25. Vapautuminen

Vartija astuu ulos sellistä ja ovi kolahtaa kiinni. Pasi jää taas yksin. Hän on nyt ihan oikeasti vankilassa. Pieni paniikki hiipii mieleen. Mitenkähän tässä vielä käy?

Pasi menee ikkunan luo ja painaa kasvonsa kiinni kaltereihin. Itku ei ole kaukana. Epätoivo hiipii mieleen. Harmittaa ja vähän vihatuttaakin. Hemmetin Luke, mihin kuseen mut järkkäsit.

Pasi miettii.

Tajuaa lopulta myös oman osuutensa. Ei olisi pitänyt suostua. Helppo raha houkutti. Pasi pohtii mitä sanoisi seuraavassa kuulustelussa. Pitäisikö kertoa enemmän Luken osuudesta ja epäilyistä Tattarisuon juttuun? Pitäiskö myös kertoa jengiläisistä, jotka hän tietää vain nimillä Mikkis, Hara ja Vode? Ehkä ei kuitenkaan ole tarvetta ryhtyä vasikoimaan. Siitä voi seurata jotain vankilaakin pahempaa.

Pasi käy selälleen sängylle loikoilemaan. Ajatukset ristelevät ja aika kuluu. Oven vieressä oleva näyttö kertoo, että kello on jo yli 11. Käytävältä kuuluu kolinaa, ovien avaamista ja sulkemista. Pian Pasin sellin ovelta kuuluu rapinaa ja ovi aukeaa.

"Ruoka-aika" ilmoittaa ovella seisova vanginvartija, joka ottaa edessään olevasta tarjoiluvaunusta tarjottimen jonka ojentaa Pasia kohti. Pasi nousee sängyltä ja rientää ottamaan hänelle ojennetun tarjottimen. Samassa ovi jo sulkeutuu ja vartija on poissa.

Pasi asettaa tarjottimen pienelle pöydälle ja katsoo sitä arvioiden. Lautasellinen kalakeittoa, maito, mehu, pari palaa ruisleipää, margariininappi ja mandariini. Ei taaskaan mitään hotellitasoa, mutta muuten ihan OK.

Syötyään Pasi käy punkkaan selälleen mietiskelemään asioita. Monet asiat taas risteilevät päässä. Äkkiä tulee mieleen, että tänäänhän on maanantai, duunipäivä. Mitähän ne miettii, kun en tullutkaan duuniin? Ajatteleekohan ne, että olen vaan himassa krapuloissani enkä pääse duuniin? Yrittääköhän ne soittaa? Äh. Ei siellä varmaan ketään niin paljon kiinnosta.

Hetken päästä ovelta kuuluu rapinaa. Vartija ilmeisesti kurkistaa ovisilmästä. Ovi aukeaa ja vartija pyytää ovelta:
"Tuotko tarjottimen tänne kärryyn."

Pasi vääntäytyy ylös ja ottaa tarjottimen pöydältä. Käytävällä on tarjoilukärry, jossa on oma paikkansa kaikille astioille, ruokailuvälineille, tarjottimelle ja jätteille. Lajittelu sujuu pienellä mietinnällä ihan sujuvasti.

Vartija kertoo, että täällä tutkintavankien osastolla kaikki ateriat tuodaan kunkin sellin ovelle ja kukin käy sen siitä noutamassa. Astioiden palautus taoahtuu siiten näin myöhemmin.

Pasi kysyy vartijalta päivän muuta ohjelmaa, mutta tämä sanoo, ettei tiedä muuta kuin: klo 14.00 kahvi/tee,  klo 17 ruoka, klo 20 iltapala ja klo 22 hiljaisuus. Vartija sulkee oven ja Pasi jää taas yksin.

