin rekan kuljettaja juoksee paikalle auttamaan heitä ulos autosta ja paikalle tulee myös muutama muu ihminen.
"Mä luulin jo, että nyt tulee ruumiita, kun näin auton osuvan ojaan ja kääntyvän katolleen" sanoo Postin kuski järkyttyneenä.

Pasi ja Jami katsovat toisiinsa.

"Ei tainnu käydä kummallekaan pahemmin. Vähän otti olkapää osumaa tuvavöistä, muttei muuta. Miten Sulla?" Pasi katsoo Jamia kysyvästi.
"Sama. Olkapäässä vähän tuntuu ja rystysissä taitaa olla vähän lasinsiruja. Muuten ihan kunnossa."

Pasi katsoo Golfin romua. Katto on painunut sisään, nokka painunut sisään ja vääntynyt, takaikkunaa lukuunottamatta kaikki ikkunat rikki.
"Ei taida tosta tulla enää autoa" Jami toteaa.
Pasi kaivelee taskujaan.
"Mun kännykkä on hukassa. Viittitkö soittaa siihen?" Hän sanoo Jamille.
Jami kaivaa puhelimen taskustaan ja soittaa Pasin numeroon. Kohta tuttu soittoääni soi jossain autonromun lähistöllä. Pasi löytää puhelimensa kasaan painuneen turvatyynyn alta.

Hän valitsee puhelimen valikosta TaksiHelsingin numeron ja tilaa heille taksin.

 
Jami nappaa vielä Golfin hanskalokerosta mukaan auton paperit ja jotain muita henkilökohtaisia tavaroitaan. Sitten Pasi, Jami ja muut paikalle tulleet kävelevät rinnettä ylös tielle.

Paikalle on pysähtynyt muutama auto ihmettelemään tapahtunutta, mutta nyt kaikki lähtevät, kun mitään nähtävää ei ole.
 

Postin kuski pyytää heitä tulemaan autolleen, jotta hän voi antaa heille yhteystietonsa. Rekka on pysähtyneena muutaman sadan metrin päässä pientareella. Paikalle päästyään Postin kuski kiipeää rekkaansa ja kirjoittaa omat tietonsa paperille, jonka ojentaa Jamille. Samalla hän ohjentaa lehtiön Jamille ja pyytää tätä kirjoittamaan omat tietonsa. 

Siinä odotellessa Pasi kiertää rekan eteen ja katsomaan sen vaurioita. Niitä ei juurikaan ole. Puskurin päässä on hieman hopeanharmaata maalia ja puskurin yläpuolella olevassa muovissa pieni jälki ja tuskin havaittava halkeama.

Samassa paikalle pysähtyy musta taksimersu. Jami ja Postin kuski kättelevät hyvässä yhteisymmärryksessä sattuneen vahingon. Pasi ja Jami nousevat taksiin. Pasi ilmoittaa osoitteeksi Pasilan aseman.

"Ei tullu mitään näkyvää rekkaan" Pasi toteaa.
"Joo. Sitä aina pienempi jää häviölle näissä. No, mun pitikin jo vaihtaa autoa, kun olihan tuo jo aika romu. Nyt pitää vaan löytää joku äkkiä tilalle, että pääsee duuniin."
"Toivotaan, että löydät uuden menopelin pikaiseen. Golfista on nyt ainakin hyviä kokemuksia. Turvallinen auto."
"Jep. Jossain riisikupissa olis varmaan käynny huonommin."

Pasilassa Pasi maksaa taksin ja miehet lähtevät omiin suuntiinsa. Pasia harmittaa hieman kuraantuneet ja märät vaatteet. Hänhän näyttää ihan ojasta nousseelta - mutta niinhän hän toisaalta onkin. Oman asuntonsa ala-ovella vastaan tulee naapurin mummo rollaattorinsa kanssa.

"Ai hyvä, lapsi. Miten sie oot tuon näköses kunnoss? Mitä siul on oikee tapahtunt?"
"Äh. Ei mitään kummallista. Putosin vaan vähän ojaan" Pasi sanoo ja kiirehtii askeleitaan, ettei tarvitse jäädä enempää juttelemaan.

Asuntoon päästyään Pasi riisuu kaikki vaatteensa ja ottaa pikaisen suihkun. Pukeuduttuaan taas puhtaisiin vaatteisiin hän laittaa kahvinkeittimen päälle ja istahtaa odottamaan kahvin valmistumista. Sitä odotellessa hän päättää pelata erän pasianssia. Panoksena tällä kertaa taas Luke. Jos pasianssi menee läpi Luke ei jää kiinni ja selviää ilman tuomiota.

