17. Hätkähdyttävä uutinen

"Lähdetäänkö sun kämpille? Luke kysyy ja kiskoo jo takkia päälleen. Pasikin laittaa takin päälleen ja valmistautuu lähtemään. Luken nostaessa kangaskassin lattialta se osuu pöydän jalkaan kovaa kolahtaen.

Kun Pasi ja Luke astuvat ravintolasta ulos, Luke kävelee suoraan taksitolpalle ja he ottavat jonon ensimmäisen taksin. Taksissa molemmat istuvat takapenkille ja Luke pitää kangaskassia pystyssä jalkojensa välissä. Jotenkin Pasille tulee Luken asennosta ja otteesta kangaskassiin mieleen, että aseitahan siellä kassissa on pakko olla.

Pasilassa Luke maksaa taksin antamalla kuljettajalle taas reilun tasarahan taskustaan kaivamillaan seteleillä. Pasin asuntoon päästyään Luke menee kangaskassin kanssa kylpyhuoneeseen ja Pasi kuulee hänen lukitsevan oven. Kylppäristä kuuluu välillä jotain kolinaa ja Pasia hieman mietityttää, mitä Luke siellä puuhailee.

Aikansa kuluksi hän päättää kysyä asiaa korteilta. Jos pasianssi menee läpi, Lukella on meneillään joku rikollinen keikka, jos ei mene, niin kaikki on hyvin.

Pasi istuu sohvalle ja jakaa kortit seitsemään pinoon. Heti alkuun näyttää jo sille, että moni kortti sopii ja kasat pienenevät. Käsikortteja pelatessa ne solahtavat kaikki heti paikalleen ja pasianssi menee läpi.

Voi paska! Ajattelee Pasi. Hän ei ehdi kuitenkaan pitkään asiaa miettiä, kun Luke tulee jo ulos kylpyhuoneesta mustan kangaskassinsa kanssa.

"Sorry, et vähän kesti, mut oli ihan pakko vähän tsekkaa noita mun ostoksia. Veljet muuten laittoi viestiä et ne tulee hakee mut klo 15 tosta parkkikselta." Luke sanoo ja laskee kangaskassin reppunsa viereen.

"Keitänks mä kahvit vai otatko mieluumin keppanan? Kysyy Pasi.
"Otetaan vaan muutama olut tässä odotellessa" Luke sanoo ja hakee heille molemmille tölkit jääkaapista.

Veljesten aika kuluu mukavasti jutustellen, kun Luken puhelimeen kilahtaa viesti.
"Veljet on näköjään kohta jo paikalla. Pitää lähteä." Luke nousee, laittaa buutsit jalkaansa, nahkatakin päälleen ja kietoo mustavalkoruudullisen huvin kaulaansa. Hän tulee vielä halaamaan Pasia:
"Kiitos yösijasta ja kaikesta muustakin. Muista, että olet aina mun rakas pikkubroidi - tapahtuipa mitä hyvänsä"

Näin sanoen Luke heittää repun selkäänsä, ottaa kangaskassin käteensä ja painui ovesta ulos kättään helauttaen. Pasi miettii Luken sanoja. Ei oikein ollut tyypillistä Lukelle. Ihan kuin olisin nähnyt myös hänen silmiensä kostuvan.

Pasi katselee ikkunasta ja näkee kuinka musta mercedes kaartaa juuri parkkipaikalle ja pysähtyy Luken eteen. Luke kiertää auton taakse ja heittää kangaskassinsa auton takakonttiin. Luke nousee auton takapenkille ja auto kaasuttaa rivakasti pois.

Pasi jää pohtimaan Lukea ja tämän jengiveljiä. He eivät ole mitään luottamusta herättäviä partiopoikia vaan juuri sellasia joista äidit varoittelevat tyttäriään. Pahoja poikia, mustia sielultaan ja jo ulkonäöltäänkin.

