10. Käry käy

Pasi kiirehtii askeleitaan ja mies tekee samoin. Talon kulman taakse päästyään Pasi pinkaisee juoksuun. Seuraavan talon luona hän vilkaisee juostessaan taakseen. Mies tulee juuri talon takaa, mutta jatkaakin toiseen suuntaan häneen efes katsomatta.

Pasi hidastaa juoksun kävelyksi. Sydän hakkaa ja hengästyttää. Pelästyin turhaan, hän ajattelee ja jatkaa kävelyään kohti asuntoaan. Kodiksi hän ei sitä osaa ajatella. Se on vain väliaikainen pysähdyspaikka, johon hän tosin on jo jämähtänyt pidemmäksi aikaa kuin alunperin suunnitteli. Kamala läävä joka tapauksessa.

Pasi astuu talonsa rappukäytävään. Joku vastenmielinen haju iskee tajuntaan jo ulko-ovella. Hissi on jossain yläkerroksissa, joten Pasi päättää juosta portaat ylös.

Haju voimistuu ylöspäin mentässä. Se on pahimmillaan Pasin asunnon alapuolella olevan asunnon kohdalla. Oven alta näkyy mainosten kulmia ja postiluukku on sullottu täyteen ilmaisjakeluita niin, että ne ovat puolittain ulkona.

Haju on vahva ja todella paha. Pasi ei oikein osaa määritellä mikä se on. Hän muistelee nähneensä asunnossa asuvan vanhan miehen, joskus pian muuttonsa jälkeen. Wirtanen oli nimi. Oikein tupla veellä.

Pasi jatkaa portaita omaan asuntoonsa. Sisälle päästyään hän potkii kengät jaloistaan, laitaa kellon ja käyttöohjeet sohvapöydän virkaa toimittavan pahvilaatikon päälle ja viskaa päällystakkinsa sohvalle. Sen jälkeen hän hakee jääkaapista oluen, avaa tölkin, ottaa pitkän huikan ja istahtaa sohvalle.

Pasi ryhtyy tutkimaan kelloa ja sen käyttöohjeita tarkemmin. Aivan huippujuttu. Tämähän vielä paljon parempi malli, kuin se mitä hän oli aikaisemmin katsellut verkkokaupassa ja melkein jo tilannut. Onneksi ei tullut silloin vielä tilattua, kun nyt löytyi vielä paempi - ja vielä ihan ilmaiseksi.

Pieni omatunnon kolahdus häiritsee hetken omistamisen riemua. Pasi huuhtelee sen pois oluen voimalla, tyhjentämällä tölkin kerralla. Sitten hän tarttuu pöydällä olevaan korttipakkaan. Selvitetäänpä tämä omantunnon kolahdus nyt heti korteilla. Jos pasianssi menee läpi kukaan ei osaa yhdistää kellon katoamisra häneen. Pasi jakaa kortit taas seitsemään pakkaan.

Hetken aikaa pasianssi sujuu hyvin, mutta sitten käsikortit eivät enää käy. Pasi livauttaa yhden käsikortin pakan päältä alimmaiseksi. Pieni huijaus ja nyt pasianssi memee läpi.

Pasi käy vaihtamassa päälleen verkkarit, laittaa lenkkarit jalkaansa ja uuden urheilukellon ranteeseensa. Nyt katsotaan miten kello antaa dataa.

Ulko-ovelta Pasi säntää juoksuun. Talojen välissä puhaltaa kova tuuli, joka lennättää hiekkaa ja syksyn lehtiä. Pasi suuntaa kohti Messukeskusta ja sen ohi urheilupuiston suuntaan. Juoksu kulkee ja tuntuu hyvältä.

Lenkin jälkeen Pasi saapuu puuskuttaen asuntonsa pihalle. Oven edessä seisoo huoltoyhtiön auto sekä poliisin kaappiauto. Pasi vilkaisee urheilukellon näyttöä. Matkaa tuli lenkille melkein neljä kilometriä.

