Hitto, että olinkin typerä. Nyt jokaisessa pienessä muovipussissa on minun sormenjälkeni sekä tietysti myös aseessa ja lippaissa. Mieti. Mieti.
Sitten Pasi muistaa. Äiti toi vuosi sitten ensimmäisellä kerralla vierailulle tullessaan ämpärillisen pesuaineita ja eihän niille mitään käyttöä ole ollut.
Pasi avaa siivouskomeron ja kyllä siellä se ämpäri edelleen on. Pasi nostaa punaisen ämpärin lattialle, istuutuu sen viereen ja alkaa nostella pesuaineita yksi kerrallaan näkyville: hankausneste, ikkunanpesuaine, wc-pesuaine ja yleispesuaine. Viimeinen kuulostaa sopivalta.
Pasi katsoo vielä siivouskomeron lattialle ja kyllä, siellä perällä on avaamattomassa pakkauksessa pari keltaisia kumikäsineitä ja mytyssä muutama käyttämätön siivousliina.
Hommiin siis.
Pasi laskee kylppärin hanasta ämpäriin vähän vettä ja lorottelee sekaan yleispuhdistusainetta. Sitten hän repii auki kumihanskojen pakkauksen, sujauttaa ne käsiinsä ja upottaa siivousliinan ämpäriin. Hupsista. Tulipa laskettua liian kuumaa vettä, hän ajattelee ja laskee hanasta vähän kylmää vettä ämpäriin.
Pasi kiertää siivousrätin mahdollisimman kuivaksi ja alkaa työhön. Hän pyyhkii jokaisen pienen muovipussin yksi kerrallaan rätillä ja asettelee ne sängylle takaisin riviin kuivumaan.
Seuraavaksi Pasi pyyhkii aseen, lippaat ja varmuuden vuoksi myös patruunalaatikot.
Pasi miettii vielä hetken pitäisikö myös muovikassit pyyhkiä ja päätyy varoiksi pyyhkimään myös ne.
Kun työ on tehty, Pasi tyhjentää ämpärin wc-pönttöön ja jättää ämpärin kumolleen kylppärin suihkutilan lattialle. Hän kuivaa kumihansikkaat pyyhkeeseen ja palaa sängyn viereen katselemaan sille asettelemiaan tavaroita.
Pasi käärii aseen varovasti huiviin ja sujauttaa sen takaisin muovikassiin, jonka hän tunkee repun pohjalle. Samoin hän laittaa lippaat ja panoslaatikot muovikassiin sekä sulloo muovikassin reppuun.
Hän pohtii hetken pieniä muovipusseja. Oliko niillä joku järjestys? Ei, kyllä ne olivat vaan sekaisin muovikassissa. Pasi tutkii yhtä pientä muovipussia kädessään ja miettii uskaltaisiko ainetta kokeilla.
Pitkän pohdinnan jälkeen Pasi päättää antaa korttien ratkaista. Hän istuu sohvalle, ottaa kortit, sekoittaa ne ja jakaa kortit seitsemänpakan pasiassin mukaisesti. Hän päättää, että jos pasianssi menee läpi hän avaa yhden pienen pussin ja kokeilee.
Peli näyttää aluksi hyvältä. Käsikorttipakka hupenee, mutta sitten peli pysähtyy. Ei. Pasianssi ei kyllä nyt mene läpi. Ei siis kokeilla kamaa - ehkä hyvä niin.
Pasi työntää kortit sivuun, nousee ja menee pakkaamaan pussit muovikassiin. Kun kaikki pikkupussit ovat muovikassissa, Pasi kiertää kassin samoin kuin muisteli sen olleen alunperin ja tunkee kassin reppuun. Nyt vielä jengiliivi reppuun ja perään myös luotiliivi. Sitten reppu kiinni.
Pasin käsi osuu repun sivutaskuun ja hänen yllätyksekseen se ei olekaan tyhjä vaikka se siltä näyttikin. Pasi avaa repen sivutaskun vetoketjun ja työntää kätensä syvälle taskuun. Taskun pohjalla tuntuu joku pitkulainen esine. Pasi vetää sen näkyville. Se on tiukalle rullalle käärrittyjä, käytettyjä 50€:n seteleitä. Rulla on kiinni paksulla kuminauhalla. Pasi yrittää laskea rullan päästä seteleiden määrän. Kun se ei onnistu, hän irrottaa kuminauhan ja alkaa laskea... 10...20... 30... 40... huh! yhteensä 2000 €. Iso määrä seteleitä.
Pasi käärii setelit takaisin tiukalle rullalle ja kiertää kuminauhan ympärille. Hetken hän pohtii voisiko hän vähän lainata rahaa, seuraavaan päivärahan maksupäivään asti. No, pitää kysyä Lukelta, kun tämä tulee hakemaan reppuaan. Pasi tunkee setelikäärön takaisin repun sivutaskuun ja sulkee vetoketjun. Hän kokeilee varoiksi myös toista sivutaskua ja yllättyy, kun sielläkin tuntuu olevan jotain.