Aika kuluu hitaasti. Joskus yhden jälkeen ovelta kuuluu taas rapinaa ja ovi aukeaa. Vartija astuu ovelle ja ilmoittaa:
"Sun pitäis nyt lähteä kuulusteluun"

Pasi nousee ja lähtee vartijan mukaan. He kävelevät hiljaisina käytävää kohti sisääntulosuuntaa, mutta hieman ennen pääkäytävää olevan huoneen ovella vartija pysähtyy, avaa oven ja kehottaa Pasia astumaan sisään.

Huoneessa istuu pöydän takana kaksi poliisia. Toinen on tuttu jo edellisestä kuulustelusta. Tämä viittaa Pasia istumaan vastapäätä olevaan tuoliin ja aloittaa kuulustelun:
"Kerropa vielä miten sait tämän keikan hoitaaksesi"

Pasi miettii hetken ja aloittaa:
"Siis mun broidi soitti ja kysyi voisinko mä viedä yhden kassin sinne ravintolan ovelle ja kun mä olin just siinä asemalla, niin mä sanoin, että voin hoitaa. Hetken päästä joku prätkäjengiläinen toi mulle kassin sinne kahvilaan missä mä istuin yhen tytön kanssa kahvilla. Se kundi anto mulle kassin ja satkun rahaa. Vannotti vielä olemaan tasan klo 20 raflan ovella, kun joku tulee noutamaan sen kassin."

Poliisit katsovat toisiaan ja toinen jatkaa kysymistä:
"Tunsitsä sen prätkäjengiläisen?"
"En mä sitä tunne, mut se on ilmeisesti mun broidin kavereita".

"Tiesitsä mitä siinä kassissa oli?"
"No en, mut jotain aika painavaa se oli. Broidi sano vaan, että se olis itse vienyt, mut kun on siellä matkoilla, ni ei pysty."

Poliisit katsovat taas toisiaan ja selailevat papereitaan. Toinen kääntää näkyviin ilmeisesti valvontakameran kuvan, jossa Mikkis on juuri ojentamassa Ikean kassia Pasille kahvilassa.
"Tässä kuvassa sulle ojennetaan kassi ja sä et siis tunne tätä miestä?"
"No en. Kuten jo sanoin hän on mun broidin tuttuja. Mä en tunne."

Poliisi ottaa kuvan pois ja kääntää näkyviin toisen valvontakameran kuvan. Siinä Pasi on ojentamassa samaa kassia thaimaalaisen ravintolan edessä aasialaiselle miehelle.
"Entäpä tämä mies? Mistä tunnet hänet?"
"En mä tunne. En ollut ikinä ennen edes nähnyt koko miestä. Mun piti vaan viedä kassi raflan eteen ja odottaa, kun joku tulee sen hakemaan."

Poliisi vetää kuvan takaisin ja sanoo:
"Ok. Sä taidat puhua totta. Sun puhelutiedot ja näiden valvontakameroiden videot vahvistaa sun kertomusta. Eikä sun puhelimestakaan löytynyt mitään epäilyttävää. Mutta sun broidia me halutaan jututtaa heti kun tulee Suomeen."

Pasi huokaisee helpotuksesta. Ehkäpä tämä kääntyy vielä hyväksi. Hän ei malta olla kysymättä:
"Mitä siinä kassissa oikein oli?"

Poliisit katsovat toisiaan ja hiljaa ollut nyökkää kuulustelut hoitaneelle. Tämä aloittaa:
"Olemme seuranneet tätä aasialaismiestä pitkään ja epäilleet häntä merkittävän huumekaupan pyörittämisestä. Hänet pidätettiin samaan aikaan kanssasi ja luovuttamasi kassi sisälsi noin 19,8 kg kokaiinia. Hänet on nyt vangittu. Sinäkin olisit siis voinut saada syytteen törkeästä huumausainerikoksesta, mutta päädyimme lopulta siihen, että pidätystäsi ei ole tarvetta jatkaa. Pysyttele kuitenkin tavoitettavissa ja ilmoittele meille, kun veljesi saapuu Suomeen." Pasi nyökkää helpottuneena vastaukseksi.