Pasi astui sisää talon ulko-ovesta. Haju on todella paha ja vahva. Hissi on jossain ylempänä, joten Pasi päättää juosta portaat ylös. Wirtasen asunnon ovea pitää auki poliisi. Huoltomies ja toinen poliisi tulevat juuri ulos asunnosta. Ulos tullut poliisi sanoo ovea sulkiessaan kollegalleen: "Pitää tilata tutkijat paikalle. Kalmo on ollut tuolla jo melko pitkään. "

Pasi ohittaa poliisit ja huoltomiehen pikaisesti, vaikka mieli tekisikin esittää kysymyksiä. Huoltomies tulee perässä ja ryhtyy avaamaan rapun ikkunaa.

Asuntoonsa päästyään Pasi riisuu hikiset lenkkivaatteensa ja menee suihkuun. Pitkä kuuma suihku tuntuu hyvältä ja rauhoittaa mieltä. Suihkun jälkeen on ihan voittajaolo.
Pasi tekee muutamat etunojapunnerrukset lattialla ja ryhtyy vasta sen jälkeen pukeutumaan.

Jääkapissa ei oikein ole muuta kuin olutta, joten Pasi päättää lähteä tutkimaan lähesen kauppakeskuksen ravintolatarjontaa. Kauppakeskuksen käytävällä kävellesään hän pohtii vaihtoehtoja, mutta päätyy taas tuttuun paikkaan pitsalle. Pitsan kaveriksi hän tilaa tietysti myös ison oluen. Siinä pitsaa odotellessaan hän avaa Linkkarin ja lueskelee feediä.

Kaikenlaisia postauksia lueskellessa tulee mieleen, että jospa tekisikin postauksen uudesta kellosta. Hän ottaa kuvan ranteessaan olevasta kellosta. Postaukseen hän laittaa kuvan ja muotoilee tekstin muotoon:
"Tällainen tuli hommattua.
Minkälainen kello Sinulla on ranteessa tänään? Laita kuva."

Pitsan ja oluen nautittuaan hän huomaa, että muutamia kellon kuvia on jo pukkattu kommentteihin. Naapurin nörttipoika on tietysti laittanut kuvan hienosta Rolexistaan. Kateellisuuden pisto harmittaa Pasia, mutta hän painaa silti peukun reaktioksi. Kommentoimaan hän ei sentään ryhdy.

* * * * *

Pari seuraavaa päivää menee mukavasti duunissa, mutta torstaiaamuna varastopäällikkö pyytää Pasin toimistoonsa. Hän aloittaa keskustelun vakavalla naamalla työpöytänsä takaa:

"Sun käsittelemästäsi keräilylavasta on kadoksissa yksi kello. Tiedätkö siitä jotain?"

Pasin sydän jättää yhden lyönnin väliin. Hän yrittää keksiä hyvää selitystä kiskoen samalla huomaamatta vasenta hihaansa kellon päälle.

"En mä ole huomannut mitään erityistä. Tosin silloin maanantaina, kun tulit varaston takaosaan, niin teippasin juuri kasaan yhtä keräilylavaa. Siinä oli yksi rikkinäinen laatikko, josta meinasi tavarat pudota ulos, kun lähdin sitä trukilla siirtämään."

"Ai joo, nyt muistankin. Niinhän se tosiaan olikin. Oliskohan juuri sama lava? Hmmm...aika täsmää ainakin suunnilleen." Toteaa varastopäällikkö seurantaraporttia katsoessaan.

"OK. Tämä selvä. Menehän takasin hommiin. Mä juttelen keräilijän kanssa."

Pasi poistuu helpottuneena jatkamaan hommiaan. Kellonsa hän ottaa pois ranteestaan ja laittaa taskuun. Päivä kuluu hitaasti. Ruokatunnilla hän kuulee, että toinen hänen kanssaan aloittaneista, ranskaa puhuvista miehistä, oli saanut potkut, koska hänen epäiltiin varastaneen.

Loppupäivä kuluu omantunnon tuskissa. Syytön mies sai potkut hänen takiaan. No, aina ei voi voittaa, Pasi ajattelee.

