24. Vankila

Putkaosastosta vastaava poliisi avaa Pasille oven. Pieni koppi on ahdistava ja karu. Lattialla on vain ohut patja, nurkassa wc-istuin ja lavuaari. Oven yläpuolella on musta puolipallo, joka arvatenkin on valvontakamera. Ikkunaa ei ole.

Pasi astuu sisälle selliin. Poliisi toivottaa hänelle "hyvää yötä" ja raskas ovi kolahtaa kiinni. Hän on yksin, vain hiljaisuus ympärillään.

Pasi käy patjalle selälleen, huokaa syvään ja pohtii mitä tuli tehtyä. Miten tästä tilanteesta pääsee pois. Monenlaiset ajatukse pyörivät päässä. Kellonajasta ei ole mitään tietoa, mutta äkkiä sellin valot himmenevät.

Pasi yrittää nukkua, mutta uni ei ota tullakseen. Hän pyörii patjalla ja hakee parempaa asentoa. Lopulta väsymys vie voiton ja uni vapauttaa hänet.

* * * * * *

Pasi herää sellin valojen kirkastuessa. Hän ehtii nousta ylös ja hetken venytellä itseään, kun sellin ovelta kuuluu rapinaa ja kolinaa. Ovi avautuu ja sisään astuu nuori poliisimies kantaen tarjotinta.

" Huomenta. Tässä olisi valtion tarjoama aamupala herralle" hän sanoo laskien tarjottimen patjan päälle.
Pasi katsoo vähän yllättyneenä, mutta saa kuitenkin sanottua:
"Kiitos. Voitko sanoa paljonko kello on ja kertoa mitä tänään tapahtuu?"
"Kello on kymmentä yli kahdeksan, mutta en osaa mitään sun päivästä kertoa. Tutkija päättää."

Näin sanoen poliisi poistuu sellistä, ovi kolahtaa kiinni ja jotain rapinaa kuuluu. Sitten tulee taas hiljaista.

Pasi katsoo tarjotinta. Muovikulhossa on ilmeisesti kaurapuuroa, vieressä pari ruisleipää juustolla, muovimukillinen maitoa ja pieni kartonkinen tuoremehupakkaus, jonka kyljessä kiinni pilli. Vieressä yksi hieman osumaa saanut banaani.

Ei nyt ihan hotelliaamiainen, mutta ei ihan huonokaan. Pasi istuu patjalle ja ryhtyy lusikoimaan puuroa suuhunsa muovilusikalla. Ihan ok, jos olisi vielä sokeria tai marjoja päälle.

Pasi ehtii syötyään mietiskellä hetken tulevaisuttaan banaania mutustellen. Hän tunkee kuoret tyhjälle puurolautaselle ja työntää pillin tuoremehupurkkiin. Mehu on kylmää ja hyvää. Pasi imee purkin tyhjäksi ja klommolle. Hän heittää tyhjän purkin tarjottimelle ja nousee seisomaan.

Koppi on liian pieni kävelyyn. Pasi venyttelee ja ryhtyy juoksemaan paikallaan. Hetken päästä hän pysähtyy tasaamaan hengitystään. Hän laskeutuu lattialle tekemään etunojapunneruksia. Nopeaan tahtiin niitä menee 40.. 41.. 42, mutta sitten hän romahtaa lattialle.

Pasi kierähtää patjan päälle ja potkaisee samalla tarjottimen lattialle. Siinä selällään maatessaan hän miettii tilannettaan. Ei kyllä hyvältä näytä. Kauankohan täällä menee? Tuleekohan tästä oikeasti tuomio? Kuinka pitkä se voi olla? Pasilla tulee mieleen vain isoja huumerikoksia tehneiden pitkät tuomiot. Ei kai tätä voi niihin mitenkään verrata? Vai voiko? Miten pitkään ne voi pitää mua pidätettynä, jos eivät voi todistaa mitään? Kauanko joudun odottamaan tietoa?

Kuin vastauksena Pasin ajatuksiin ovelta kuuluu rapinaa, lukko kolahtaa ja ovi aukeaa. Aamupalaa tuonut nuori poliisi astuu sisään mukanaan Pasin kengät ja takki.

"No niin. Sulle on järjestetty siirto. Laitatko kengät jalkaan ja takin päälle, niin lähdetään" poliisi sanoo vilkaisten samalla nurkassa olevaan tarjottimeen, jonka tavaroista osa on levinnyt lattialle.

Pasi nousee istumaan ja alkaa vähän nolona kasailla lattialle levinneitä astioita takaisin tarjottimelle.

"Äääh. Anna olla vaan. Siivooja huolehtii ne kyllä pois. Laita nää nyt vaan päälles ni lähdetään" polisii sanoo olentaen kengät ja takin Pasille.

"Mihin mut viedään?" Pasi kysyy ottaen vastaan kenkänsä ja laittaen ne jalkaansa.