Poliisit keräävät tavaransa kasaan ja kertovat, että hetken päästä Pasille järjestyy kyyti Pasilaan. Molemmat poliisit poistuvat huoneesta. Ovi napsahtaa lukkoon ja Pasi on taas yksin.

Pienen hetken päästä ovi avautuu uudelleen ja kaksi siviiliasuista poliisia seisoo ovella. Toinen kehottaa Pasia lähtemään heidän mukaansa. Kolmikko marssii käytävää rinnakkain kohti sisääntuloa. Hieman ennen ulko-ovea pysähdytään samaan huoneeseen kuin tullessa.

Pasi saa siellä kaikki vaatteensa sisältävän jätesäkin sekä toisen läpinäkyvän muovipussin, missä on hänen kännykkänsä, lompakkonsa ja kotiavaimensa. Pasi laittaa kengät jalkaansa ja vyön housuhinsa. Hän tunkee avaimet ja lompakon housujensa taskuihin. Kännykkää avatessaan hän huomaa sen pimentyneen. Akku on totaalisen tyhjä. Vielä takki päälle ja hän on valmis lähtöön.

Vartija pyytää vielä Pasilta kuittauksen kosketusnäyttöön tavaroiden luovuttamisesta sekä poliiselta kuittauksen, että ottavat Pasin kotiutuksen hoitaakseen. Sitten kolmikko astuu ulos vankilan ovesta. Sisäpihalla odottaa valkonen farmari Ford Mondeo. Pasi ohjataan auton takapenkille ja poliisit istuvat etupenkeille.

Matka Pasilaan sujuu vaiteliaissa tunnelmissa, vain poliisit keskustelevat keskenään. Pasilaan päästyä Mondeo kaartaa Pasin asuintalon eteen ja pysähtyy siihen. Pasin astuessa ulos autosta poliisit toivottavat vain hyvää päivää ja kehottavat jatkossa miettimään tarkemmin mihin lähtee mukaan.

Mondeo kaasuttaa pois ja Pasi kävelee asuintalonsa aulaan. Hissi on juuri tulossa alas, joten Pasi odottaa. Kun hissi saapuu pohjakerrokseen, sen ovi avautuu hitaasti ja ovesta työntyy näkyviin rollaattoria edellään työntävä naapurin mummo.

"Päivää, nuor mies. Mites sie tähä aikaa arkpäivän oot liikkeel? Eikös siun pitäis ol töiss?"

Pasin on vaikea kätkeä harmistustaan, mutta saa vain sanotuksi:
"Päivää vaan rouva. Tuli yllätäen vapaapäivä, kun piti halusivat tarjota minulle pienen hengähdystauon rauhallisessa täyshoitolassa."

Näin sanoen Pasi astuu hissiin ja painaa sen kerrokseensa. Asuntonsa oven takanaan suljettuaan Pasi potkii kengät jaloistaan, heittää takin lattialle ja heittäytyy sohvalle makaamaan. Hän on jotenkin aivan loppu.

Hetken levättyään Pasi hamuilee käsiinsä laturin piuhan ja napsauttaa sen kiinni kännykkänsä. Kohta kännykkä jo herää ja Pasi naputtelee siihen pin-koodinsa. Menee tovi ja kännykkä piippaa saapuneiden viestien merkiksi.

Neljä saapunutta viestiä: yksi duunikaverilta, yksi pomolta, kaksi Lukelta.
Vastaamattomia puheluita on yhdeksän. Edellisten lisäksi yksi myös Pipsalta.

Pasi lukee viestit.

Duunikaveri ja pomo kyselevät missä mies luuraa ja pyytävät ilmoittamaan. Luken eka viesti on lyhyt: "Miksi et vastaa?" ja toinen vielä lyhyempi"Soita!"

Pasi painaa luurin kuvaa ja hetken päästä puhelin jo hälyttää säristen...


...jatkuu ehkä ensi viikolla...