15. On veljiä ja on Veljiä

Pasi miettii Luken sanoja ja on tyytyväinen itseensä, kun tuli rehellisesti tunnustaneensa ottaneensa rahaa repusta. Onneksi Luke ei tuntunut pahastuvan siitä.

Pian Pasikin on jo unessa.

Unessa hän on taas Kreetalla ja makaa aurinkolavitsalla hotellin uima-altaalla. Aurinko paistaa kuumasti. Hän nostaa aurinkovarjon auki ja käy istumaan sen varjoon lavitsalle.

Pasi katselee uima-altaassa polskivia lapsia, jotka leikkivät siellä oman isänsä kanssa. Heillä näyttää olevan hauskaa. Pasi pohtii omaa elämäänsä ja lapsuuttaan ilman isää. Hän ei koskaan päässyt nauttimaan oman isänsä seurasta. Isä ei opettanut häntä uimaan, ajamaan pyörällä tai tekemään mitään muutakaan juttuja. Isä ei koskaan ollut paikalla. Isää ei vain ollut. Hän ei ollut koskaan tavannut isäänsä.

Nyt hän oli tullut tapaamaan isää, jonka tietää asuvan Kreetalla. Hän kaivaa housujensa taskusta lompakon ja ottaa sieltä pieneksi taitellun paperin. Hän on tulostanut Pasilan kirjastossa netistä löytämänsä kuvan, jossa kaksi miestä kättelee. Kuvan tekstissä lukee: Hotellin omistajat Elias ja Ellis Markakis, isä ja poika, vastaavat kumpikin uudistetun Hotel Markakisin vieraiden viihtymisestä.

Pasi hymyilee. Isä. Nyt hän lopulta on ihan lähellä. Tämän hotellin uumenissa jossain. Ehkä omassa työhuoneessaan tai ravintolan keittiössä kokkaamassa. Pasi pohtii kuinka lähestyisi isäänsä. Voiko hän vain mennä tämän luo ja sanoi: "Hei, mä olen Sun poikasi." Oliskohan se vähän liikaa. Jospa se saa vaikka sydärin. Tai jos se ei edes usko minua. Eihän mulla ole oikein mitään todisteita siitä, että hän on mun isä. On vain pelkkä nimi ja asuinpaikka epämääräisellä osoitteella.

Pasi nousee ylös lavitsalta ja suuntaa hotellin respaan. Hän päättää kysyä isää nimeltä. Vastaanotossa on paikalla vain nuori mies, joka heti Pasin nähtyään kysyy iloisesti englanniksi "Päivää herra. Kuinka voin auttaa?"

Pasi vastaa etsivänsä henkilöä nimeltä Elias Markakis. Mies menee vakavan näköiseksi ja sanoo englanniksi: "Elias Markakis oli hotellimme omistaja, mutta valitettavasti hän kuoli jo muutama vuosi sitten. Hotellin omistaa nykyään hänen poikansa Ellis."

Pasia harmittaa. Hän myöhästyi parilla vuodella eikä isää siis enää voi tavata. Hän ajattelee hetken, mutta päättää sitten kysyä voisiko tavata Ellis Markakista. Vastaanoton mies näyttää oikealle menevää käytävää ja sanoo: "Hänen huoneensa on tuon käytävän päässä. Hän on kyllä paikalla.

Pasi kiittää ja lähtee kävelemään käytävää pitkin. Äkkiä häikäisevän kirkas valo häikäisee hänen silmänsä ja jostakin kuuluu ääni, joka kutsuu häntä nimellä: "Pasi. Pasi." Hän tuntee jokun tuuppivan häntä ja samassa hän herää.

"Mitä helvettiä sä teet, Luka?" Hän saa sanotuksi, kun saa silmänsä auki.

"Sori, et mä herätin sut, mutta mun pitää mennä kohta käymään tuolla ulkona. Mun veljet on tulossa käymään."

"Ai Matteus ja Markus?" Luka ilahtuu.

"Hölmö. Ei tietenkään he, vaan mun jengiveljet, Hara, Mikkis ja Vode. Sä varmaan tapasitkin ne, kun ne kävi hakemassa mun repun" Luke tuhahtaa ja jatkaa "Heitätsä mulle avaimen? Mä tuon se kohta takas. Mä käyn vaan äkkiä tuolla pihalla."

Pasi vääntäytyy ylös, etsii avaimet farkkujensa taskusta ja viskaa ne Lukelle. Luke nappaa ne näppärästi kiinni ja poistuu heti ovesta huikaten vielä: "mä palaan ihan kohta."

Pasi katsoo kelloa kännykästään. Se on 8.41. No, johan oli aikakin herätä.

Pasi menee laittamaan kahvin keittimen päälle ja katselee alas parkkipaikalle. Luke näyttää siellä seisoskelevan ja odottelevan. Äkkiä paikalle tulee kovaa vauhtia iso, musta Mercedes, jossa on tummennetut lasit ja kiiltävät kromivanteet. Auto pysähtyy Luken kohdalle ja Luke astuu sisään takaovesta.

Kahvinketin porisee siihen malliin, että kahvi on valmista. Pasi tekee itselleen pari voileipää, ottaa mukiin kahvia ja istahtaa sohvalle nauttimaan aamupalaa. Hän katselee samalla ikkunasta josko Luke ja palaisi. Mersu seisoo edelleen paikallaan.

Hetken päästä Luke astuu ulos Mersusta, pukee päälleen jengiliivinsä ja ottaa vastaan takapenkiltä hänelle ojennetun reppunsa. Yksi iso mies jengiliiveissään tulee ulos auton toisesta takaovesta ja menee halaamaan Lukea veljellisesti. Sitten hän  heilauttaa kättään Lukelle, istuutuu takaisin Mersun takapenkille ja sulkee oven. Vielä ennen lähtöä, hän avaa takaoven ikkunan, sanoo jotakin ja auto kaasuttaa tiehensä. Luke jää tuijottamaan auton perään käsi pystyssä ja seisoo parkkipaikalla vielä hetken, ennenkuin lähtee kävelemään takaisin sisään.

Sisälle päästyään Luke pudottaa reppunsa lattialle ja riisuu jengiliivinsä pudottaen ne repun päälle.

"Veljet tulee hakee mut iltapäivällä. Niillä on täälläpäin yks keikka. Mut nyt olis kiva saada kahvia. Ei viitsis kaljalla päivää ihan aloitella." Luke sanoo virnistäen.

Pasi on jo laittanut mukin valmiiksi ja kaataa nyt jo pannusta kahvia mukiin. "Tässä sitä olis nyt herralle kahvetta. Olkaapa hyvä."


...jatkuu ehkä ensi viikolla...