8. Uusi työpaikka

Pasin avattua oven, hänen edessään rappukäytävän porrastasanteella seisoo kaksi kookasta ja parrakasta miestä. Molemmilla on päällään Pasin jengin liivit.

"Terve. Sä oot varmaan Pasi. Voidaanko tulla sisään vähän juttelemaan?" sanoo toinen miehistä möreällä bassoäänellään.

Pasi siirtyy pois oven edestä ja viittaa miehiä tulemaan sisään. Vasta tässä vaiheessa hän huomaa olevansa puolipukeissa, vain kalsarit jalassaan.
"Mä laitan vähän vaatetta päälle" hän sanoo ja käy hakemassa vaatemytyn sängyn vierestä. Siinä pukeutuessaan hän kysyy: "Onko Lukelle sattunut jotain, kun se sanoi, että tulette, jos jotain sattuu..."

Miehet vilkaisevat toisiinsa ja bassoääninen alkaa kertoa:

"Luke pidätettiin eilen Amsterdamin lentokentällä yhden yhteistyökumppanimme kanssa. Saattaa olla, että hänelle tulee vähän pidempi loma."

Pasi arvaa jo mikä oli pidätyksen syy, muttei voi kertoa tietävänsä. Niinpä hän kysyy:
"Mistä syystä ne Luken pidätti?"

Bassoääninen kaveri kertoo:
"Ei mekään kovin tarkkaan tiedetä, mutta yhteistyökumppanimme on toimittanut tavaraa, jonka myynti ja hallussapito ei ole aivan lain mukaista. Lukea ilmeisesti pidetään jotenkin osallisena tähän liiketoimintaan."

Toinen miehistä näyttä kärsimättömältä ja tokaisee:
"Me siis tultiin vaan hakemaan Luken reppu, joka kuulemma on Sulla säilytyksessä."

Bassoääninen jatkaa:
"Niin, siis sillä asialla tosiaan. Antaisitko sen repun, niin me päästään jatkamaan matkaa - on paljon businessasioita juu nou."

Pasi on saanut pukeuduttua ja nyt hän miettii. Voisiko ne rahat napata repusta? Ei, ehkäpä nuo tietävät, että siellä on rahaa. Näin ajatellen Pasi kyyristyy, vetää repun sängyn alta esiin ja nostaa sen sängylle.

Bassoääninen kaveri avaa repun sivutaskun ja ottaa sieltä kourallisen ryppyisiä 20 euron seteleitä. Hän laskee niitä heitellen seteli kerrallaan sängylle. 1.. 2.. 3.. kymmeneen asti. Loput setelit hän tunkee takaisin repun sivitaskuun.
"Luke käski antaa nuo sulle vaivanpalkaksi ja sanoa, että et sitten nähnyt meitä täällä."

Näin sanoen miehet poistuvat reppu mukanaan asunnosta käytävään. Pasi huutelee perään kiitokset, mutta miehet heilauttavat vain kättään ja murahtavat jotain, mistä Pasi ei saa selvää. Ovi kolahtaa kiinni ja Pasi katsoo sängylle. Ryppyisiä seteleitä on siinä 200 €:n edestä.

Eihän tämä nyt mennyt niin kuin piti. Tässä on nyt vähän enemmän selitettävää Lukelle, kun se aika tulee. Siihen voi toisin mennä aikaa, jos Luke on jäänyt kiinni huumeiden salakuljetuksesta. Paska juttu.

Pasi menee valmistamaan itselleen aamupalaa. Pieni krapulanpoikanen saa hänet harkitsemaan olutta, mutta hän päättää kuitenkin yrittää pärjätä ilman. Aamupalan jälkeen Pasi miettii päivän ohjelmaa ja päättää aluksi soittaa äidilleen kertoakseen Lukesta.

Äiti vastaa heti ensimmäisen pirahduksen jälkeen. Hän kertoo puuskuttaen olevansa juuri ulkona saivakävelyllä. Pasin kerrottua Lukesta kuulemansa tiedot, äiti selvästi järkyttyy. Äänestä kuulee, ettei itkukaan ole kaukana. Pasi yrittää rauhoitella äitiään ja onnistuukin siinä ainakin vähän. Äiti lopettaa puhelun sanoen taas rakastavansa Pasia - ja muitakin poikiaan.

Pasi katselee luuria ajatuksissaan.

Äiti kulta, on se vaan niin ihana. Aina se vaan jaksaa rakastaa meitä, vaikka me mokaillaan. Kyllä mun täytyy nyt ryhdistäytyä ja ottaa uusi työ vakavasti, ettei äidin tarvitse vielä minunkin takia harmitella.

Näin ajatuksin Pasi menee vaatekaapilleen etsimään verkkareitaan ja lenkkareitaan.

Mä aloitan nyt terveellisemmän elämän, hän päättää. Löydettyään verkkarin ja lenkkarit hän vaihtaa ne päälleen. Avain ja kännykkä vielä verkkatakin taskuun ja sitten lenkille.

Pasi ehtii juuri astua rappukäytävään, kun naapurin mummon ovi avautuu ja mummo työtää rollaattorinsa hissin eteen ulos ovesta. Pasin nähdessään hän ilahtuu.

"Hyvä. Siehä uskoit minnuu. Siehä oot menos lenkil. Iha ko mie ehotin siul."

Pasi nyökkää vaan vastaukseksi ja harmittelee, ettei tullut laittaneeksi kuulokkeita korvilkeen. Nyt on van pakko kestää mummon jupinaa taas hissimatkan ajan.... tai sitten ei.

