7. Suurten odotusten perjantai

Pasi hakee Lidlistä saksalaisia laatumakkaroita, leipää, juustoa ja laatikollisen saksalaista olutta. Saatuaan kantamuksensa kotiin asti, Pasi lastaa ostokset jääkaappiin. Onneksi jääkaapissa on vielä pari vanhaa olutta. Ne ovat kylmiä, niin ei tarvitse ruveta lämmintä kaljaa lipittämään.

Pasi avaa yhden oluen, istahtaa sohvalle ja ottaa pelikortit käteensä. Hän sekoittaa pakan ja päättää samalla pasianssin panoksen: jos pasianssi menee läpi, hän saa perjantaina duunin. Vuokraduunikin on tässä tilanteessa parempi kuin jatkaa työttömänä. On edes jotain saumaa saada Pipsa suostumaan tapaamiseen.

Alku näyttää lupaavalta, mutta sitten peli jämähtää. Käsikorttipakan kortit eivät enää käy. Pasi livauttaa yhden kortin pakan alle. Pieni huijaus, mutta se auttaa ja pasianssi menee läpi.
"Jess! Se duuni on jo melkeen mun". Pasi huudahtaa ääneen ja hörppää oluttölkin tyhjäksi.

Seuraava päivä kuluu kaupungilla malesien ja olutta nautiskellen. Huominen eli perjantai on ajatuksissa ja Pasi valmistautuu seuraavaan päivään valitsemalla ennakkoon jo vaatteet haastattelua varten. Hän lopettaa dokaamisen jo ajoissa ja käy nukkumaan jo ilta yhdeksän aikaan. Uni ei kuitenkaan oikein tahdo tulla. Ajatukset vilahtavat työkkäristä mahdolliseen uuteen duuniin ja yhtäkkiä hän muistaa Luken. Lukenhan pitäis tulla reissusta huomenna.

Pasi ottaa puhelimen ja ryhtyy katsomaan seuraavana iltapäivänä Amsterdamista saapuvia lentoja. Niitä on yhteensä kolme. Pasi päättelee, että Luke tulee klo 15.15 laskeutuvalla lennolla, koska Luke puhui iltapäivästä. Hyvä juttu. Ehdin hyvin takaisin kotiin kaupungilta.

Pasi laittaa luurin pois ja nukahtaa pian.

* * * * *

Pasi herää tarmokkaana. Hän pilkkoo paistinpannulle muutaman makkaran, rikkoo sekaan pari kananmunaa ja paistaa ne itselleen aamupalaksi. Hetken hän harkitsee oluen ottamista ruokajuomaksi, mutta päätyy kuitenkin täysmaitoon.

Aamupalan jälkeen hän pukee päälleen edellisenä päivänä valitsemansa edustavat vaatteet päivän haastattelua varten. Ikkunasta ulos vilkaistessaan hän huomaa, että ilma on muuttunut jo varsin syksyiseksi. Lämpötila on 10 astetta, sataa ja tuulee. Vaatekaappia penkoessaan Pasi ei löydä oikein mitään keliin sopivaa ulkotakkia. Ainoa vähänkin lämpimämpi välikausitakki on jonkun vauhdikkaamman viikonlopun jäljiltä huonossa kunnossa. Toisessa hihassa on iso palkeenkieli ja selässä joku epämääräinen tahra, ehkä öljyä.

Pasi pohtii ratkaisua. Nyt ei taloudellinen tilanne oikein salli shoppailua. Sitten hän muistaa Luken repun. Sieltähän voi varmasti vähän lainata. Ei Luke varmasti edes huomaa ja maksan kyllä takaisin heti, kun saan taas rahaa. Pasi kurkottaa repun esille sängyn alta ja ottaa toisesta taskusta 10 kappaletta ryppyisiä 20 euron seteliä, jotka tunkee taskuunsa. Reppu kiinni ja takaisin sängyn alle. Vielä vilkaisu peiliin ja hän on valmis.

Pasi suuntaa kulkunsa asemalle ja marssii siellä urheiluvaatemyymälään. Aikansa ulkoilutakkeja katseltuaan hän päätyy siniseen parkatakkiin, jonka tarjoushinta on vain 129 €. Kassalla Pasi pyytää takin ryppyisillä seteleillä maksettuaan myyjää poistamaan kaikki hintalaput, vaihtaa uuden takin päälleen, ottaa kaikki tavaransa pois vanhan takin taskusta ja pyytää myyjää tunkemaan sen roskikseen.