"Vantaan vankilaan Sut viedään odottamaan tutkinnan valmistumista" poliisi sanoo ojentaen Pasille tämän takin. Pasi saa vaatteet päälleen ja he lähtevät kävelemään käytävää kohti ulko-ovea, jossa odottaa kaksi poliisia. Toinen iso miehenjärkäle ja toinen huomattavasti lyhyempi naispoliisi. Naispoliisilla on kädessään musta muovisäkki, jossa ovat ilmeisesti Pasin henkilökohtaiset tavarat.

Pasi lähtee poliisien matkaan. Heti ulko-oven edessä on poliisin koppiauto takaovi avoimena.
"Tuonne sisään, olepa hyvä" sanoo naispoliisi Pasille.

Pasi kömpii auton kyytiin ja ovi kolahtaa kiinni. Kaltereiden takaa hän näkee poliisien juttelevan hetken keskenään. Sitten naispoliisi nostaa säkin sivuovesta autoon ja istuu etupenkille. Roteva miespoliisi istuu kuskin paikalle ja matka kohti Vantaan perukoita alkaa.

Matkalla Pasi ehtii taas pohtia tilannettaan. Tietääköhän Luke jo mitä on tapahtunut? Entäpä äiti? Tai Pipsa? Äh, eiväthän he millään voi tietää mitään.

Reilun puolen tunnin ajomatkan jälkeen poliisiauto kaartaa moottoritien rampista alas ja hetken päästä auto pysähtyy keskellä metsää. Edessä on valtava, ruosteenvärinen rakennus, jota kiertävät verkkoaidat piikkilankoineen sekä korkeat metalliset aidat, joiden päällä on piikkilankaa. Karun näköistä.

Poliisiauto pysähtyy portin eteen. Kuski avaa sivuikkunan ja vaihtaa muutaman sanan porttipuhelimeen. Hetken päästä portti aukeaa ja poliisiauto ajaa sisäpihalle ja pysähtyy ainoan näkyvissä olevan oven eteen.

Poliisit astuvst ulos autosta. Naispoliisi ottaa jätesäkin ja kuski tulee avaamaan takaoven Pasille. Vankilan ovi avautuu ja Pasi astuu poliisien kanssa sisälle. He saapuvat pieneen huoneeseen, jonka yksi seinä on kokonaan mustaa lasia. Seinästä kääntyy auki metallinen taso, jossa on kosketusnäyttö. Ääni käskee poliiseja kuittaamaan vangin sisälle. Naispoliisi naputtelee hetken näyttöä ja kirjoittaa siihen lopuksi allekirjoituksensa. Hetken päästä edessä oleva seinä liukuu sivuun ja paljastaa näkyviin kaksi vanginvartijaa sekä heidän takanaan aukeavan pitkän käytävän.

Toinen vanginvartijoista viittaa Pasia astumaan peremmälle sanoen;
"Tervetuloa Vantaan vankilaan. Herra on hyvä ja astuu peremmälle".

Toinen vartija katsoo naispoliisia sanoen
"Mä voin ottaa herran kamppeet, niin te pääsette takaisin hommiin". Hän ottaa säkin ja seinä liukuu kohta hänen takanaan kiinni.

Pasi saatetaan käytävää pitkin jonkun matkaa, kunnes käytävästä haarautuu toinen käytävä oikealle. Sen katkaisee kalterein varustettu lasisenä, joka avautuu toisen vartijan painaessa avainkorttinsa kiinni seinässä olevaan lukijaan. Pasi ohjataan ensimmäiseen huoneeseen, jossa Pasin henkilötiedot tarkistetaan ja hänen mukanaan olevat tavarat luetteloidaan. Hän joutuu luopumaan taas kengistään ja takistaan.

Pasi ohjataan käytävää eteenpäin selliin numero 11. Se on paljon tilavampi kuin poliisitalon selli. Huoneessa on kiinteä sänky, pöytä ja tuoli sekä nurkassa wc-istuin ja lavuaari. Seinässä on pieni ikkuna ja sen kaltereiden takaa näkyy ruosteinen aita, piikkilankaa ja pala taivasta.

Vartija kertoo lyhyesti päivän ohjelman ja osoittaa sellin oven vieressä sisäpuolella olevaa näyttöä.
"Tästä näet kellonajan ja pystyt säätämään huoneen valoja sekä lämpötilaakin hieman.
Alimmaisena on kutsunappi hätätilanteita varten. Sitä ei sitten painella turhaan! Jos ei ole mitään kysyttävää, niin toivotan sulle nyt vaan hyvää päivää."

Näin sanoen vartija astuu ulos sellistä ja ovi kolahtaa kiinni. Pasi jää taas yksin. Hän on nyt ihan oikeasti vankilassa. Pieni paniikki hiipii mieleen. Mitenkähän tässä vielä käy? Pasi menee ikkunan luo ja painaa kasvonsa kiinni kaltereihin. Itku ei ole kaukana...

...jatkuu ehkä ensi viikolla...