Pasi katsoo, kun mummo lukitsee ovensa turvalukkoon ja köpöttelee rollaattorin kanssa hissiin, jonka ovea Pasi pitää kohteliaasti auki. Kun mummo on hississä, Pasi päästää oven sulkeutumaan sanoen:

"Mä meenkin alas juosten" ja pinkaisee samalla portaikkoon. Nopeasti juoksemalla Pasi ennättää alakertaan juuri samalla hetkellä kun hissi, mutta hän ehtii jo ulos ovesta, ennen kuin mummo on saanut hissin oven auki. Pasi jatkaa kevyttä juoksua kohti Messukeskusta ja jatkaa sen ohi Käpylän Liikuntapuiston suuntaan. Sitten loppuvat voimat. Aivan yhtäkkiä juoksemisesta ei enää tule mitään. On pakko kävellä ja sekin menee puuskuttaessa. Pasi voi pahoin. Oksennus tulee ryöppyinä. Hän kääntyy kävelemään kotia kohti. Heikottaa ja on huono olo.

Loputtoman pitkältä tuntuvan ajan kuluttua Pasi saapuu taas kotiinsa. Hän riipii kaikki vaatteet päältään ja menee suihkuun. Kylmä vesi saa olon tuntumaan hieman paremmalta. Suihkun jälkeen Pasi juo pari lasia vettä ja heittäytyy sänkyyn makaamaan. Hän on aivan loppu.

Kerättyä voimia pitkän tovin Pasi nousee ylös ja pukeutuu. Loppu päivä menee palautuessa, mutta silti hän päättää seuraavana aamuna lähteä uudestaan lenkille.

Seuraavina kolmena päivänä Pasi lenkkeilee taas. Juokseminen alkaa sujua ja olutta kuluu vain tölkki päivässä. Keskiviikkona Pasi käy Vantaalla noutamassa itselleen työvaatteet ja turvakengät. Heti kotiin päästyään hän sovittaa niitä päälleen ja on tyytyväinen peilikuvaansa. Hän näyttää työvaatteissaan ihan kokeneelta varastomieheltä.

Seuraavinakin päivinä Pasi lenkkeilee ja huomaa sen vaikutukset parempana olona ja hyvinä yöunina. Osansa tähän on varmasti myös se, että yhtään olutta tai muuta alkoholipitoista ei tule nautittua.

Lukesta ei edelleenkään kuulu mitään. Matteus on yrittänyt selvittää Luken tilannetta, mutta mitään ei oikein ole selvinnyt. Ainoa tieto on edelleen, että Luke on poliisin tutkintavankeudessa jossain päin Amsterdamia. Pasi oli keskustellut aiheesta äidin ja veljien kanssa useampaankin kertaan.

Perjantaina Pasi laittaa työkkäriin viestin, että hän aloittaa työt seuraavana maanantaina ja täyttää viimeisen päivärahahakemuksen liiton sivuilla. Pasi yrittää myös soittaa Hetalle, mutta tämä ei ole tavoitettavissa. Viikonloppu kuluu ulkoillen ja lenkkeillen. Pasi odottaa innolla jo töihin pääsyä.

Maanantaina Pasi herää aikaisin ja lähtee hyvissä ajoin junalla ja bussilla uuteen työpaikkaansa. Matkaan kuluu kokonaisuudessa aikaa 46 minuuttia, mutta hän saapuu paikalle juuri sopivasti. Yrityksen aulassa on jo odottamassa samanlaisiin vaatteisii pukeutunut viiden miehen ryhmä. Kolme miehistä puhuu keskenään suomea, mutta kaksi hieman tummempi ihoista miestä keskustelee keskenään ilmeisesti ranskaksi - tai niin Pasi ainakin olettaa. Eihän hän ranskaa osaa.

Aulaan saapuu kaksi vanhempaa miestä, jotka esittäytyvät varastopäälliköiksi. He toivottavat tulijat tervetulleiksi ja kertovat päivän kulusta. Toinen ranskaa puhuvista tulkkaa puheen toiselle.

Varastopäälliköt ottavat kumpikin kolme miestä mukaansa ja lähdetään tutustumaan työpaikkaan. Pasi ryhmän kaikki miehet ovat suomea puhuvia, mutta eivät välttämättä suomalaisia. Ainakin heidän puheessaan on havaittavissa pieni vieras korostus.

Varastopäällikkö kierrättää omaa porukkaansa ympäri varastoa ja kertoo mistä löytyy kaikki työssä tarvittava. Varaston konttorilta kaikille haetaan kulkulupakortti ja avainlätkä, joka toimii myös työaikalaskurina. Uutta asiaa tulee paljon ja Pasi jo vähän tuskastuu kuuntelemaan.

Pääsisipä jo ihan oikeisiin töihin.

Lopulta saavutaan trukkien luo. Varastopäällikkö opastaa kuinka trukki irroitetaan ja laitetaan lataukseen. Sitten hän pyytää Pasia siirtämään yhden lavan trukilla lavapaikasta hyllyyn.

Pasista tuntuu, että kädet hikoavat ja sydän lyö tiuhaan. Hän kiipeää trukkiin  ottaa hyvän asennon ja survaisee pedaalin pohjaan - mitään ei kuitenkaan tapahdu. Puna nousee kasvoille ja poskia kuumottaa. Mikä hemmetti nyt on vialla Pasi miettii...

...jatkuu ehkä ensi viikolla...