Pasin ilta menee Linkkaria selaillessa. Hän rustaa useita kommentteja ja osallistuu verkostoitumishaasteisiin. Verkostossa on jo 141 ihmistä ja kutsuja on paljon lähetetty. Kyllä se verkosto pikkuhiljaa kasvaa. Hieman häntä kummaksuttaa, kun ihan vieraat ihmiset laittavat hänelle viestiä ja kertovat elämästään. Mitä niihin oikein osaisi vastata? Ei oikein tunnu hyvältä alkaa avautua omasta elämästään.

Pasi kokeilee Linkkarin hakuja löytääkseen uusia jäseniä verkostoonsa. Mieluiten sellasia, jotka voisivat rekrytoida hänet johonkin pysyvään duuniin. Hän klikkailee kutsuja niin paljon, että viikon kutsulimiitti täyttyy. Limiitin täyttyminen turhauttaa.

Pasi sulkee Linkkarin ja siirtyy lukemaan toisen iltapäivälehden nettiuutisia.

Pääotsikko kiinnittää Pasin huomion:
Kaksi kuollut ampumavälikohtauksessa Helsingin Tattarisuolla.

Jutussa järkyttynyt hollantilainen rekkakuski kuvailee tapahtunutta.

"Ajoin Vuosaaren satamasta suoraan tänne jättämään osan kuormasta tämän yrityksen pihaan. Siellä kaksi suomalaismiestä auttoivat purkamaan kuorman. Toinen purki lavat pihalle trukilla ja toinen etsi pihalla jokaisen lavan keskeltä pari laatikkoa, jotka lastasi vieressä olevaan pakettiautoon.

Ihmettelin toimintaa, kun kuormakirjan mukaan kaikissa laatikoissa piti olla koneen osia, mutta näissä pakettiautoon lastatuissa oli kaikissä "särkyvää" merkintä. Eikä niitä silti todellakaan käsitelty mitenkään varoen vaan vauhdilla heiteltiin pakuun.

Olin lavalla sitomassa loppukuormaa paremmin, kun kuulin ulkoa huutoa ja laukauksia. Lyhyitä konetuliaseen sarjoja kuulin pari.

Kun kurkkasin pressun raosta näin rekan edessä tiellä poikittain valkoisen Volvo -merkkisen maasturin ovet auki. Siitä oli pihaan tullut kaksi mustiin nahkatakkeihin pukeutunutta miestä konepistoolit käsissään. Heillä oli kummallakin kasvoillaan joulupukkinaamarit. Molemmat kuorman purkamisessa auttaneet suomalaismiehet makasivat jo maassa ja näyttivät hengettömiltä.

Volvosta juoksi pihaan vielä yksi nahkatakkiin pukeutunut mies. Hän oli kietonut kasvojensa eteen mustavalkoruudullisenhuivin. Tämä mies juoksi rekan vieressä olevaan pakettiautoon, asemiehet juoksivat Volvoon ja molemmat autot lähtivät eri suuntiin.

Soitin hätäkeskukseen ja menin katsomaan maassa verissään makaavia miehiä. En tuntenut kummallakaan enää pulssia."

Jutun lopussa poliisin tiedottaja pyytää yleisöltä havaintoja Tattarisuolla n. klo 17.00 aikaan liikkuneista uudehkosta Volvo maasturista ja hopeanvärisestä Ford Transit pakettiautosta. Pakettiauton kyljessä näkyvä teksti: Metallipaja Virtanen Oy. Poliisi varoittaa lähestymästä autoja ja kehottaa vain ilmoittamaan havainnot hätäkeskukseen.

Pasi tuijottaa puhelimen näyttöä uskomatta heti lukemaansa. Ei helvetti! Ei kai se vaan ole Luke! Mihin Sä nyt olet sekaantunut. Ei saatana! Voi helvetin helvetti!

Pasi miettii mitä nyt pitäisi tehdä...


...jatkuu ehkä ensi viikolla...






0