Pasi jakaa kortit seitsemäön pinoon ja aloittaa pelin. Ensimmäiset käsikortit sopivat ja peli etenee. Yllättäen kaikki käsikortit sopivat ja pöydällä on neljä pakkaa. Pasianssi meni läpi. Jess.

 
Pasi yrittää taas soittaa Lukelle, mutta numero ei edelleenkään vastaa. Samassa puhelimeen kilahtaa viesti. Se on Pipsalta.
"Jos Sulla ei ole mitään erikoista, niin voitaisko nähdä asemalla?"

Pasi vastaa heti: 'Sopii. Monelta ja missä?"
"Sama kahvila. About 30 minsan päästä?"
"Sopii. Nähdään."

Pasi menee kylppäriin laittamaan hiukset hyvin geelillä, ajaa partansa ja laittaa hyvältä tuoksuvaa partavettä reilusti. Hän menee vielä vaihtamaan päälleen tyylikäämmän paidan ja sitten hän on valmis. Hän huomaa lattialla mytyssä olevat likaiset työvaatteensa, kaappaa ne käteensä ja tunkee ne likavaatekaappiin.

Vielä pikainen silmäys kämppään. Ai vitsi, se kahvi jäi juomatta. Hän sammuttaa keittimen, kaataa kahvit viemäriin ja heittää puruja täynnä olevan suodatinpussin biojäteroskikseen. Noin.  Nyt kämppä näyttää melko siistiltä, jos vaikka tänään tulisi yövieras.

Pasi katsoo kännykästä kelloa vielä vartti aikaa. Ei mitään kiirettä. Hän laittaa ulkotakin päälleen, sujauttaa kengät jalkaansa vaan huomatakseen, että ne ovat aivan märät. Onneksi kaapista löytyy toiset talvikengät tilalle.

Pasi astuu rappukäytävään ja sulkee oven. Naapurinmummon ovelta kuuluu taas rapinaa, mutta Pasi ei jää odottelemaan vaan kipaisee juosten portaita alas.

Asemalla Pasi saapuu kahvilan ovelle samaan aikaan Pipsan kanssa. He halaavat ja siirtyvät sisälle kahvilaan. Molemmat tilaavat kahvit ja suklaakakkupalan. He istuvat ikkunapöytään ja ehtivät keskustella hetken, kun Pasin puhelin soi. Pasi kaivaa puhelimen taskustaan ja katsoo näyttöä. Siinä lukee "Luke".

Pasi nousee pöydästä ja sanoo Pipsalle: "Sorry, mutta mun pitää ottaa tää puhelu" ja näin sanoessaan hän kävelee ulos kahvilasta vastaten samalla:
"Hei Luke, mä oon yrittäny tavotella sua.."
"Sorry, en oikein ole pystyny vastailee tai soittelee. Mul olis Sulle yks pyyntö, kun mä oon tääl kaukana ja yks laatikko pitäis toimittaa tänään illalla. Onnistuisko? Mä maksan tietty. Tää on siis tosi tärkeetä."
"No vähän riippuu ajasta."
"Joskus n. klo 20 siihen Pasilan asemalle."
"Mä oon just nyt asemalla kahvilla yhden naisen kanssa. Kyllä mä voin viedä, missä se paketti nyt on?"
"Mikkis on kohta Sun kämpillä, sen piti viedä se, muttei joudakaan odotteleen. Olis mainio juttu, jos onnistuu."
"Sano Mikkikselle, että tuo sen paketin mulle tänne kahvilaan, niin mun ei tarvii lähtee mihinkään."
"Ok. Kiitti tosi paljon."
"Eipä mitään, mut mun piti kysyä sulta..."
"Tuut. Tuut. Tuut..." puhelu oli katkennut.

Pasi palaa takaisin Pipsan luo ja pyytää anteeksi, kun joutui poistumaan puhelimeen. Hän kertoo, että veli pyysi palvelusta ja että kohta joku herra saapuu tuomaan hänelle paketin.

He ehtivät jatkaa keskustelua vain hetken, kun kahvilaan astuu sisään Mikkis. Pasi tunnistaa hänet heti jengiliiveistä ja edellisestä tapaamisesta. Mikkis marssii rivakasti Pasin luo, nyökkää tervehdyksen Pipsalle ja laskee Pasin eteen ison Ikean kassin, jossa on sisällä suuri valkoinen laatikko fragile -tarroin.

Mikkis sanoo ohjeet Pasille madaltaen ääntään lähes kuulumattomaksi: "Vie tää kassi tasan klo 20 thaimaalaisen ravintolan eteen. Siihen tulee kaveri noutamaan tämän. Äläkä vaan myöhästy!"

Mikkis työntää Pasin käteen kaksi 50€:n seteliä ja sanoo: "Nää on sulle Lukelta". Samassa Mikkis on jo poissa...

 

....jatkuu ehkä ensi viikolla...