Nyt äkkiä junalla keskustaan. Lyhyellä junamatkalla Pasi selailee Linkkaria, reagoi muutamaan postaukseen ja käy katsomassa kaikki hänen omaan postaukseensa reagoineet. Hänen yllätyksekseen naapurin nörttipoika on myös jakanut hänen postauksensa oman kommenttinsa kera. "Pasista saa oivallisen ja ahkeran työntekijän mihin tahansa varastohommaan."

Nyt vähän nolotti. Tulikin kirjoiteltua niin typeriä tämän nörtin postauksiin. Pasi laittaa kommentiksi: "Kiitos postaukseni jakamisesta."

Juna saapuu keskustaan ja Pasi kiirehtii ulos Rautatientorin puoleisesta ovesta. Kylmä syystuuli tuntuu puhaltavan, joten Pasi näpertää uuden takkinsa vetoketjun kiinni ja lähtee ylittämään toria. Aikaa on vielä hyvin, niin Pasi pysähtyy hetkeksi vanhan kerrostalon porttikongiin katsomaan puhelimesta vielä tämän vuokratyötä tarjoavan yhtiön sivuja ja siellä olevia avoimua työpaikkoja. Aika paljon ihan kiinnostavia duuneja.

Pasi katsoo vielä yhteystiedoista henkilökuvat. Tuossa on Heta, jota hän on menossa tapaamaan. Ihan näpsäkän näköinen nuori nainen. No, kohtahan me tavataan. Pasi kävelee sisäpihan yli sen toisella puolella olevaan rappuun. Vanhan talon tuoksu iskee tajuntaan. Pasi katsoo infotaulusta, että yrityksen toimisto on ylimmässä eli viidennessä kerroksessa. Hissiä ei ole, joten ei auta kuin lähteä kapuamaan kapeita kierreportaita ylöspäin.

Ylimmällä porrastasanteella Pasi seisoo hetken tasaamassa hengitystään ja painaa sitten ovikelloa. Surina kuuluu jostain kauempaa. Hetken päästä ovi avautuu ja pienikokoinen vaalea nuori nainen avaa oven.

"Sä olet varmaankin Pasi? Tervetuloa. Mä olen Heta. Tule peremmälle. Mennään tuonne meidän neukkariin" Heta sanoo viitaten kädellään oikealla puolellaan olevaan avoimeen oveen.
"Odota tuolla hetki, mä haen mun läppärin."

Pasi istuu odottamaan ja katselee ympärilleen pienessä neikkarissa. Soikean, vaaleaa koivua olevan pöydän ympärillä on kuusi sinisellä kankaalla verhoiltua tuolia. Neukkarin yksi seinä on kokonaan lasia ja siitä näkyy yrityksen aulatiloihin. Päätyseinällä on iso televisio. Pöydällä on kaksi kaukosäädintä, joista toinen on selkeästi television, mutta mikä tuo pienempi on. Uteliasuus ottaa vallan ja Pasi nappaa kaukosäätimen käteensä. Se on tosi pieni ja kevyt. Säätimessä on vain on/off-nappi sekä nuolet ylös ja alas. Pasi painaa virtanappia ja ehtii juuri nähdä Hetan olevan tulossa, kun ikkuna muuttuu läpinäkymättömäksi.

Heta astuu neukkariin hymyillen ja sanoo:
"Päätit sitten lisätä yksityisyyttä"

Häkeltyneenä Pasi vastaa:
"Näytti niin erikoiselta tämä pieni kaukosäädin, että piti vähän kokeilla."

"Onhan tuo älylasi ihan mainio keksintö" sanoo Heta, käy istumaan Pasia vastapäätä olevaan tuoliin ja avaa läppärinsä.

Aluksi Heta kertoo hieman yrityksestä, kyselee Pasilta työhistoriaa ja perustiedot kirjaten ne samalla järjestelmään. Sitten hän kertoo vuokratyöpaikasta, johon hän oli Pasia ajatellut ja mainitsee myös mahdollisuudesta saada tästä vakituinen työpaikka tai jatkaa vuokratyöläisenä muissa kohteissa.

