20. Omatunto soimaa

Puhelimeen kilahtaa viesti. Se on Lukelta. Pasi avaa sen.

"Olit soitellut. En oikein pysty vastaamaan. Lähden nyt reissuun ainakin pariksi viikoksi. Laitan Sulle viestiä, kun oon takas Suomessa. T: Luke."

Okei. Mikähän juttu tämä on? Poltteleeko maa Luken jalkojen alla?

Pasi pohtii laittaako viestillä kysymystä, mutta päättää sitten laittaa vain lyhyen kuittauksen "OK". Hän hörppää kahvin loppuun ja lähtee asunnolleen. Huomenna on kuitenkin duunipäivä.

Ilta menee Linkkaria ja uutisia selaillen. Ei mitään ihmeellistä tai edes mielenkiintoista. Aikaisin Pasi köllähtää mustien satiinilakanoidensa väliin ja uni tulee nopeasti. Unet ovat kuitenkin painajaisia, joissa mukana ovat välillä Luke ja Pipsa. Aina välillä säpsähtäessään hereille Pasi on ahdistunut ja hikinen. Lakanat ovat takertuneet kiinni ihoon.

Lopulta Pasi saa kunnolla unen kiinni ja nukuttua rauhassa aamuun asti, kun puhelin herättää hänet unimaailmasta todellisuuteen.

Pasi laittaa kahvinkeittimen valumaan ja menee suihkuun. Suihkun jälkeen hän pukeutuu ja istuu aamupalalle. Kahvia ja paahtoleipää nauttiessaan hän lukee nettiuutisia ja etsii uusia tietoja Tattarisuon ampumiseen liittyen. Poliisi on julkaissut teollisuusalueen jonkun valvontakameran kuva Volvosta. Siinä näkyy kahden autossa istuvan miehen sivuprofiilit hieman rakeisena, koska kuva on ilmeisen paljon suurennettu otos.

Pasi ei ylläty.

Hän on melko varma, että kyseessä on juuri sama kaksikko, joka haki hänen luotaan Luken repun. Samasta prätkäjengistä siis ja poliisin mukaan juuri heitä epäillään henkirikoksen tekijöiksi. Poliisi pyytää vihjeitä kuvan henkilöistä.

Pasi miettii.

Pitäisikö käräyttää nuo kaksi? Toisaalta hän ei tiedä heille muuta nimeä kuin Hara, Mikkis ja Vode. Eikä hän tiedä ketkä nämä kaksi ovat, vaikka olivathan he kaikki todennäköisesti samassa autossa - mutta niin oli Lukekin. Kaikki samasta prätkäjengistä - varmasti poiliisin vanhoja tuttuja. Henkilöllisyydet löytyisivät nopeasti.

Mutta ei hän sellaista voi tehdä, koska siinä kärähtäisi samalla myös Luke.

Pasi käy kylpyhuoneessa viimeistelemässä hiuksensa geelillä ja valmistautuu lähtemään töihin. Hän katsoo peilikuvaansa ja nyökkää hyväksyvästi. On kyllä komea mies.

Pasi katsoo kelloaan ja huomaa olevansa jo hieman myöhässä. Hän lähtee nopeasti ulos, läimäyttää asuntonsa oven rämähtäen kiinni ja pinkaisee portaita alaspäin. Koko matkan bussipysäkille hän juoksee ja ehtii kuin ehtiikin bussiin. Bussi on täynnä työmatkalaisia ja Pasi joutuu seisomaan alkumatkan ajan. Vasta muutaman pysäkin päästä, hän pääsee istumaan jonkun keski-ikäisen naisen viereen. Nainen lukee edellisen päivän iltapäivälehdestä juttua Tattarisuon ampumistapauksesta. Pasi kurkottelee ja yrittää sivusta lukea mitä tapauksesta kirjoitetaan.

Nainen huomaa Pasin puuhat ja toteaa:
"Aika kamalaa, että tuolla lailla ihmisiä vaan ammutaan - vaikka olivathan nuo varmaan jotain rikollisia."

Pasi nolostuu, kun jää kiinni salaa lukemisesta ja saa vain mutistua:
"Joo. Onhan se. Mitä lie kriminaaleja." Hän kaivaa kännykän taskustaan ja keskittyy loppumatkan vain lukemaan Linkkarin feediään. Oman pysäkkinsä kohdalla vieressä istuva nainen nousee ylös, työntää iltapäivälehden Pasille ja sanoo: "Mä ehdin jo lukea. Saat tän lehden. Mukavaa päivää" hän sanoo poistuessaan. Pasi saa mutistua hätäisen kiitoksen ja ryhtyy etsimään äskeistä juttua.

Jutun kuvituksena on sama, huonolaatuinen valvontakameran kuva Volvossa istuvista miehistä, kuin nettiuutisessa. Poliisi toivoo yleisöltä vihjeitä henkilöistä ja kehottaa olemaan lähestymättä, jos miehet jossain näkee.

Pasin työpaikan pysäkki.

Hän käärii lehden rullalle kainaloonsa ja nousee bussista. Ulkona on lämpöasteita ja maassa paljon loskaa. Pasi kävelee reippain askelin työpaikalleen ja huomaa pukuhuoneeseen päästyään, että hänen jalkineensa ovat aivan märät. Onneksi pukuhuoneen kaapissa on kuivat turvakengät.

Pasi ripustaa märät sukkansa kaapin oven koukkuihin ja laittaa turvakengät paljaisiin jalkoihinsa. Märät talvikengät hän heittää kaapin pohjalle. Toivottavasti ehtivät kuivua työpäivän aikana, Pasi ajattelee ja lähtee varaston puolelle.

Työpäivä kuluu erilaisia tilauksia keräillessä ja trukilla lavoja siirrellessä. Ruokatunnilla hän käy yhdessä työkaverinsa Jamin kanssa yrityksen ruokalassa syömässä lihamakaronilaatikkoa ja juttelemassa samalla kaikenlaisista asioista.

Jami kysyy Pasilta onko tämä kuullut Tattarisuon ampumakohtauksesta ja kun Pasi kertoo kuulleensa, niin Jami sanoo:
"Toinen niistä kuolleista oli muuten mun entinen duunikaveri, Masa. Me oltiin molemmat viime kesänä asfalttihommissa ja siinä tutustuttiin. Masa vaihtoi aina aamulla duuniin tullessaan moottoripyöräjengin liivit huomioliiveihin. Se oli ihan OK kundi. Naimisissa ja yks skidikin."

Pasi miettii mitä vastaisi. Tuntuu tosi pahalta...

...jatkuu ehkä ensi viikolla...