Päivän päätteeksi Pasi jää muutaman duunikaverin kanssa juttelemaan. Eräs heistä mainitsee saaneensa vinkin hyvästä duunipaikasta LinkedInin kautta eräältä logistiikka-alan rekrytointeihin erikoistuneelta setämieheltä. Samalla hän kysyy muilta ovatko nämä jo Linkkarissa.

Pasi hätkähtää, kun hän tajuaa mokansa. Äkkiä hän avaa Linkkarin ja kellopostauksensa. Näyttöjä on jo useita kymmeniä ja kommenttejakin kymmenkunta. Pasi poistaa postauksen.

Työkaveri toistaa kysymyksensä: "Mites Pasi. Ootsä Linkkarissa?"

Pasi vastaa vähän häkeltyneenä:
"Siis häh? Joo, oonhan mä ollu jo jonkun aikaa. En vaan ole paljon postaillut. Lueskelen vaan enemmänkin muitten juttuja."

Pasi tuntee olonsa vaivautuneeksi ja lähtee ulos pukuhuoneesta.
"Pitää mennä, että ehdin bussiin. Moro." Hän huikkaa lähtiessään ja kiirehtii ulos.

Matkalla bussipysäkille hän kaivaa kellon taskustaan ja asettelee sen takaisin ranteeseensa. Bussia odotellessaan hän selailee Linkkaria niin keskittyneesti, ettei huomaa viereen tullutta työkaveriaan.

"Terve, Pasi. Mies se vaan somettaa eikä huomaa edes duunikavereita."

"Ai. Sorry. Mä tosiaan olin aikalailla ton yhden postauksen lumoissa. Siinä oli paljon uusia juttuja duunipaikan löytämisestä somen avulla."
"Onks tosta oikeesti jotain hyötyä... siis niinku duunin löytämisen apuna?"

"No hei, mä olen täällä duunissa just yhden postaukseni ansiosta. Kyllä tää toimii. Pitäis vaan löytää jotain pysyvämpää kuin tällainen vuokratyö."

"Jep. Mä tiedän. Ei oo herkkua. Mäkin tein sitä aikani. Nyt on onneks vakiduuni. Noissa vuokrahommissa kun toi lähtö tulee niin nopeesti.... Kuulitsä muuten siitä Sun kanssa samaan aikaan tulleesta kaverista, joka sai tänään kenkää?"

"Joo, kyllä mä kuulin. Harmi homma."

"Oli kyllä. Mä kuulin, että sitä syytettiin jostain varkaudesta. Mä olen kyllä aika varma, ettei se sitä tehnyt. Mutta minkäs teet."

Pasi nyökkää, mutta toteaa kuitenkin:
"Mistä noista kukaan tietää".

Samassa bussi saapuu ja he ahtautuvat täyteen bussiin. Pasi on tyytyväinen, ettei keskustelua tarvitse enää jatkaa, kun he ajautuvat erilleen bussin tungoksessa.

Pasilassa Pasi jää taas bussista aseman kohdalla. Työkaveri jatkaa matkaansa ja Pasi lähtee kävelemään asuntoaan kohti. Matkalla hän pohtii poiketako ravintolaan vai jatkaako omaan kämppään. Seuraava työpäivä kääntää valinnan oman kämpän puoleen. Pasi kiirehtii askeleitaan. Tuuli on niin kylmä, että häm päättää juosta loppumatkan.

Yhtäkkiä talon nurkan takaa juoksee pienikokoinen nainen.
"PERKELE!" Ehtii Pasi huudahtaa, ennenkuin he törmäävät toisiinsa ja kaatuvat törmäyksen voimasta molemmat katuun. Nainen aloittaa hirvittävän kiroilun ja sättimisen.

"Saatanan hullu. Mitä vittua Sä oikein rynnit toisia päin. Kattosit vähän etees."

Nainen huutaa vihaisena ja lyö Pasia nyrkillä rintaan. Lyönti on niin voimaton, että Pasia huvittaa. Samalla hän tunnistaa keneen on törmännyt. Sehän on Työkkärin täti, Pipsa...

...jatkuu ehkä ensi viikolla...