Vajaan tunnin kuluttua työsopimus on jo allekirjoitettu ja Pasi on saanut ohjeet jatkoon. Työssä vaadittavat työvaatteet ja turvakengät hän voisi käydä seuraavalla viikolla noutamassa Vantaalla sijaitsevasta myymälästä. Työt alkaisivat parin viikon päästä päivän perehdytyksellä. Uusia vuokratyöläisiä aloittaa samana päivänä viisi muuta Pasin lisäksi.

Pasi lähtee iloisena kävelemään ja poikkeaa matkan varrella avoinna olevaan pubiin. Näin aamupäivällä sisällä on vain muutama ihminen. Yksi pariskunta selvittelee välejään äänekkäästi nurkkapöydässä. Pasi kävelee baaritiskille, istuu baarijakkaralle ja tilaa ison tuopin. Baarimikko laskee juoman tuoppiin ja Pasi kaivaa taskustaan ryppyisen setelin maksuksi.

Pasi istuu baaritiskillä oluttaan nautiskellen, kaivaa kännykän esiin ja avaa Linkkarin. Feediä selatessa vastaan tulee verkostoitumishaaste, johon hän päättää osallistua. Mukana on jo useita kommentteja ja mukana on muutama rekryammattilainen, joille Pasi painaa heti connect. Ehkäpä näin löytyy joku vielä joskus ihan vakituinen työpaikka.

Pubissa vierähtää useampi tunti ihan huomaamatta, kun paikalle tulee muutama jätkä heittämään tikkaa ja Pasi pyytää päästä kisaan mukaan. Aikaa ja olutta kuluu. Äkkiä Pasi huomaa, että kello on jo niin paljon. Luken kone laskeutuu ilmeisesti reilun tunnin päästä ja jos tämä tulee kentältä suoraan Pasin luo, niin nyt kannattaa jo suunnata kotiin. Pasi juo oluensa loppuun, kiittää kavereita hyvästä kisasta ja poistuu ulos pubista.
Pasilaan päästyään Pasi koukkaa Lidlin kautta hakemaan jotain syötävää illaksi ja yhden laatikon olutta. Sitähän ei koskaan ole liikaa.

Kotona Pasi lämmittää mikrossa itselleen juuri ostamansa lihapiirakan kahdella nakilla. Sisälle hän puristaa reilusti sinappia tuubista ja vähän ketsuppia pullosta. Olutta ruokajuomaksi tottakai.

Iltapäivä vaihtuu illaksi, mutta Lukea ei vaan kuulu. Pasi vähän huolestuu, mutta päättää odottaa vielä. Kortti saa päättää, soittaako hän. Jos pasianssi menee läpi hän soittaa ellei niin hän ei soita. Pasi jakaa kortit setsemään pakkaan ja aloittaa. Pasianssi sujuu hyvin ja hetken päästä vierekkäin on neljä pakkaa kuninkaat päällimmäisenä.

Pasi ottaa luurin, valitsee Luken numeron ja odottaa: "yhteyttä valitsemaanne numeroon ei ole saatu..." Nyt huolestuttaa jo vähän enemmän. Pasi yrittää soittaa illan kuluessa vielä useaamakin kerran Luken numeroon, mutta se ei vastaa. Ilta kymmeneltä hän päättää soittaa äidilleen ja kysyö tietääkö hän mitään.

Äiti yllättyy iloisesti puhelusta ja kertoo, ettei tiedä mitään Luken puuhista. "Luke ei paljon itsestään ilmoittele, poikkeaa yleensä ihan yllättäen vaan joskus."

Puhelun jälkeen Pasia mietytyttää Luken tilanne. Vielä ennen nukkumaan käymistään hän yrittää tavoitella Lukea puhelimella. Ei vieläkään yhteyttä.

* * * * *

Seuraavana aamuna Pasi herää myöhään huonosti nukutun yön jälkeen. Yölläkin hän oli muutaman kerran yrittänyt soittaa Lukelle - tuloksetta. Aamun ensimmäisenä työnään hän yrittää tavoitella Lukea. Puhelin ei vieläkään vastaa.

Pasi menee kylppäriin ajaa parran ja käy suihkussa. Hän on juuri saanut itsensä kuivattua ja puettua bokserit jalkansa, kun ovikello soi useamman kerran reippaasti. Pasi menee avaamaan. Oven takana seisoo kaksi kookasta ja parrakasta miestä. Vaatetuksesta päätellen he ovat molemmat Pasin jengistä...

...jatkuu ehkä ensi viikolla...