9. Tilaisuus tekee varkaan

 Pasista istuu trukissa, katsoo neuvottomana vuoroin trukkia ja vuoroin varastopäällikköä. Poskia kuumottaa ja hän saa vaivoin sanotuksi:

"Mikäs juttu, kun tää ei liiku?"

Varastopäällikkö toteaa rauhalliseen tyyliin, naama peruslukemilla:

"Jospa käännät ekaks virrat päälle.

Pasi katselee trukkia nolona ja etsii virta-avainta katseellaan ja löytää ne ratin takaa. Käännös avaimesta ja nyt pedaali vastaa heti painallukseen. Rauhallisesti Pasi ajaa trukin lavan eteen ja saa piikit sopimaan kerralla kohdalleen lavan alle. Nyt rauhallinen nosto, peruutus ja pieni kaarros. Sitten reippaasti vauhtia, hidastus, pieni kaarros ja nosto. Nostaessa pitää olla tarkkana, että korkeus osuu kohdalleen. Liian alas jäävä nosto ja lava osuu hyllyyn. Liian ylös nostettu lava ja tavarat osuvat yläouolella olevaan hyllyyn. Silloin seurauksena on usein pieni muotinen katastrofi. Kamat putovat minne sattuu ja vähän tavarasta riippuen on kuskikin vaarassa.

Nyt lava on oikeassa korkeudessa ja kohdallaan. Varovaisesti eteenpäin ja lava on paikoillaan. Pieni painallus nostovivusta ja haarukat putoavat kolahtaen alaspäin. Nyt pieni peruutus ja harukat voi laskea alas.

Pasi katsoo varastopäällikköä ja kahta muuta uutta varastomiestä. Kaikki kolme taputtavat. Se tuntuu hyvältä. Hymyillen Pasi luovuttaa trukin seuraavalle, joka tekee saman suorituksen päinvastaisesti.

Työpäivä kuluu nopeasti ja hyvällä fiiliksellä. Tämä duunipaikka tuntuu mukavalta, kun pomotkin ovat reiluja ja huumorintajusia. Eivät vaikuta turhista nipottavilta.

Seuraavana päivänä Pasi joutuu jo selviytymään yksin työtehtävistään, joihin kuuluu tilausten keräily ja lähtevien kuormien valmistelu. Keräilyssä pitää olla tarkkana, että poimii kuormaan juuri oikeita tavaroita oikean määrän.

Lähtevien kuormien valmistelu on pitkälti valmiiksi kerättyjen lavojen päällystämistä kutistekalvolla ja lavojen siirtämistä oikeaan paikkaan kuormsusalueelle.

Yhtä tällaista valmiiksi kerättyä lavaa siirtäessään Pasi tulee vahingossa työntäneeksi trukin piikkeillä rikki yhden pahvilaatikon, jonka sisältä vierii lattialle monta pientä valkeaa laatikkoa. Pasi nousee trukista ja menee keräämään laatikot takaisin rikkoutuneeseem pahvilaatikkoon, tarkoituksenaan teipata laatikko kasaan.

Viimeistä pikkulaatikkoa lattialta nostaessaan hän katsoo tarkemmin, mikä se on. Siinä on juuri sellainen urheilukello, jollaisen hän on itselleen halunnut. Eikä mikään halpisversio, vaan kallis huippumalli.

Pasi vilkaisee ympärilleen. Ketään ei ole tässä varaston nurkassa lähelläkään. Nopeasti hän rikkoo laatikon sinetin ja avaa kannen. Sisältä hän nappaa kellon, käyttöohjeen ja laturinjohdon. Hän tunkee ne väljän työtakkinsa suureen taskuun. Pasi sulkee valkoisen boksin ja laittaa sen takaisin pakkauslaatikon keskimmäiseen riviin. Sitten hän  nostaa pakkauslaatikon revenneet pahvit paikoilleen ja teippaa laatikon kokoon.

"Onko joku ongelma?" kysyy varastopäällikkö hänen takaansa. Pasi säikähtää, mutta saa kuitenkin sanotuksi:

"Ei tässä mitään. Oli vaan yksi laatikko niin pahasti repeytynyt, etten uskaltanut lähteä viemään lavaa trukilla. Olisivat muuten levinneet kamat lattialle" saa Pasi sanotuksi, virnistäen samalla.

"Ok. Hyvä kun huomasit. On tärkeetä, että meillä tavarat pysyy myyntikunnossa, lähtevät ehjinä ja puhtaina asiakkaille. Hyvää duunia. Jatka vain." Näin sanoen varastopäällikkö jatkaa matkaansa.

Pasi tuntee poskiensa punehtuvan. Kuumottaa. Pieni katumuskin häivähtää hetkeksi mielessä, mutta hän hyppää trukkiin, nostaa lavaa ja ajaa pakkausalueelle. Siellä hän käntää vielä äsken teippaamansa laatikon rikkinäinen puoli sisäänpäin ja kiertää sen jälkeen kerroksen kutistekalvoa lavan ympärille. Kalvoon vielä tarralappu, joka kertoo kuljettajalle mihin lava on menossa.

Pelkästä uteliaisuudesta Pasi katsoo lavan määränpään. Se on iso tavaratalo Lahdessa.

"Hyvä homma. Ei koske köyhää, jos jotain puuttuu." Ajattelee Pasi ja jatkaa hommiaan. Kello polttelee taskussa, mutta pitää malttaa työpäivän päättymiseen asti.

Vihdoin työpäivä on ohi. Pukuhuoneessa Pasi siirtää huomaamatta kellon ja muut oman ulkotakkinsa taskuihin. Onneksi kukaan työkavereista ei tule samaan bussiin ja Pasilla on vihdoinkin aikaa tutkia paremmin uutta kelloaan. Siinä ihmetellessä viereisellä penkillä istuva mies sanoo yllättäen:

"Komee kello. Oliko kallis?"
Pasi hätkähtää, katsoo miestä ja kelloa.

"No ei, kun ostin tän yheltä työkaverilta ihan pilkkahintaan."

Pasi työntää kellon taskuunsa ja keskittyy tutkimaan kellon käyttöohjetta. Käyttöönotto vaikuttaa helpolta. Kun nyt vaan pääsisi kotiin tutustumaan paremmin kaikessa rauhassa. Pitkältä tuntuvan ajan jälkeen Pasi jää viimein bussista Pasilan aseman kohdalla ja lähtee ylittämään tietä. Samassa hän huomaa, että bussissa kelloa ihastellut mies on jäänyt myös bussista ja on vain pienen matkan päässä hänestä. Pasi kiirehtii askeleitaan ja mies tekee samoin. Talon kulman taakse päästyään Pasi pinkaisee juoksuun...

...jatkuu ehkä ensi viikolla...