Pasi avaa sivutaskun vetoketjun ja tunkee kätensä taskuun. Se on täynnä ryppyisiä 20 euron seteleitä. Pasi riipii kaikki setelit sängyn päälle ja alkaa työntää niitä yksitellen takaisin repun taskuun laskien ne samalla: 1...2.. 3... Viimeisen setelin kohdalla hän on luvussa 49. Vau! Melkein tonni kahden kympin seteleinä.
Tämä on ehdottomasti nyt pasianssin paikka. Kortti saa kertoa antaako Luke rahaa lainaksi. Jos pasianssi menee läpi, niin antaa, jos ei niin ei.
Pasi riipii kumihanskat käsistään ja heittää ne sängylle. Kädet ovat aivan hikiset ja haisevat kumilta. Pasi käy pesemässä kätensä, istuu sohvalle ja ottaa korttipakan käteensä.
Hän jakaa taas kortit seitsemän pakan pasianssin mukaan pakkoihin. Heti aluksi muutama pakka lähteen hyvin alkuun ja Pasi saa avattua monta korttia.
Pasi kääntää ensimmäiset kolme käsikorttia ja uskomatonta: ne sopivat kaikki pakkoihin. Seuraavistakin käsikorteista moni sopii suoraan pakkoihin. Pienen hetken päästä pöydällä on neljä pakkaa kuninkaat päällimmäisinä.
"JESS! Sehän meni läpi."
Lukelta saa siis rahaa lainaan.
Pasi menee hakemaan jääkaapista kylmän oluen ja sitä hörppiessään hän miettii omaa työnhakuaan. Pitää jotenkin ryhdistäytyä ja alkaa aktiivisemmin hakemaan jotain. Olisi kiva, jos löytyisi jotain kevttä ja mukavaa hommaa.
Pasi ottaa puhelimen käteensä ja avaa Linkkarin. Taas on näköjään kovaa pöhinää menossa. Muutaman kitkerän kommentin heitettyään hän pysähtyy lukemaan erästä postausta. Siinä joku vanha ukon käppänä kertoo omia vinkkejään siitä, miten Linkkaria voi hyödyntää työnhaussa.
Hmmm... onhan tuossa pointtinsa, Pasi miettii ja lukee postauksen vielä uudestaan, hitaammin ja keskittyen ymmärtämään paremmin lukemaansa. Pienen hetken harkittuaan hän rohkenee painaa ukolle connect. Hän ei edes harkitse, että voisi jonkun viestinkin laittaa.
Pasi pohtii omia tekemisiään Linkkarissa.
Eipä ole paljon tullut verkostoa kasvatettua, eikä hänestä kommenttien perusteella ole varmaan kenellekään jäänyt mielikuvaa osaavasta ammattilaisesta. Pelkkää vittuiluahan nuo melkein kaikki kommentit ovat olleet. Enemmän tai vähemmän kohdistettuna suoraan johtotehtävissä toimiviin sekä niihin hänestä turhiin rekryihmisiin. Siis juuri heihin, joiden pitäisi hänestä kiinnostua ja olla kilvan pyytämässä häntä töihin.
Pasi avaa oman Linkkariprofiilinsa ja eihän se hyvältä näytä.
Profiilikuvana on jossain bileissä otettu kuva, jossa hänellä on kuminen sikanaamari ja silmillä sydämen muotoisilla linsseillä varustetut aurinkolasit. Kuvassa hän on juuri hörppäämässä olutta valtavasta tuopista, jota hän pitää edessään kaksin käsin.
Kivat bileethän nuo olivat - sen minkä niistä muistaa. Ehkä tuo kuva on kuitenkin hieman vääränlainen tähän ympäristöön.
Eikä tuo kuvan alla oleva otsikkorivikään hirveästi varmaan innosta ketään töitä tarjoamaan, sillä siinä lukee:
Sikamainen varastomies vailla kevyttä ja hyväpalkkaista työpaikkaa.
Profiilissa ei myöskään ole minkäänlaisia yhteystietoja. Moni kenttä on kokonaan ilman tietoja ja työhistoriassa on mainittuna vai kolme viimeistä työpaikkaa. Jokaisen kohdalla kerrottu pelkästään titteli: "varastomies".
Pasi huokaa syvään ja kiroaa:
Ei helvetti nyt mä laitan tän mun profiilin kuntoon. Jospa tämä olisikin se kanava, mistä niitä hommia löytyy. Ainakin moni täällä hehkuttaa töitä tämän kautta löytäneensä. Miksi ei siis minullekin...
...jatkuu ehkä ensi viikolla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti