Neljä saapunutta viestiä: yksi duunikaverilta, yksi pomolta, kaksi Lukelta.
Vastaamattomia puheluita on yhdeksän. Edellisten lisäksi yksi myös Pipsalta.
Pasi lukee viestit.
Duunikaveri ja pomo kyselevät missä mies luuraa ja pyytävät ilmoittamaan. Luken eka viesti on lyhyt: "Miksi et vastaa?" ja toinen vielä lyhyempi "Soita!"
Pasi painaa luurin kuvaa ja hetken päästä puhelin jo hälyttää säristen. Luken puhelin ei kuitenkaan vastaa. Puhelimeen ei sada yhteyttä, kertoo operaattorin viesti.
Pasi nousee istumaan ja ryhtyy naputtelemaan viestiä pomolle, mutta päätyy kuitenkin soittamaan. On helpompi kertoa tarina puhelimessa. Pomo ottaakin Pasin kertomuksen tapahtuneesta yllättävän hyvin ja toivottaa Pasin tervetulleeksi töihin heti seuraavana aamuna.
Duunikaverille Pasi laittaa vain lyhyen viestin: "Nähdään huomenna. On pitkä tarina kerrottavaksi."
Sitten Pasi yrittää soittaa Pipsalle, mutta tämä ei vastaa. Ei varmaankaan voi töissä vastata, Pasi miettii ja katsoo kelloa. Se on varttia vaille neljä. Hän yrittää vielä soittaa Lukelle, mutta puhelimeen ei vieläkään saada yhteyttä.
Pasi ryhtyy kirjoittamaan viestiä Lukelle:
"Eilinen keikka sai yllättävän käänteen. Mut pidätettiin, kuulusteltiin ja laitettiin yöksi putkaan. Soittele!"
Pasi ottaa pöydältä korttipakan ja päättää pelata yhden pasianssin selvittääkseen, miten homma jatkuu. Jos pasianssi menee läpi, niin Luke tulee saamaan tuomion huumeiden myynnistä.
Pasi jakaa kortit seitsemään pakkaan ja ryhtyy pelaamaan pasisnnsia. Heti alkuun pöydässä olevat kortit sujahtavat paikoilleen ja kaikki käsikortit käyvät pöytään hänen käännettyään pakan muutaman kerran. Pasianssi menee hujahtamalla ja yllättävänkin nopeasti läpi.
Ok. Näinkö todella käy, Pasi pohtii.
Luke tulee siis saamaan tuomion.
Ajatus tästä vetää mielen mustaksi. Hän ryhtyy googlailemaan minkälaisia tuomioita ihmiset ovat huumekaupoista saaneet ja tulokset eivät ainakaan helpota hänen oloaan. Pitkä tuomio on luvassa, jos tuosta määrästä tuomitaan.
Pasi ehtii muutaman hetken miettiä kaikkea tapahtunutta. Sitten hän laittaa kahvin tippumaan ja sen valmistumista odotellessaan hän selailee Linkkaria. Hieman on taas hänen makuunsa liian positiivista pöhinää.
Puhelin soi. Pipsa soittaa.
Pasi ilahtuu ja vastaa. Hän kertoo Pipsalle mitä heidän viime tapaamisensa jälkeen tapahtui. Kertomus selvästi hämmentää Pipsan ja saa tämän kyselemään Pasilta totuutta. Tiesikö Pasi, mitä oli toimittamassa? Oliko hän tehnyt vastaavaa ennenkin?
Ja lopuksi se ehkä yllättävin:
Käytätkö sä itse jotain aineita?
Pasi vastaa kaikkiin totuuden mukaisesti, mutta silti tuntuu, että Pipsa ei aivan usko. Kun Pasi kysyy, voivatko he vielä tavata ennen Pipsan lomamatkaa, niin Pipsa vastaa vain epämääräisesti: "ehkä" ja "katsotaan lähempänä viikonloppua". Puhelu loppuu jotekin etäisissä fiiliksissä.
Ai saatanan saatana. Tämä juttu taisi nyt olla tässä. Pasi ajattelee harmissaan. Niinkuin hän oli odottanut, että Pipsasta tulisi jotain tärkeämpää hänen elämäänsä. Helvetin Luke, kun sotki mut likaisiin busineksiinsa.
Myöhemmin illalla Pasi yrittää vielä soittaa Lukelle useammankin kerran, mutta joka kerta tulos on sama: yhteyttä numeroon ei saada.
Pasi käy nukkumaan, mutta ajatukset vaeltavat niin, ettei uni ota tullakseen.
* * * * *
Seuraavana aamuna Pasi herää väsyneenä kännykän herätykseen. Hän käy pikaisesti suihkussa, pukeutuu, laittaa hiuksensa ja kiirehtii töihin. Matkalla hän poikkeaa R-kioskilta hakemassa kahvin ja croissantin. Hän ehtii nauttia ne sopivasti ennen bussiin astumistaan.
Työpaikalla Jami on uteliaana vastassa kysymyksineen. Pasi kertoo lyhyen version tapahtuneesta ja Jami näyttää hyvin yllättyneeltä.
"Siis tekeekö Sun broidi jotain huumekauppaa?" Hän kysyy.
"No en mä oikeesti tiedä. Sellainen epäilys mulle kyllä tuli, mutta en ole päässyt kysymään".
Molemmat lähtevät omille tahoilleen töihinsä, eikä aiheeseen enää palata.
Päivä kuluu normihommissa ja niin myös sitä seuraavat päivät. Pasi yrittää tavoittaa Lukea monta kertaa päivässä, mutta puhelin ei vastaa - eikä Luke soita tai tekstaa.
Perjantaina ruokatunnilla Pasi selailee syotyään vielä hetken aikaa nettiuutisia ja hätkähtää otsikkoa:
"Tattarisuon ampumisessa pidätys"
Juttu kertoo, että Tattarisuon ampumistapaukseen liittyvä mies on pidätetty.
Tapaus alkoi uutisen mukaan ratkeamaan huumepoliisiin pidätyksestä, jonka yhteydessä löytyi yksi Tattarisuon ampumisen yhteydessä varastettu, suuren määrän kokaiinia sisältänyt laatikko. Laatikosta löytyneet sormenjäljet johtivat yhden henkilön jäljille ja lopulta pidätykseen Tampereella. Siellä pidätetty kantasuomalainen mies kuuluu moottoripyöräjengiin, jonka jäseniä ovat ilmeisesti myös kaksi muuta etsittyä miestä.
Heidän valvontakameroihin tallentuneet profiilikuvansa ovat taas jutun yhteydessä. Uutena kuvana mukana kuva Pasilan kahvilan valvontakamerasta. Kuvassa Pasi on selin kameraan ja Mikkis ojentaa hänelle juuri Ikean kassia. Mikkis on kuvassa selkeästi tunnistettavissa ja poliisi pyytää vinkkejä kaikista kuvien henkilöistä.
Pasi miettii Lukea.
Onkohan poliiseilla jo tietoa tämän tarkemmasta olinpaikasta Aurinkorannikolla vai onkohan Luke jopa jo pidätetty siellä, kun hän ei ole moneen päivään ollut tavoitettavissa.
Pasi on niin keskittynyt ajatuksiinsa, ettei edes huomaa, kun Jami tulee tarjottimineen toiselle puolelle pöytää.
"Moi, Pasi. Sä oot vissiin jo lopettanu, mut istu vielä hetki mun seurana, kun mä hotkaisen tän pöperön nassuun. Mul on sulle kerrottavaa."
"Ai moi. Joo, mä ehdin jo syödä, mut voin mä hetken tässä vielä olla. Mikä juttu sul oli?"
"No, kato kun se mun Golf meni lunariin, ni mä sain just siitä fyrkkaa. Melkeen kolme donaa! Mieti. Hyvä hinta siitä romusta. Mä ehdin jo ostaa uudenkin. Nyt mulla on Rysler Seprinki, semmonen pikkujenkki. Uskallatko lähtee mun kyydissä himaan, ku oon taas menossa duunista Pasilan suuntaan?"
Pasi hymyilee.
"Tottahan mulle aina kyyti kelpaa."
...jatkuu ehkä joskus...
torstai 20. helmikuuta 2025
26. Tässäkö tämä oli
perjantai 14. helmikuuta 2025
25. Vapautuminen
Pasi menee ikkunan luo ja painaa kasvonsa kiinni kaltereihin. Itku ei ole kaukana. Epätoivo hiipii mieleen. Harmittaa ja vähän vihatuttaakin. Hemmetin Luke, mihin kuseen mut järkkäsit.
Pasi miettii.
Tajuaa lopulta myös oman osuutensa. Ei olisi pitänyt suostua. Helppo raha houkutti. Pasi pohtii mitä sanoisi seuraavassa kuulustelussa. Pitäisikö kertoa enemmän Luken osuudesta ja epäilyistä Tattarisuon juttuun? Pitäiskö myös kertoa jengiläisistä, jotka hän tietää vain nimillä Mikkis, Hara ja Vode? Ehkä ei kuitenkaan ole tarvetta ryhtyä vasikoimaan. Siitä voi seurata jotain vankilaakin pahempaa.
Pasi käy selälleen sängylle loikoilemaan. Ajatukset ristelevät ja aika kuluu. Oven vieressä oleva näyttö kertoo, että kello on jo yli 11. Käytävältä kuuluu kolinaa, ovien avaamista ja sulkemista. Pian Pasin sellin ovelta kuuluu rapinaa ja ovi aukeaa.
"Ruoka-aika" ilmoittaa ovella seisova vanginvartija, joka ottaa edessään olevasta tarjoiluvaunusta tarjottimen jonka ojentaa Pasia kohti. Pasi nousee sängyltä ja rientää ottamaan hänelle ojennetun tarjottimen. Samassa ovi jo sulkeutuu ja vartija on poissa.
Pasi asettaa tarjottimen pienelle pöydälle ja katsoo sitä arvioiden. Lautasellinen kalakeittoa, maito, mehu, pari palaa ruisleipää, margariininappi ja mandariini. Ei taaskaan mitään hotellitasoa, mutta muuten ihan OK.
Syötyään Pasi käy punkkaan selälleen mietiskelemään asioita. Monet asiat taas risteilevät päässä. Äkkiä tulee mieleen, että tänäänhän on maanantai, duunipäivä. Mitähän ne miettii, kun en tullutkaan duuniin? Ajatteleekohan ne, että olen vaan himassa krapuloissani enkä pääse duuniin? Yrittääköhän ne soittaa? Äh. Ei siellä varmaan ketään niin paljon kiinnosta.
Hetken päästä ovelta kuuluu rapinaa. Vartija ilmeisesti kurkistaa ovisilmästä. Ovi aukeaa ja vartija pyytää ovelta:
"Tuotko tarjottimen tänne kärryyn."
Pasi vääntäytyy ylös ja ottaa tarjottimen pöydältä. Käytävällä on tarjoilukärry, jossa on oma paikkansa kaikille astioille, ruokailuvälineille, tarjottimelle ja jätteille. Lajittelu sujuu pienellä mietinnällä ihan sujuvasti.
Vartija kertoo, että täällä tutkintavankien osastolla kaikki ateriat tuodaan kunkin sellin ovelle ja kukin käy sen siitä noutamassa. Astioiden palautus taoahtuu siiten näin myöhemmin.
Pasi kysyy vartijalta päivän muuta ohjelmaa, mutta tämä sanoo, ettei tiedä muuta kuin: klo 14.00 kahvi/tee, klo 17 ruoka, klo 20 iltapala ja klo 22 hiljaisuus. Vartija sulkee oven ja Pasi jää taas yksin.
Aika kuluu hitaasti. Joskus yhden jälkeen ovelta kuuluu taas rapinaa ja ovi aukeaa. Vartija astuu ovelle ja ilmoittaa:
"Sun pitäis nyt lähteä kuulusteluun"
Pasi nousee ja lähtee vartijan mukaan. He kävelevät hiljaisina käytävää kohti sisääntulosuuntaa, mutta hieman ennen pääkäytävää olevan huoneen ovella vartija pysähtyy, avaa oven ja kehottaa Pasia astumaan sisään.
Huoneessa istuu pöydän takana kaksi poliisia. Toinen on tuttu jo edellisestä kuulustelusta. Tämä viittaa Pasia istumaan vastapäätä olevaan tuoliin ja aloittaa kuulustelun:
"Kerropa vielä miten sait tämän keikan hoitaaksesi"
Pasi miettii hetken ja aloittaa:
"Siis mun broidi soitti ja kysyi voisinko mä viedä yhden kassin sinne ravintolan ovelle ja kun mä olin just siinä asemalla, niin mä sanoin, että voin hoitaa. Hetken päästä joku prätkäjengiläinen toi mulle kassin sinne kahvilaan missä mä istuin yhen tytön kanssa kahvilla. Se kundi anto mulle kassin ja satkun rahaa. Vannotti vielä olemaan tasan klo 20 raflan ovella, kun joku tulee noutamaan sen kassin."
Poliisit katsovat toisiaan ja toinen jatkaa kysymistä:
"Tunsitsä sen prätkäjengiläisen?"
"En mä sitä tunne, mut se on ilmeisesti mun broidin kavereita".
"Tiesitsä mitä siinä kassissa oli?"
"No en, mut jotain aika painavaa se oli. Broidi sano vaan, että se olis itse vienyt, mut kun on siellä matkoilla, ni ei pysty."
Poliisit katsovat taas toisiaan ja selailevat papereitaan. Toinen kääntää näkyviin ilmeisesti valvontakameran kuvan, jossa Mikkis on juuri ojentamassa Ikean kassia Pasille kahvilassa.
"Tässä kuvassa sulle ojennetaan kassi ja sä et siis tunne tätä miestä?"
"No en. Kuten jo sanoin hän on mun broidin tuttuja. Mä en tunne."
Poliisi ottaa kuvan pois ja kääntää näkyviin toisen valvontakameran kuvan. Siinä Pasi on ojentamassa samaa kassia thaimaalaisen ravintolan edessä aasialaiselle miehelle.
"Entäpä tämä mies? Mistä tunnet hänet?"
"En mä tunne. En ollut ikinä ennen edes nähnyt koko miestä. Mun piti vaan viedä kassi raflan eteen ja odottaa, kun joku tulee sen hakemaan."
Poliisi vetää kuvan takaisin ja sanoo:
"Ok. Sä taidat puhua totta. Sun puhelutiedot ja näiden valvontakameroiden videot vahvistaa sun kertomusta. Eikä sun puhelimestakaan löytynyt mitään epäilyttävää. Mutta sun broidia me halutaan jututtaa heti kun tulee Suomeen."
Pasi huokaisee helpotuksesta. Ehkäpä tämä kääntyy vielä hyväksi. Hän ei malta olla kysymättä:
"Mitä siinä kassissa oikein oli?"
Poliisit katsovat toisiaan ja hiljaa ollut nyökkää kuulustelut hoitaneelle. Tämä aloittaa:
"Olemme seuranneet tätä aasialaismiestä pitkään ja epäilleet häntä merkittävän huumekaupan pyörittämisestä. Hänet pidätettiin samaan aikaan kanssasi ja luovuttamasi kassi sisälsi noin 19,8 kg kokaiinia. Hänet on nyt vangittu. Sinäkin olisit siis voinut saada syytteen törkeästä huumausainerikoksesta, mutta päädyimme lopulta siihen, että pidätystäsi ei ole tarvetta jatkaa. Pysyttele kuitenkin tavoitettavissa ja ilmoittele meille, kun veljesi saapuu Suomeen." Pasi nyökkää helpottuneena vastaukseksi.
Poliisit keräävät tavaransa kasaan ja kertovat, että hetken päästä Pasille järjestyy kyyti Pasilaan. Molemmat poliisit poistuvat huoneesta. Ovi napsahtaa lukkoon ja Pasi on taas yksin.
Pienen hetken päästä ovi avautuu uudelleen ja kaksi siviiliasuista poliisia seisoo ovella. Toinen kehottaa Pasia lähtemään heidän mukaansa. Kolmikko marssii käytävää rinnakkain kohti sisääntuloa. Hieman ennen ulko-ovea pysähdytään samaan huoneeseen kuin tullessa.
Pasi saa siellä kaikki vaatteensa sisältävän jätesäkin sekä toisen läpinäkyvän muovipussin, missä on hänen kännykkänsä, lompakkonsa ja kotiavaimensa. Pasi laittaa kengät jalkaansa ja vyön housuhinsa. Hän tunkee avaimet ja lompakon housujensa taskuihin. Kännykkää avatessaan hän huomaa sen pimentyneen. Akku on totaalisen tyhjä. Vielä takki päälle ja hän on valmis lähtöön.
Vartija pyytää vielä Pasilta kuittauksen kosketusnäyttöön tavaroiden luovuttamisesta sekä poliiselta kuittauksen, että ottavat Pasin kotiutuksen hoitaakseen. Sitten kolmikko astuu ulos vankilan ovesta. Sisäpihalla odottaa valkonen farmari Ford Mondeo. Pasi ohjataan auton takapenkille ja poliisit istuvat etupenkeille.
Matka Pasilaan sujuu vaiteliaissa tunnelmissa, vain poliisit keskustelevat keskenään. Pasilaan päästyä Mondeo kaartaa Pasin asuintalon eteen ja pysähtyy siihen. Pasin astuessa ulos autosta poliisit toivottavat vain hyvää päivää ja kehottavat jatkossa miettimään tarkemmin mihin lähtee mukaan.
Mondeo kaasuttaa pois ja Pasi kävelee asuintalonsa aulaan. Hissi on juuri tulossa alas, joten Pasi odottaa. Kun hissi saapuu pohjakerrokseen, sen ovi avautuu hitaasti ja ovesta työntyy näkyviin rollaattoria edellään työntävä naapurin mummo.
"Päivää, nuor mies. Mites sie tähä aikaa arkpäivän oot liikkeel? Eikös siun pitäis ol töiss?"
Pasin on vaikea kätkeä harmistustaan, mutta saa vain sanotuksi:
"Päivää vaan rouva. Tuli yllätäen vapaapäivä, kun piti halusivat tarjota minulle pienen hengähdystauon rauhallisessa täyshoitolassa."
Näin sanoen Pasi astuu hissiin ja painaa sen kerrokseensa. Asuntonsa oven takanaan suljettuaan Pasi potkii kengät jaloistaan, heittää takin lattialle ja heittäytyy sohvalle makaamaan. Hän on jotenkin aivan loppu.
Hetken levättyään Pasi hamuilee käsiinsä laturin piuhan ja napsauttaa sen kiinni kännykkänsä. Kohta kännykkä jo herää ja Pasi naputtelee siihen pin-koodinsa. Menee tovi ja kännykkä piippaa saapuneiden viestien merkiksi.
Neljä saapunutta viestiä: yksi duunikaverilta, yksi pomolta, kaksi Lukelta.
Vastaamattomia puheluita on yhdeksän. Edellisten lisäksi yksi myös Pipsalta.
Pasi lukee viestit.
Duunikaveri ja pomo kyselevät missä mies luuraa ja pyytävät ilmoittamaan. Luken eka viesti on lyhyt: "Miksi et vastaa?" ja toinen vielä lyhyempi"Soita!"
Pasi painaa luurin kuvaa ja hetken päästä puhelin jo hälyttää säristen...
...jatkuu ehkä ensi viikolla...
perjantai 7. helmikuuta 2025
24. Vankila
Pasi astuu sisälle selliin. Poliisi toivottaa hänelle "hyvää yötä" ja raskas ovi kolahtaa kiinni. Hän on yksin, vain hiljaisuus ympärillään.
Pasi käy patjalle selälleen, huokaa syvään ja pohtii mitä tuli tehtyä. Miten tästä tilanteesta pääsee pois. Monenlaiset ajatukse pyörivät päässä. Kellonajasta ei ole mitään tietoa, mutta äkkiä sellin valot himmenevät.
Pasi yrittää nukkua, mutta uni ei ota tullakseen. Hän pyörii patjalla ja hakee parempaa asentoa. Lopulta väsymys vie voiton ja uni vapauttaa hänet.
* * * * * *
Pasi herää sellin valojen kirkastuessa. Hän ehtii nousta ylös ja hetken venytellä itseään, kun sellin ovelta kuuluu rapinaa ja kolinaa. Ovi avautuu ja sisään astuu nuori poliisimies kantaen tarjotinta.
" Huomenta. Tässä olisi valtion tarjoama aamupala herralle" hän sanoo laskien tarjottimen patjan päälle.
Pasi katsoo vähän yllättyneenä, mutta saa kuitenkin sanottua:
"Kiitos. Voitko sanoa paljonko kello on ja kertoa mitä tänään tapahtuu?"
"Kello on kymmentä yli kahdeksan, mutta en osaa mitään sun päivästä kertoa. Tutkija päättää."
Näin sanoen poliisi poistuu sellistä, ovi kolahtaa kiinni ja jotain rapinaa kuuluu. Sitten tulee taas hiljaista.
Pasi katsoo tarjotinta. Muovikulhossa on ilmeisesti kaurapuuroa, vieressä pari ruisleipää juustolla, muovimukillinen maitoa ja pieni kartonkinen tuoremehupakkaus, jonka kyljessä kiinni pilli. Vieressä yksi hieman osumaa saanut banaani.
Ei nyt ihan hotelliaamiainen, mutta ei ihan huonokaan. Pasi istuu patjalle ja ryhtyy lusikoimaan puuroa suuhunsa muovilusikalla. Ihan ok, jos olisi vielä sokeria tai marjoja päälle.
Pasi ehtii syötyään mietiskellä hetken tulevaisuttaan banaania mutustellen. Hän tunkee kuoret tyhjälle puurolautaselle ja työntää pillin tuoremehupurkkiin. Mehu on kylmää ja hyvää. Pasi imee purkin tyhjäksi ja klommolle. Hän heittää tyhjän purkin tarjottimelle ja nousee seisomaan.
Koppi on liian pieni kävelyyn. Pasi venyttelee ja ryhtyy juoksemaan paikallaan. Hetken päästä hän pysähtyy tasaamaan hengitystään. Hän laskeutuu lattialle tekemään etunojapunneruksia. Nopeaan tahtiin niitä menee 40.. 41.. 42, mutta sitten hän romahtaa lattialle.
Pasi kierähtää patjan päälle ja potkaisee samalla tarjottimen lattialle. Siinä selällään maatessaan hän miettii tilannettaan. Ei kyllä hyvältä näytä. Kauankohan täällä menee? Tuleekohan tästä oikeasti tuomio? Kuinka pitkä se voi olla? Pasilla tulee mieleen vain isoja huumerikoksia tehneiden pitkät tuomiot. Ei kai tätä voi niihin mitenkään verrata? Vai voiko? Miten pitkään ne voi pitää mua pidätettynä, jos eivät voi todistaa mitään? Kauanko joudun odottamaan tietoa?
Kuin vastauksena Pasin ajatuksiin ovelta kuuluu rapinaa, lukko kolahtaa ja ovi aukeaa. Aamupalaa tuonut nuori poliisi astuu sisään mukanaan Pasin kengät ja takki.
"No niin. Sulle on järjestetty siirto. Laitatko kengät jalkaan ja takin päälle, niin lähdetään" poliisi sanoo vilkaisten samalla nurkassa olevaan tarjottimeen, jonka tavaroista osa on levinnyt lattialle.
Pasi nousee istumaan ja alkaa vähän nolona kasailla lattialle levinneitä astioita takaisin tarjottimelle.
"Äääh. Anna olla vaan. Siivooja huolehtii ne kyllä pois. Laita nää nyt vaan päälles ni lähdetään" polisii sanoo olentaen kengät ja takin Pasille.
"Mihin mut viedään?" Pasi kysyy ottaen vastaan kenkänsä ja laittaen ne jalkaansa.
"Vantaan vankilaan Sut viedään odottamaan tutkinnan valmistumista" poliisi sanoo ojentaen Pasille tämän takin. Pasi saa vaatteet päälleen ja he lähtevät kävelemään käytävää kohti ulko-ovea, jossa odottaa kaksi poliisia. Toinen iso miehenjärkäle ja toinen huomattavasti lyhyempi naispoliisi. Naispoliisilla on kädessään musta muovisäkki, jossa ovat ilmeisesti Pasin henkilökohtaiset tavarat.
Pasi lähtee poliisien matkaan. Heti ulko-oven edessä on poliisin koppiauto takaovi avoimena.
"Tuonne sisään, olepa hyvä" sanoo naispoliisi Pasille.
Pasi kömpii auton kyytiin ja ovi kolahtaa kiinni. Kaltereiden takaa hän näkee poliisien juttelevan hetken keskenään. Sitten naispoliisi nostaa säkin sivuovesta autoon ja istuu etupenkille. Roteva miespoliisi istuu kuskin paikalle ja matka kohti Vantaan perukoita alkaa.
Matkalla Pasi ehtii taas pohtia tilannettaan. Tietääköhän Luke jo mitä on tapahtunut? Entäpä äiti? Tai Pipsa? Äh, eiväthän he millään voi tietää mitään.
Reilun puolen tunnin ajomatkan jälkeen poliisiauto kaartaa moottoritien rampista alas ja hetken päästä auto pysähtyy keskellä metsää. Edessä on valtava, ruosteenvärinen rakennus, jota kiertävät verkkoaidat piikkilankoineen sekä korkeat metalliset aidat, joiden päällä on piikkilankaa. Karun näköistä.
Poliisiauto pysähtyy portin eteen. Kuski avaa sivuikkunan ja vaihtaa muutaman sanan porttipuhelimeen. Hetken päästä portti aukeaa ja poliisiauto ajaa sisäpihalle ja pysähtyy ainoan näkyvissä olevan oven eteen.
Poliisit astuvst ulos autosta. Naispoliisi ottaa jätesäkin ja kuski tulee avaamaan takaoven Pasille. Vankilan ovi avautuu ja Pasi astuu poliisien kanssa sisälle. He saapuvat pieneen huoneeseen, jonka yksi seinä on kokonaan mustaa lasia. Seinästä kääntyy auki metallinen taso, jossa on kosketusnäyttö. Ääni käskee poliiseja kuittaamaan vangin sisälle. Naispoliisi naputtelee hetken näyttöä ja kirjoittaa siihen lopuksi allekirjoituksensa. Hetken päästä edessä oleva seinä liukuu sivuun ja paljastaa näkyviin kaksi vanginvartijaa sekä heidän takanaan aukeavan pitkän käytävän.
Toinen vanginvartijoista viittaa Pasia astumaan peremmälle sanoen;
"Tervetuloa Vantaan vankilaan. Herra on hyvä ja astuu peremmälle".
Toinen vartija katsoo naispoliisia sanoen
"Mä voin ottaa herran kamppeet, niin te pääsette takaisin hommiin". Hän ottaa säkin ja seinä liukuu kohta hänen takanaan kiinni.
Pasi saatetaan käytävää pitkin jonkun matkaa, kunnes käytävästä haarautuu toinen käytävä oikealle. Sen katkaisee kalterein varustettu lasisenä, joka avautuu toisen vartijan painaessa avainkorttinsa kiinni seinässä olevaan lukijaan. Pasi ohjataan ensimmäiseen huoneeseen, jossa Pasin henkilötiedot tarkistetaan ja hänen mukanaan olevat tavarat luetteloidaan. Hän joutuu luopumaan taas kengistään ja takistaan.
Pasi ohjataan käytävää eteenpäin selliin numero 11. Se on paljon tilavampi kuin poliisitalon selli. Huoneessa on kiinteä sänky, pöytä ja tuoli sekä nurkassa wc-istuin ja lavuaari. Seinässä on pieni ikkuna ja sen kaltereiden takaa näkyy ruosteinen aita, piikkilankaa ja pala taivasta.
Vartija kertoo lyhyesti päivän ohjelman ja osoittaa sellin oven vieressä sisäpuolella olevaa näyttöä.
"Tästä näet kellonajan ja pystyt säätämään huoneen valoja sekä lämpötilaakin hieman.
Alimmaisena on kutsunappi hätätilanteita varten. Sitä ei sitten painella turhaan! Jos ei ole mitään kysyttävää, niin toivotan sulle nyt vaan hyvää päivää."
Näin sanoen vartija astuu ulos sellistä ja ovi kolahtaa kiinni. Pasi jää taas yksin. Hän on nyt ihan oikeasti vankilassa. Pieni paniikki hiipii mieleen. Mitenkähän tässä vielä käy? Pasi menee ikkunan luo ja painaa kasvonsa kiinni kaltereihin. Itku ei ole kaukana...
...jatkuu ehkä ensi viikolla...
perjantai 31. tammikuuta 2025
23. Pidätys
Pipsa ja Pasi ehtivät jatkaa keskustelua vain hetken, kun kahvilaan astuu sisään Mikkis. Pasi tunnistaa hänet heti heidän edellisestä tapaamisestaan sekä tietysti jengiliivistä. Hän nostaa Mikkikselle kättään ja nousee ylös.
Mikkis marssii rivakasti Pasin luo, nyökkää tervehdyksen Pipsalle ja laskee Pasin eteen ison Ikean kassin, jossa on sisällä suuri valkoinen laatikko "Fragile" -tarroin.
Mikkis sanoo Pasille ohjeet madaltaen ääntään lähes kuulumattomaksi: "Vie tää kassi tasan klo 20 thaimaalaisen ravintolan eteen. Siihen tulee kaveri noutamaan tämän kassin. Äläkä vaan myöhästy!"
Mikkis työntää Pasin käteen kaksi 50€:n seteliä ja sanoo: "Nää on sulle Lukelta". Samassa Mikkis on jo poissa.
Pasi nostaa kassin lattialta ja punnitsee samalla sen painoa kädessään. Se tuntuu painavalta. Varastomiehen vahvalla kokemuksella arvioituna painoa on varmaankin lähemmäs 20 kg. Nyt vähän kaduttaa. Mihin hän on oikein lupautunut. Pipsa katselee pöydässä ihmeissään.
"No onpa sulla erikoisia kavereita".
"Äh. Ei toi oikeestaan ole edes mun kaveri. En tunne, mutta mun broidi on sen hyvä kaveri. Broidi on nyt matkoilla ja mä lupasin hoitaa tän sen puolesta perille" Pasi vastaa pakottaen hymyn naamalleen.
Aika kuluu mukavasti Pipsan kanssa jutellessa. Pasin ajatukset karkailevat kuitenkin ja hän vilkuilee Ikean kassissa olevaa laatikkoa tämän tästä huolestuneena. Vähän ennen kahvilan sulkeutumista Pipsa toteaa lähtevänsä kotiin, "kun sulla on tuo hommakin vielä hoidettavana" hän sanoo nyökäten kassia kohti perustelunaan.
He halaavat kahvilan ovella, Pipsa suuntaa ulos, mutta Pasi menee liukuportaita thaimaalaisen ravintolan edustalle ja jää siihen odottamaan. Pasi ei ehdi odottaa kauan, kun ravintolasta tulee ulos aasialaisen näköinen mies, päällään musta turkiskauluksin varustettu pitkä nahkatakki. Hän kävelee suoraan Pasin luo ja tiedustelee hieman huonolla suomenkielellä: "Sinä tuo minulle paketti Luke?" Pasi vastaa nyökkäämällä ja ojentaa Ikean kassin kahvat miehelle. Mies nyökkää tyytyväisenä. "Hyvä, kiitos. Onko nälkä? Jos sinä halu syödä minä tarjota" hän viittaa ravintolan suuntaan.
Pasi pudistaa päätään, heilauttaa kättään ja kiirehtii askeleitaan nopeasti kohti liukuportaita. Nyt tuli tienattua helppo satanen, hän ajattelee. Harmi vaan, että Pipsa lähti himaan.
Pasi kävelee aseman ulko-ovia kohti ja yrittää samalla soittaa Lukelle. Numero ei vastaa. Hieman mietityttää mitä äsken oikein tuli tehtyä. Onkohan huumekauppa hieman liian villi arvaus?
Pasi kävelee asemalta ulos ja ylittää kadun, kun äkkiä hänen kummallekin puolelle ilmestyy mies, kuin tyhjästä. Toinen miehistä näyttää virkamerkkiään ja sanoo: "Poliisista päivää. Lähtisitkö meidän mukaamme tuonne Länsi-Pasilan poliisiasemalle."
Näin sanoen molemmat miehet tarttuvat hänen käsivarsiinsa ja ohjaavat hänet kadun reunassa, käynnissä odottavan valkoisen Ford Mondeon suuntaan. Pasi istuu takapenkille, toinen mies menee etupenkille ja autossa odottanut kuljettaja kääntää auton kohti Länsi-Pasilaa. Poliisitalolle päästyä Pasi ohjataan ensimmäiseen kuulusteluhuoneeseen. Poliisit pyytävät Pasia riisumaan päällystakkinsa naulakkoon ja käskevät hänet istumaan pöydän ääreen.
Molemmat hänet noutaneet poliisit istuvat pöytään Pasia vastapäätä. Toinen kyselee ja toinen näpyttelee läppäriinsä Pasin kertomat tiedot. Pasi yrittää kysellä säilöönottonsa syytä, mutta saa vain käskyn odottaa. Poliisit selailevat tietoja läppäriltä ja keskustelevat muutamin sanoin huomioistaan.
Hetken päästä toisen poliisin puhelin soi.
Hän vastaa ja Pasi kuulee hänen sanovan vain: "Hieno homma. Hyvää duunia. Tuokaa kuulustelu kakkoseen, niin tulen kohta. Poliisi lopettaa puhelun ja käynnistää nurkassa kuvaavan videokameran. Hän kertoo aluksi päivämäärän, kellonajan ja Pasin tiedot.
Sitten hän aloittaa:
"Sinua epäillään osallisuudesta huumekauppaan. Miten kommentoit?"
Pasista tuntuu, että sydän jättää yhden tahdin välistä, mutta hän saa kuitenkin sanottua: "En tiedä siitä yhtään mitään. Mä olin vaan yhden tytön kanssa kahvilla asemalla."
"Älä pelleile. Sut nähtiin tuomassa paketti eräälle herralle, joka on ollut jo pitkään huumeyksikkömme seurannassa. Mitä siis veit herra Phanritille?"
"Ai se kassi. Joo, mä sain satkun vaan siitä, että vein sen kassin tasan klo 20.00 siihen ravintolan eteen. En edes tiennyt, kuka tulee noutamaan, mutta jonkun piti tulla."
"Miten sä sait kassin?"
"No, kun mä istuin siellä kahvilassa, niin siihen tuli joku iso kundi prätkäjengin liiveissä, antoi mulle satkun ja kertoi, mihin kassi piti viedä."
"Mistä tää kundi sit tiesi, missä sä olit ja että sä suostuisit sille kuriiriksi?"
"Mä juttelin mun broidin kanssa puhelimessa ja tää kundi oli varmaan kysynyt ekas siltä, mut kun se on just nyt ulkomailla, ni se soitti mulle. Ihan vaan helpon massin takii. Ku mä viel asunki ihan tos vieres."
"Onks tää vika puhelu siis sun broidilta?" Poliisi kysyy näyttäen Pasin kännykän puheluvalikkoa.
"Jep. Mä yritin vielä soitella sille ja kiittää helposta satkusta, mut se ei enää vastannu." Pasi saa sanottua. Tilanne ahdistaa, kun hän ei hauaisi kertoa enempää Luken osuudesta.
"Missä tää sun broidi nyt on ja onks se siellä pitkään?" toinen poliisi tiedustelee.
"En mä tiedä tarkkaan. Jossain Aurinkorannikolla se vissiinki on."
"Okei. Me vähän selvitellää asioita. Olisko sulla vielä jotain kerrottavaa?"
"Eipä mulla. Mitäpä mä osaisin enempää kertoa, kuin olen jo kertonu. Voiksmä nyt lähtee jo himaan?"
"No, et todellakaan. Sä olet kiinniotettuna epäiltynä huumaisainekauppoihin. Sä meet yöksi koppiin. Katotaan sitten aamulla löytyykö lisää tarinoita."
Molemmat poliisit nousevat, käskevät Pasin ottamaan päällystakkinsa mukaan ja he kävelevät yhdessä poliisitalon alakertaan. Siellä ovat tilapäiseen kiinniottoon tarkoitetut putkat. Pasi joutuu luovuttamaan pois kaikki tavaransa, kengät, vyön ja ulkotakin. Ne pakataan yhteen jätesäkkiin ja hänet ohjataan selliin. Paksussa ovessa on ulkopuolella vahva salpa sekä pieni ovisilmä. Putkaosastosta vastaava poliisi avaa Pasille oven.
Pieni koppi näyttää ahdistavalta ja karulta. Lattialla on ohut patja, nurkassa wc-istuin ja lavuaari. Oven yläpuolella on musta puolipallo, joka arvatenkin on valvontakamera. Ikkunaa ei ole.
Pasi astuu sisälle selliin. Poliisi toivottaa hänelle "hyvää yötä" ja raskas ovi kolahtaa kiinni. Pasi on yksin, vain hiljaisuus ympärillään...
...jatkuu ehkä ensi viikolla...
torstai 23. tammikuuta 2025
22. Tavarantoimitus
Pasi ehtii kuulla vain kovan rysäyksen, kun auto tuntuu jo singahtavan vauhdilla kohti rinteen alla odottavaa ojaa. Ojaan osuessaan auton turvatyynyt laukeavat ja auto kiepsahtaa nokan kautta katolleen pysähtyen siihen. Hetkeksi tulee täysi hiljaisuus.
Pasi katsoo vieressä istuvaa Jamia. Molemmat roikkuvat penkeissään turvavöistä. Ilmassa haisee voimakkaasti erilaisia voimakkaita hajuja.
"Kävikö pahasti" Pasi kysyy.
"Äh. Ei kai tässä mitään pahempaa. Pitää päästä vaan ulos tästä romusta. Saatsä turvavyöt auki?
Molemmat ottavat toisella kädellä tukea katosta, saavat avattua vyönsä ja putoavat katon päälle. Kaikki ikkunat ovat rikki, joten postuminen autosta käy helpoiten ryömimällä ulos sivuikkunasta loskaiselle pellolle.
Postin rekan kuljettaja juoksee paikalle auttamaan heitä ulos autosta ja paikalle tulee myös muutama muu ihminen.
"Mä luulin jo, että nyt tulee ruumiita, kun näin auton osuvan ojaan ja kääntyvän katolleen" sanoo Postin kuski järkyttyneenä.
Pasi ja Jami katsovat toisiinsa.
"Ei tainnu käydä kummallekaan pahemmin. Vähän otti olkapää osumaa tuvavöistä, muttei muuta. Miten Sulla?" Pasi katsoo Jamia kysyvästi.
"Sama. Olkapäässä vähän tuntuu ja rystysissä taitaa olla vähän lasinsiruja. Muuten ihan kunnossa."
Pasi katsoo Golfin romua. Katto on painunut sisään, nokka painunut sisään ja vääntynyt, takaikkunaa lukuunottamatta kaikki ikkunat rikki.
"Ei taida tosta tulla enää autoa" Jami toteaa.
Pasi kaivelee taskujaan.
"Mun kännykkä on hukassa. Viittitkö soittaa siihen?" Hän sanoo Jamille.
Jami kaivaa puhelimen taskustaan ja soittaa Pasin numeroon. Kohta tuttu soittoääni soi jossain autonromun lähistöllä. Pasi löytää puhelimensa kasaan painuneen turvatyynyn alta.
Hän valitsee puhelimen valikosta TaksiHelsingin numeron ja tilaa heille taksin.
Jami nappaa vielä Golfin hanskalokerosta mukaan auton paperit ja jotain muita henkilökohtaisia tavaroitaan. Sitten Pasi, Jami ja muut paikalle tulleet kävelevät rinnettä ylös tielle.
Paikalle on pysähtynyt muutama auto ihmettelemään tapahtunutta, mutta nyt kaikki lähtevät, kun mitään nähtävää ei ole.
Postin kuski pyytää heitä tulemaan autolleen, jotta hän voi antaa heille yhteystietonsa. Rekka on pysähtyneena muutaman sadan metrin päässä pientareella. Paikalle päästyään Postin kuski kiipeää rekkaansa ja kirjoittaa omat tietonsa paperille, jonka ojentaa Jamille. Samalla hän ohjentaa lehtiön Jamille ja pyytää tätä kirjoittamaan omat tietonsa.
Siinä odotellessa Pasi kiertää rekan eteen ja katsomaan sen vaurioita. Niitä ei juurikaan ole. Puskurin päässä on hieman hopeanharmaata maalia ja puskurin yläpuolella olevassa muovissa pieni jälki ja tuskin havaittava halkeama.
Samassa paikalle pysähtyy musta taksimersu. Jami ja Postin kuski kättelevät hyvässä yhteisymmärryksessä sattuneen vahingon. Pasi ja Jami nousevat taksiin. Pasi ilmoittaa osoitteeksi Pasilan aseman.
"Ei tullu mitään näkyvää rekkaan" Pasi toteaa.
"Joo. Sitä aina pienempi jää häviölle näissä. No, mun pitikin jo vaihtaa autoa, kun olihan tuo jo aika romu. Nyt pitää vaan löytää joku äkkiä tilalle, että pääsee duuniin."
"Toivotaan, että löydät uuden menopelin pikaiseen. Golfista on nyt ainakin hyviä kokemuksia. Turvallinen auto."
"Jep. Jossain riisikupissa olis varmaan käynny huonommin."
Pasilassa Pasi maksaa taksin ja miehet lähtevät omiin suuntiinsa. Pasia harmittaa hieman kuraantuneet ja märät vaatteet. Hänhän näyttää ihan ojasta nousseelta - mutta niinhän hän toisaalta onkin. Oman asuntonsa ala-ovella vastaan tulee naapurin mummo rollaattorinsa kanssa.
"Ai hyvä, lapsi. Miten sie oot tuon näköses kunnoss? Mitä siul on oikee tapahtunt?"
"Äh. Ei mitään kummallista. Putosin vaan vähän ojaan" Pasi sanoo ja kiirehtii askeleitaan, ettei tarvitse jäädä enempää juttelemaan.
Asuntoon päästyään Pasi riisuu kaikki vaatteensa ja ottaa pikaisen suihkun. Pukeuduttuaan taas puhtaisiin vaatteisiin hän laittaa kahvinkeittimen päälle ja istahtaa odottamaan kahvin valmistumista. Sitä odotellessa hän päättää pelata erän pasianssia. Panoksena tällä kertaa taas Luke. Jos pasianssi menee läpi Luke ei jää kiinni ja selviää ilman tuomiota.
Pasi jakaa kortit seitsemäön pinoon ja aloittaa pelin. Ensimmäiset käsikortit sopivat ja peli etenee. Yllättäen kaikki käsikortit sopivat ja pöydällä on neljä pakkaa. Pasianssi meni läpi. Jess.
Pasi yrittää taas soittaa Lukelle, mutta numero ei edelleenkään vastaa. Samassa puhelimeen kilahtaa viesti. Se on Pipsalta.
"Jos Sulla ei ole mitään erikoista, niin voitaisko nähdä asemalla?"
Pasi vastaa heti: 'Sopii. Monelta ja missä?"
"Sama kahvila. About 30 minsan päästä?"
"Sopii. Nähdään."
Pasi menee kylppäriin laittamaan hiukset hyvin geelillä, ajaa partansa ja laittaa hyvältä tuoksuvaa partavettä reilusti. Hän menee vielä vaihtamaan päälleen tyylikäämmän paidan ja sitten hän on valmis. Hän huomaa lattialla mytyssä olevat likaiset työvaatteensa, kaappaa ne käteensä ja tunkee ne likavaatekaappiin.
Vielä pikainen silmäys kämppään. Ai vitsi, se kahvi jäi juomatta. Hän sammuttaa keittimen, kaataa kahvit viemäriin ja heittää puruja täynnä olevan suodatinpussin biojäteroskikseen. Noin. Nyt kämppä näyttää melko siistiltä, jos vaikka tänään tulisi yövieras.
Pasi katsoo kännykästä kelloa vielä vartti aikaa. Ei mitään kiirettä. Hän laittaa ulkotakin päälleen, sujauttaa kengät jalkaansa vaan huomatakseen, että ne ovat aivan märät. Onneksi kaapista löytyy toiset talvikengät tilalle.
Pasi astuu rappukäytävään ja sulkee oven. Naapurinmummon ovelta kuuluu taas rapinaa, mutta Pasi ei jää odottelemaan vaan kipaisee juosten portaita alas.
Asemalla Pasi saapuu kahvilan ovelle samaan aikaan Pipsan kanssa. He halaavat ja siirtyvät sisälle kahvilaan. Molemmat tilaavat kahvit ja suklaakakkupalan. He istuvat ikkunapöytään ja ehtivät keskustella hetken, kun Pasin puhelin soi. Pasi kaivaa puhelimen taskustaan ja katsoo näyttöä. Siinä lukee "Luke".
Pasi nousee pöydästä ja sanoo Pipsalle: "Sorry, mutta mun pitää ottaa tää puhelu" ja näin sanoessaan hän kävelee ulos kahvilasta vastaten samalla:
"Hei Luke, mä oon yrittäny tavotella sua.."
"Sorry, en oikein ole pystyny vastailee tai soittelee. Mul olis Sulle yks pyyntö, kun mä oon tääl kaukana ja yks laatikko pitäis toimittaa tänään illalla. Onnistuisko? Mä maksan tietty. Tää on siis tosi tärkeetä."
"No vähän riippuu ajasta."
"Joskus n. klo 20 siihen Pasilan asemalle."
"Mä oon just nyt asemalla kahvilla yhden naisen kanssa. Kyllä mä voin viedä, missä se paketti nyt on?"
"Mikkis on kohta Sun kämpillä, sen piti viedä se, muttei joudakaan odotteleen. Olis mainio juttu, jos onnistuu."
"Sano Mikkikselle, että tuo sen paketin mulle tänne kahvilaan, niin mun ei tarvii lähtee mihinkään."
"Ok. Kiitti tosi paljon."
"Eipä mitään, mut mun piti kysyä sulta..."
"Tuut. Tuut. Tuut..." puhelu oli katkennut.
Pasi palaa takaisin Pipsan luo ja pyytää anteeksi, kun joutui poistumaan puhelimeen. Hän kertoo, että veli pyysi palvelusta ja että kohta joku herra saapuu tuomaan hänelle paketin.
He ehtivät jatkaa keskustelua vain hetken, kun kahvilaan astuu sisään Mikkis. Pasi tunnistaa hänet heti jengiliiveistä ja edellisestä tapaamisesta. Mikkis marssii rivakasti Pasin luo, nyökkää tervehdyksen Pipsalle ja laskee Pasin eteen ison Ikean kassin, jossa on sisällä suuri valkoinen laatikko fragile -tarroin.
Mikkis sanoo ohjeet Pasille madaltaen ääntään lähes kuulumattomaksi: "Vie tää kassi tasan klo 20 thaimaalaisen ravintolan eteen. Siihen tulee kaveri noutamaan tämän. Äläkä vaan myöhästy!"
Mikkis työntää Pasin käteen kaksi 50€:n seteliä ja sanoo: "Nää on sulle Lukelta". Samassa Mikkis on jo poissa...
....jatkuu ehkä ensi viikolla...
perjantai 17. tammikuuta 2025
21. Onnettomuus
Jami kysyy Pasilta onko tämä kuullut Tattarisuon ampumakohtauksesta ja kun Pasi kertoo kuulleensa, niin Jami sanoo:
"Toinen niistä kuolleista oli muuten mun entinen duunikaveri, Masa. Me oltiin molemmat viime kesänä asfalttihommissa ja siinä tutustuttiin. Masa vaihtoi aina aamulla duuniin tullessaan moottoripyöräjengin liivit huomioliiveihin. Se oli ihan OK kundi. Naimisissa ja yks skidikin."
Pasi miettii mitä vastaisi. Tuntuu tosi pahalta. Isättömänä ajatus kirpaisee vielä syvemmältä. Tämäkin lapsi joutuu elämään ilman isäänsä.
Pasi yrittää kuulostaa rennolta, mutta hänellä on tunne kuin joku kuristaisi kurkusta hänen sanoessaan:
"Mä tiedän miltä tuntuu kasvaa ilman isää, joten ihan kauheelta tuntuu tuon lapsenkin puolesta. Faijat vaan tekee joskus huonoja valintoja, joita katuvat ehkä myöhemmin - tai sitten ei."
"Niin. Masa oli käsittääkseni ihan hyvä faija pojalleen, vaikka olikin toisaalta aina paha kaveri. Rikollinen prätkäjengiläinen ja ilmeisesti myös huumekauppias - tai ainakin se kertoi mulle istuneensa aika pitkään huumekaupoista."
"Joo. Ne molemmat kuolleet oli nettiuutisten mukaan poliisin vanhoja tuttuja. Vähän siinä uutisessakin vihjailtiin, että saattaisi olla rikollisten keskinäisiä juttuja ja huumekauppaakin." Pasi toteaa ja nousee pöydästä lähteäkseen. Omatunto pistelee. Tekisi mieli kertoa omat epäilykset, mutta sitä hän ei voi tehdä.
Pasi ja Jami vievät omat tarjottimensa likaisine astioineen linjastolle ja lähtevät molemmat takaisin varastolle omiin töihinsä. Pasi ei oikein osaa keskittyä töihinsä. Hän keräilee tavaroita väärin ja toisia kahteen kertaan. Hän yrittää keskittyä, mutta ajatus isänsä menettäneestä pikkupojasta nousee aina mieleen - ja se että hänen oma veljensä oli osallisena tapahtumassa.
Pasi tarkistaa vielä trukin lavalle keräämänsä tilauksen ja istahtaa trukin tuoliin tarttuen ohjaimiin. Hän miettii. Hän kaivaa puhelimen taskusta ja yrittää soittaa Lukelle. "Yhteyttä valitsemaanne numeroon ei ole saatu..."
Loppupäivä kuluu sekavissa tunnelmissa ja ajatukset karkailevat. Mielessä pyörii monta kysymystä Lukeen ja tämän tekemisiin liittyen. Vähän ihmetyttää, että hänen tuntemansa Luke on ihan toisenlainen, kun mitä nyt uutisten valossa näyttää olevan.
Työpäivä päättyy ja Pasi tuntee itsensä väsyneeksi. Pukuhuoneessa vaatteita vaihtaessaan hän huomaa, etteivät kengät ole ehtineet kunnolla kuivua työpävän aikana, mutta sukat onneksi ovat. Pukeuduttuaan Pasi jää hetkeksi istumaan pukuhuoneen penkille ja lukee nettiuutisia.
Iltapäivälehden otsikko huutaa:
"Pidätys Tattarisuon ampumisessa"
Jutussa kerrotaan, että poliisi on pidättänyt väärällä ajokortilla auton koeajoon ottaneen miehen. Mies löytyi poliisin omien tutkimusten perusteella.
Pidätetty on 28-vuotias kantasuomalainen mies, jolla on mittava rikosrekisteri petoksista, autojen luvattomasta käyttöönotosta ja osallisuudesta huumekauppaan sekä varastetun tavaran kätkemiseen. Pidätetty kertoi kuulusteluissa saaneensa toimeksiannon Volvon ottamisesta koejoon tor-verkon kautta tulleesta kyselystä. Maksun tästä palveluksesta hän oli saanut virtuaalivaluuttana. Hän ei osannut kertoa mitään toimeksiantajastaan. Auton hän oli jättänyt sovittuun aikaan Porttipuiston S-marketin parkkipaikalle ja jättänyt avaimet virtalukkoon.
Jutun lopussa todetaan, että poliisi pyytää edelleen vihjeitä kahdesta ampujasta sekä kahdesta muusta tapauksen osallistuneista.
Pasi pohtii.
Ei vaikuta siltä, että Luke olisi vielä edes vaarassa jäädä kiinni. Vaikka eihän poliisi luonnollisesti kerro koko totuutta omista tutkimuksistaan. Heillä saattaa olla jo jotain johtolankoja. Lukekin saattaa jo olla kuulusteluun haettavien joukossa. Paitsi, että hänhän on nyt jossain reissussa. Ehkä ihan tarkoituksella.
Pasi lähtee ulos pukuhuoneesta ja kävelee läheiselle bussipysäkille odottamaan bussia. Siellä on jo seisoskelemassa muutama hänelle jo naamatuttu ihminen samasta työpaikasta. Työpaikan portista kaartaa juuri ulos vanha, hopeanharmaa Volkswagwen Golf. Sen dieselmoottori pitää äänekästä rapinaa auton kaartaessa bussipysäkille. Auto pysähtyy Pasin kohdalla ja kuski kurotuu ruuvaamaan auki oikean puolen sivuikkunan. Jami siellä huutelee: "Hyppää kyytiin, kamu"
Pasi katselee hölmistyneenä, mutta kömpii kuitenkin kyytiin.
"Mihin päin sä oot menossa?" Pasi kysyy.
"Mä oon menossa broidin luo Pasilaan. Etkös sä asunnu jossain siellä" Jami sanoo ja pistää Golfiin vauhtia. Vanha dieselmoottori rapisee ja kilisee, mutta auto lähtee pysäkiltä rivakasti liikenteen sekaan mustan savupilven saattelemana. Vaihteisto kolahtaa isommalle vaihtaessaan, mutta muuten äänimaailma rauhoittuu vauhdin kasvaessa.
"Jep. Mä asun siinä ihan lähellä asemaa Itä-Pasilan puolella. Missä päin Pasilaa sun broidis asuu?" Pasi kysyy ja kaivelee puhelimen taskustaan.
"Broidi asuu niissä uusissa taloissa siinä Länsi-Pasilassa, ihan Triplan vieressä."
"Ok. No sittenhä meillä on sama matka. Kiitti vaan kun otit kyytiin."
"Eipä mitään. Mun piti kysyä sulta jo ruokiksella, mut unohdin. Mä jätän auton Triplan parkkihalliin, niin se taitaa olla molemmille aika hyvällä paikalla."
"Jep. Mulla ei oo siitä kun muutaman minuutin kävelymatka asunnolle ja ajattelin muutenkin käydä kaupassa ni toi on just hyvä."
Ruuhkaliikenne matelee hiljalleen. Jami avaa Golfin radion juuri sopivasti uutisten alkaessa. Uutisten alku on täynnä maailmanpolitiikan asioita ja Amerikan presidentin vaihdon mahdollisista vaikutuksista siihen. Kotimaan pääuutisena on Tattarisuon surmiin liittyvä pidätys.
Jami on juuri aloittamassa kommentoimaan uutista, samalla kun hän kiihdyttää Golfin liittymästä Tuusulantien liikenteen sekaan. Hän huomaa liian myöhään peilin kuolleeseen kulmaan jääneen Postin rekan, eikä ehdi reagoida. Rekka rysähtää Golfin vasempaan takakulmaan ja saa sen lennähtämään vauhdilla ulos tieltä ja alasviettävää rinnettä myöten kohti alhaalla olevaa ojaa.
Pasi ehtii kuulla vain kovan rysäyksen, kun auto tuntuu jo singahtavan vauhdilla kohti rinteen alla odottavaa ojaa. Ojaan osuessaan auton turvatyynyt laukeavat ja auto kiepsahtaa nokan kautta katolleen pysähtyen siihen. Hetkessä tulee täysi hiljaisuus...
...jatkuu ehkä ensi viikolla...
perjantai 10. tammikuuta 2025
20. Omatunto soimaa
"Olit soitellut. En oikein pysty vastaamaan. Lähden nyt reissuun ainakin pariksi viikoksi. Laitan Sulle viestiä, kun oon takas Suomessa. T: Luke."
Okei. Mikähän juttu tämä on? Poltteleeko maa Luken jalkojen alla?
Pasi pohtii laittaako viestillä kysymystä, mutta päättää sitten laittaa vain lyhyen kuittauksen "OK". Hän hörppää kahvin loppuun ja lähtee asunnolleen. Huomenna on kuitenkin duunipäivä.
Ilta menee Linkkaria ja uutisia selaillen. Ei mitään ihmeellistä tai edes mielenkiintoista. Aikaisin Pasi köllähtää mustien satiinilakanoidensa väliin ja uni tulee nopeasti. Unet ovat kuitenkin painajaisia, joissa mukana ovat välillä Luke ja Pipsa. Aina välillä säpsähtäessään hereille Pasi on ahdistunut ja hikinen. Lakanat ovat takertuneet kiinni ihoon.
Lopulta Pasi saa kunnolla unen kiinni ja nukuttua rauhassa aamuun asti, kun puhelin herättää hänet unimaailmasta todellisuuteen.
Pasi laittaa kahvinkeittimen valumaan ja menee suihkuun. Suihkun jälkeen hän pukeutuu ja istuu aamupalalle. Kahvia ja paahtoleipää nauttiessaan hän lukee nettiuutisia ja etsii uusia tietoja Tattarisuon ampumiseen liittyen. Poliisi on julkaissut teollisuusalueen jonkun valvontakameran kuva Volvosta. Siinä näkyy kahden autossa istuvan miehen sivuprofiilit hieman rakeisena, koska kuva on ilmeisen paljon suurennettu otos.
Pasi ei ylläty.
Hän on melko varma, että kyseessä on juuri sama kaksikko, joka haki hänen luotaan Luken repun. Samasta prätkäjengistä siis ja poliisin mukaan juuri heitä epäillään henkirikoksen tekijöiksi. Poliisi pyytää vihjeitä kuvan henkilöistä.
Pasi miettii.
Pitäisikö käräyttää nuo kaksi? Toisaalta hän ei tiedä heille muuta nimeä kuin Hara, Mikkis ja Vode. Eikä hän tiedä ketkä nämä kaksi ovat, vaikka olivathan he kaikki todennäköisesti samassa autossa - mutta niin oli Lukekin. Kaikki samasta prätkäjengistä - varmasti poiliisin vanhoja tuttuja. Henkilöllisyydet löytyisivät nopeasti.
Mutta ei hän sellaista voi tehdä, koska siinä kärähtäisi samalla myös Luke.
Pasi käy kylpyhuoneessa viimeistelemässä hiuksensa geelillä ja valmistautuu lähtemään töihin. Hän katsoo peilikuvaansa ja nyökkää hyväksyvästi. On kyllä komea mies.
Pasi katsoo kelloaan ja huomaa olevansa jo hieman myöhässä. Hän lähtee nopeasti ulos, läimäyttää asuntonsa oven rämähtäen kiinni ja pinkaisee portaita alaspäin. Koko matkan bussipysäkille hän juoksee ja ehtii kuin ehtiikin bussiin. Bussi on täynnä työmatkalaisia ja Pasi joutuu seisomaan alkumatkan ajan. Vasta muutaman pysäkin päästä, hän pääsee istumaan jonkun keski-ikäisen naisen viereen. Nainen lukee edellisen päivän iltapäivälehdestä juttua Tattarisuon ampumistapauksesta. Pasi kurkottelee ja yrittää sivusta lukea mitä tapauksesta kirjoitetaan.
Nainen huomaa Pasin puuhat ja toteaa:
"Aika kamalaa, että tuolla lailla ihmisiä vaan ammutaan - vaikka olivathan nuo varmaan jotain rikollisia."
Pasi nolostuu, kun jää kiinni salaa lukemisesta ja saa vain mutistua:
"Joo. Onhan se. Mitä lie kriminaaleja." Hän kaivaa kännykän taskustaan ja keskittyy loppumatkan vain lukemaan Linkkarin feediään. Oman pysäkkinsä kohdalla vieressä istuva nainen nousee ylös, työntää iltapäivälehden Pasille ja sanoo: "Mä ehdin jo lukea. Saat tän lehden. Mukavaa päivää" hän sanoo poistuessaan. Pasi saa mutistua hätäisen kiitoksen ja ryhtyy etsimään äskeistä juttua.
Jutun kuvituksena on sama, huonolaatuinen valvontakameran kuva Volvossa istuvista miehistä, kuin nettiuutisessa. Poliisi toivoo yleisöltä vihjeitä henkilöistä ja kehottaa olemaan lähestymättä, jos miehet jossain näkee.
Pasin työpaikan pysäkki.
Hän käärii lehden rullalle kainaloonsa ja nousee bussista. Ulkona on lämpöasteita ja maassa paljon loskaa. Pasi kävelee reippain askelin työpaikalleen ja huomaa pukuhuoneeseen päästyään, että hänen jalkineensa ovat aivan märät. Onneksi pukuhuoneen kaapissa on kuivat turvakengät.
Pasi ripustaa märät sukkansa kaapin oven koukkuihin ja laittaa turvakengät paljaisiin jalkoihinsa. Märät talvikengät hän heittää kaapin pohjalle. Toivottavasti ehtivät kuivua työpäivän aikana, Pasi ajattelee ja lähtee varaston puolelle.
Työpäivä kuluu erilaisia tilauksia keräillessä ja trukilla lavoja siirrellessä. Ruokatunnilla hän käy yhdessä työkaverinsa Jamin kanssa yrityksen ruokalassa syömässä lihamakaronilaatikkoa ja juttelemassa samalla kaikenlaisista asioista.
Jami kysyy Pasilta onko tämä kuullut Tattarisuon ampumakohtauksesta ja kun Pasi kertoo kuulleensa, niin Jami sanoo:
"Toinen niistä kuolleista oli muuten mun entinen duunikaveri, Masa. Me oltiin molemmat viime kesänä asfalttihommissa ja siinä tutustuttiin. Masa vaihtoi aina aamulla duuniin tullessaan moottoripyöräjengin liivit huomioliiveihin. Se oli ihan OK kundi. Naimisissa ja yks skidikin."
Pasi miettii mitä vastaisi. Tuntuu tosi pahalta...
...jatkuu ehkä ensi viikolla...
perjantai 3. tammikuuta 2025
19. Epätietoisuus kalvaa
Pukeuduttuaan hän ryhtyy vielä selailemaan nettiuutisia, josko löytyisi jotain uutta tietoa. Mitään uutta ei kuitenkaan enää löydy, liekö syynä sunnuntaipäivä. Toimittajatkin ottavat varmaan vähän lunkimmin, hän ajattelee.
Pasi istuu sohvalle ja ottaa korttipaksn käteensä. Kortteja sekoittaessaan hän miettii, mikä olisi seuraavan pasianssin panos. Pipsan näkeminen on mielessä, joten hän päättää kysyä korteilta siitä. Jos pasianssi menee läpi, hän saa tänään houkuteltua Pipsan yöksi luokseen. Jess. Tämä on hyvä!
Pasi jakaa kortit seitsemään pakkaan ja alkaa pelata. Aluksi käsikortit sopivat hyvin pakkoihin ja pasianssi etenee. Sitten peli jämähtää. Edes pieni huijaus ei pelasta. Pasianssi ei mene läpi.
Äsh! Tyhmät kortit.
Pasi tuhahtaa ja kerää kortit pakkaan pöydälle. Pitää silti vähän siistiä asuntoa, jos vaikka sittenkin...
Pikaisen siivouksen jälkeen Pasi on tyytyväinen. Pitäisköhän vielä varoiksi vaihtaa sänkyyn puhtaat lakanat. Ehkäpä se on järkevää. Koska lie ne on viimeksi vaihdettu. Pasi penkoo kaappiaan ja löytää sieltä Superman -aiheiset lakanat, mutta päätyy lopulta mustiin satiinilakanoihin. Ne ovat sopivan syntiset poikamiehelle.
Vielä sipaisu lisää geeliä hiuksiin, vähän muotoilua ja hiukset on mintissä. Sitten vielä muutama suihkaus tuoksua kummallekin puolelle kasvoja ja Pasi on valmis. Hän vilkaisee vielä peilikuvaansa kylppärin peilistä ja nyökkää tyytyväisenä. Komea on.
Pasi astuu asuntonsa ovesta rappukäytävään ja juuri sulkiessaan asuntonsa oven, hän kuulee naapurin mummon ovelta rapinaa.
Ei. Ei. Nyt ei jaksa.
Pasi pinkaisee rappuja alas ja ehtii hyvin ovesta ennen kuin naapurin mummon tilaama hissi on edes ylhäällä. Pasi kävelee rauhassa asemalle päin ja tasaa hengitystään. Perhanan mummo, kun se aina liikkuu samaan aikaan. Pasi katsoo kännykästä kelloa. Se on 15.24. Hänellä on vielä runsaasti aikaa ennen Pipsan tuloa.
Pasi astuu sisään kahvilaan ja tilaa cappuchinon sekä palan suklaakakkua. Hän istuu ikkunapöytään, josta näkee junilta saapuvien portaiden suuntaan. Hän selailee kännykästä nettiuutisia ja etsii uutta tietoa Tattarisuon tapauksesta. Ei oikein mitään.
Pasi selaa Linkkaria ja huomaa siellä kiinnostavan postauksen. Eräs pitkään Linkkarissa aktiivisesti postannut henkilö ilmoittaa lopettavansa Linkkarin käytön. Kummallista. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Pasi on niin keskittynyt kännykkäänsä, että huomaa Pipsan vasta, kun tämä jo astuu kahvilaan, työntäen edellään neljällä pyörällä pystyssä liikkuvaa suurta punaista matkalaukkua.
"No, terve" sanoo Pipsa työntäen matkalaukun pöydän viereen. Pasi nousee pöydästä halaamaan Pipsaa ja sanoo:
"No hei. Kiva kun tulit, mutta mikä juttu toi valtava bägi on? Sähän olit vaan viikonlopun käymässä himassas. Tarviitsä oikeesti noin paljo kamaa muutaman päivän retkeen?
"No en tietenkään, hassu" Pipsa naurahtaa.
"Mä oon lähdössä reissuun ja otin kotoa mukaan mun matkalaukun, ettei iskän tarvii sitä lähtee erikseen mulle tuomaan."
"Koska sä oot lähössä ja mihin?" Pasi tiedustelee.
"Mä lähen viikon päästä sunnuntaina talvea pakoon pariksi viikoksi Kanarialle" Pipsa vastaa.
Pasi tuntee harmistuksen sisällään ja kysyy: "Kenen kanssa sä lähdet?"
"Mä lähden yksin, mut mun hyvä kaveri Paula, asuu siellä lähellä Playa del Inglesiä. Mä meen sen luokse asuu. Mut hei mä haen jotain syötävää ja kahvia, niin jatketaan juttua. Sä oot näköjään jo hakenutkin itselles."
Pipsa lähtee kävelemään kahvilan tiskille päin ja Pasi katselee perään. On se vaan komea nainen. Hän ryhtyy taas selailemaan nettiuutisia.
Uusi uutinen kertoo poliisin löytäneen Volvon autoliikkeestä koeajoon ottaneen miehen. Mies on poliisin vanha tuttu ja löytyi yleisövihjeen perusteella Jakomäkeläisestä vuokra-asunnosta. Hän ei pidätettäessä tehnyt vastarintaa, mutta häntä ei vielä ole ehditty kuulustella.
Pipsa palaa pöytään mukanaan korkeassa mukissa oleva erikoiskahvi sekä iso pala mangokakkua.
"Mikä siellä on noin mielenkiintoista?" Hän kysyy.
Pasi häkeltyy ja saa vähän takerrellen sanottua "Ihan vaan uutisia luin". Samalla hän miettii voiko hän kertoa epäilyksistään Luken suhteen Pipsalle. Ehkä on paras jättää kertomatta.
Aika kuluu mukavasti jutustellen, mutta lopulta Pipsa ilmoittaa, että hänen pitää lähteä.
"Mun pitää mennä himaan vähän järjestelmään kamoja, kun huomenna joku rööriroope tulee heti aamusta putsaamaan mun asunnon ilmastointikanavat."
Pipsa halaa Pasia lähtiessään ja lähtee lykkimään matkalaukkuaan kohti kahvilan ovea. "Soitellaan ja viestaillaan. Heippa." Hän sanoo lähtiessään ja heilauttaa kättään.
Hetkessä Pipsa on poissa. Pasi katsoo masentuneena hänen peräänsä. Eipä tullut yövierasta. Kortti oli sittenkin oikeassa. Pasi hakee toisen kupin kahvia ja istuutuu uudestaan pöytään selailemaan nettiuutisia.
Puhelimeen kilahtaa viesti. Se on Lukelta. Pasi avaa sen.
"Olit soitellut. En oikein pysty vastaamaan. Lähden nyt reissuun ainakin pariksi viikoksi. Laitan Sulle viestiä, kun oon takas Suomessa. T: Luke."
Okei. Mikähän juttu tämä on? Poltteleeko maa Luken jalkojen alla?
Pasi pohtii laittaako viestillä kysymystä, mutta päättää sitten laittaa vain lyhyen kuittauksen "OK". Hän hörppää kahvin loppuun ja lähtee asunnolleen. Huomenna on kuitenkin duunipäivä.
...jatkuu ehkä ensi viikolla...
perjantai 27. joulukuuta 2024
18. Nettiuutisten tiedon varassa
Pasi miettii mitä nyt pitäisi tehdä. Ajatukset lyövät tyhjää. Tottakai hänen pitäisi ilmoittaa epäilyksensä poliisille, mutta eihän hän niin voi tehdä. Ei broidiaan voi käräyttää. Pasi yrittää soittaa Lukelle monta kertaa, mutta joka kerran sama vastaus "Yhteyttä valitsemaanne numeroon ei saatu..."
Pasi miettii mitä tehdä. Hän laittaa Lukelle tekstarin: "Soita!"
Ajatukset harhailevat. Pasi päättää kysyä korteilta vastauksia. Jos pasianssi menee läpi, niin Luke on sekaantunut uutisen juttuun.
Pasi jakaa kortit seitsemään pakkaan ja aloittaa pasianssin. Käsikortit sopivat aluksi, mutta sitten pasianssi jämähtää paikalleen. Yksi kortti käsikorteista pakan päälle ja nyt pasianssi menee läpi. Pieni huijaushan tarkoittaa, että Luke ei ole jutussa mukana, ajattelee Pasi hieman huojentuneena.
Hän menee vuoteseen ja yrittää nukkua. Uni ei tule ja kun se lopulta tulee, niin se on katkonaista. Pienet pätkät omituisia painajaisunia ja taas herääminen. Lopulta uni kantaa aamuun.
* * * * *
Huonosti nukutun yön jälkeen Pasi herää sunnuntaiaamuun väsyneenä. Ihan ensimmäisenä hän katsoo puhelintaan ja pettyy, kun Lukelta ei ole viestiä. Hän selaa nettiuutisia ja etsii lisätietoja eilisestä uutisesta. Ainoa lisätieto edelliseen iltaan on pieni uutinen palaneena löytyneestä pakettiautosta. Uutisen mukaan Metallipaja Virtasen paku oli löytynyt palavana Itä-Hakkilan teollisuusalueelta, päättyvän kadun kääntöpaikalta.
Pasi menee laittamaan itselleen aamupalaa, mutta harkitsee vielä lenkille lähtöä. Ei taida nyt vaan jaksaa. Kahvin tippumista odotellessaan Pasi selaa Linkkaria. Hän osallistuu yhteen verkostoitumishaasteeseen ja napsuttelee kutsuja menemään kaikille jo kommenttinsa jättäneille. Yllättäen yhdeltä tulee heti hyväksyminen ja lyhyt viesti:
"Kiitos kun verkostoiduit kanssani. Mukavaa tulevaa työviikkoa. T:Sami".
Pitäisköhän tuohon vastata jotain, Pasi pohtii, mutta jättää vastaamatta ja unohtaa koko asian. Hän tekee itselleen pari voileipää ja kaataa mukiin vahvaa, mustaa kahvia. Aamupalaa nauttiessaan hän miettii, pitäisikö tehdä joku työnhakupostaus, että löytyisi joku pysyvämpi paikka eikä tarvitsisi kärvistellä vuokratyöntekijänä.
Pasi ryhtyy luonnostelemaan postaustaan. Hän laittaa sille otsikoksi "Varastomiehen unelma". Se on sopivan kiinnostava ja ympäripyöreä. Kirjoittaminen on yllättävän haasteellista, mutta kolmen vartin jälkeen hänellä on valmis postaus, jonka loppuun hän lisää vielä häsän #pasilletöitä ja duunikaverin ottaman kuvan itsestään trukin ratissa.
Pasi ajastaa postauksensa julkaistavaksi maanantainaamuna klo 11.00. Silloin varmaan moni on ruokatunnilla ja näkee postauksen. Näin hän ajattelee tyytyväisenä tekemäänsä postaukseen.
Pasi ryhtyy taas lukemaan nettiuutisia. Toisen iltapäivälehden otsikko:
Tattarisuon ampumisen takana järjestäytynyttä rikollisuutta!
Jutussa poliisi kertoo, että molemmat ampumavälikohtauksessa kuolleet miehet ovat huumausaine-, pahoinpitely- ja ampuma-aserikoksista tuomittuja ja toisella myös tuomio tapon yrityksestä. Molemmat kuolleet ovat poliisin tiedon mukaan kuuluneet moottoripyöräjengiin.
Poliisi epäileekin, että tapahtumien syynä on rikollisjärjestöjen yhteenotto, joka liittyy huumausainekauppaan. Metallipaja Virtasen pakettiauto oli myöhemmin illalla löydetty palavana Itä-Hakkilan teollisuusalueelta.
Teollisuusvartija oli risteyksen ohi ajaessaan nähnyt paikalla valkoisen WV Transporter -merkkisen pakettiauton sekä mustan Mercedes-Benz S-sarjan henkilöauto. Vartijan mukaan neljä miestä oli siirtänyt kovalla kiireellä hopeanvärisestä pakettiautosta jotain laatikoita valkoiseen pakettiautoon.
Ajaessaan hetkeä myöhemmin saman risteyksen ohi, vartija oli nähnyt pakettiauton tulessa. Muut autot olivat poissa. Vartija soitti hätäkeskukseen ja palokunta oli paikalla muutamassa kymmenessä minuutissa, mutta auto oli silloin jo täysin palanut.
Jutun lopussa poliisi kertoo, että ammuskelussa käytetty Volvon maasturi on löydetty Jakomäen Lidlin pihasta. Auto oli otettu koeajoon autoliikkeestä Tikkurilasta lauantaina puolen päivän aikaan, mutta jätetty palauttamatta ajallaan. Asiakas käytti väärennettyä ajokorttia. Hän on noin 30-vuotias, lyhyet tummat hiukset ja n.180 cm pitkä mies. Mies oli pukeutunut harmaaseen pukuun ja valkoiseen kauluspaitaan. Poliisi pyytää havaintoja miehestä...
Pasi pohtii tapahtunutta.
Miten Luke voi olla mukana tällaisessa. Ei kuulosta veljelle tyyliin sopivasta toiminnasta. Hän yrittää taas soittaa Lukelle - tuloksetta. Numeroon ei saada yhteyttä.
Pasi ryhtyy taas selailemaan Linkkarin feediä. Taas tuttua pöhinää, mutta ei mitään erityisen kiinnostavaa. Naapurin nörttipoika näkyy ostaneen uuden Porschen ja on laittanut siitä kuvan postaukseensa, jonka otsikkona on ärsyttävästi: "Yrittäjä - Olet ansainnut varallisuutesi." Postauksessa kehotetaan nauttimaan kovan työn tuloksista, vaikkapa ostamalla itselle se mieluinen auto. Eikä kuulemma kannata välittää kateellisista naapureista.
Huh. Mitä paskaa. Ajattelee Pasi. Ihan kuin jokaisella yrittäjällä menisi hyvin. Kyllä hän tietää niitäkin, jotka ovat kokeilleet js epäonnistuneet. Eikä heillä todellakaan ole asiat hyvin.
Äkkiä puhelimeen kilahtaa viesti Pipsalta:
"Lähden Hyvinkäältä 15.03 R-junalla. Nähdäänkö asemalla n.15.45 samassa kuppilassa kun viimeksi?"
Pasi ilahtuu ja näpyttelee heti vastauksen:
"Jeppis. Sopii hyvin. Nähdään siellä". Hän pohtii tohtiako lisätä viestin perään vielä sydämen, mutta jättää sen lisäämättä ja painaa viestin lähtemään.
Hän katsoo kelloa ja toteaa, että aikaa tapaamiseen on vielä monta tuntia. Pitäisikö kuitenkin käydä lenkillä? Kyllä se on varmasti paras tapa nollata vähän ajatuksia ja saada parempi fiilis.
Pasi vaihtaa nopeasti päälleen verkkarit, jalkaan lenkkarit, avaimet taskuun ja menoksi. Hän katsoo vielä puhelimesta viimeiset nettiuutuset ja astuu rappuun niitä lukiessaan sulkien samalla asunnon ulko-oven. Hissiä odotellessaan hän lukee iltapäivälehden tuoreinta artikkelia. Siinä kerrataan kuitenkin vain edellisistä uutista tutut tapahtumat hieman paremmin kronologisesti esitettynä.
Hissi saapuu kerrokseen ja samassa myös naapurin mummon ovelta kuuluu rapinaa. Pasi livahtaa nopeasti hissiin ja painaa pohjakerroksen nappulaa. Huh. Ehdinpäs ennen sitä rasittavaa mummoa, hän ajattelee.
Kun hissi saapuu pohjakerrokseen ja Pasi avaa hissin oven, niin hänen edessään seisoo rollaattorin kanssa naapurin mummo, joka sanoo hymyillen: "Ai sie ootki alkanu tosi reippaaks, ku käyt lenkil iha usiamminki. Mieki kävin vähä ulkon, ku miul tul sivvooja kotia, enkä mie hallu olla siel häne tiäll. Mut hei oikei mukava ilma siel, et naatiha sie lenkist."
Pasi pääsee lopulta kiertämään rollaattorimummon ja huikkaa ohi mennessään vain kiireesti "joo, joo, kiitos vaan. Mun pitää nyt mennä." Hän säntää heti ulko-ovelta juoksuun kohti Messukeskusta ja jatkaa sietä pidempää reittiä ympäri Käpylän. Juoksu kulkee hyvin ja hän tuntee lenkin päätteeksi takaisin asuntonsa eteen päästyään itsensä väsyneeksi, mutta henkisesti hyvin virkistyneeksi.
Asunnossaan Pasi riisuu hikiset lenkkivaatteensa, laittaa ne tuolin selkämykselle kuivumaan ja ottaa pitkä kuuman suihkun. Suihkun jälkeen hän ajaa partansa ja sipaisee hiuksiinsa geeliä. Pasi katsoo peilikuvaansa tyytyväisenä. Ihan hyvännäköinen mies, vaikka itse sanonkin, hän toteaa ylpeänä.
Pukeuduttuaan hän ryhtyy vielä selailemaan nettiuutisia, josko löytyisi jotain uutta tietoa. Mitään uutta ei kuitenkaan enää löydy, liekö syynä sunnuntaipäivä. Toimittajatkin ottavat varmaan vähän lunkimmin, hän ajattelee.
...jatkuu ehkä ensi viikolla...
torstai 19. joulukuuta 2024
17. Hätkähdyttävä uutinen
Kun Pasi ja Luke astuvat ravintolasta ulos, Luke kävelee suoraan taksitolpalle ja he ottavat jonon ensimmäisen taksin. Taksissa molemmat istuvat takapenkille ja Luke pitää kangaskassia pystyssä jalkojensa välissä. Jotenkin Pasille tulee Luken asennosta ja otteesta kangaskassiin mieleen, että aseitahan siellä kassissa on pakko olla.
Pasilassa Luke maksaa taksin antamalla kuljettajalle taas reilun tasarahan taskustaan kaivamillaan seteleillä. Pasin asuntoon päästyään Luke menee kangaskassin kanssa kylpyhuoneeseen ja Pasi kuulee hänen lukitsevan oven. Kylppäristä kuuluu välillä jotain kolinaa ja Pasia hieman mietityttää, mitä Luke siellä puuhailee.
Aikansa kuluksi hän päättää kysyä asiaa korteilta. Jos pasianssi menee läpi, Lukella on meneillään joku rikollinen keikka, jos ei mene, niin kaikki on hyvin.
Pasi istuu sohvalle ja jakaa kortit seitsemään pinoon. Heti alkuun näyttää jo sille, että moni kortti sopii ja kasat pienenevät. Käsikortteja pelatessa ne solahtavat kaikki heti paikalleen ja pasianssi menee läpi.
Voi paska! Ajattelee Pasi. Hän ei ehdi kuitenkaan pitkään asiaa miettiä, kun Luke tulee jo ulos kylpyhuoneesta mustan kangaskassinsa kanssa.
"Sorry, et vähän kesti, mut oli ihan pakko vähän tsekkaa noita mun ostoksia. Veljet muuten laittoi viestiä et ne tulee hakee mut klo 15 tosta parkkikselta." Luke sanoo ja laskee kangaskassin reppunsa viereen.
"Keitänks mä kahvit vai otatko mieluumin keppanan? Kysyy Pasi.
"Otetaan vaan muutama olut tässä odotellessa" Luke sanoo ja hakee heille molemmille tölkit jääkaapista.
Veljesten aika kuluu mukavasti jutustellen, kun Luken puhelimeen kilahtaa viesti.
"Veljet on näköjään kohta jo paikalla. Pitää lähteä." Luke nousee, laittaa buutsit jalkaansa, nahkatakin päälleen ja kietoo mustavalkoruudullisen huvin kaulaansa. Hän tulee vielä halaamaan Pasia:
"Kiitos yösijasta ja kaikesta muustakin. Muista, että olet aina mun rakas pikkubroidi - tapahtuipa mitä hyvänsä"
Näin sanoen Luke heittää repun selkäänsä, ottaa kangaskassin käteensä ja painui ovesta ulos kättään helauttaen. Pasi miettii Luken sanoja. Ei oikein ollut tyypillistä Lukelle. Ihan kuin olisin nähnyt myös hänen silmiensä kostuvan.
Pasi katselee ikkunasta ja näkee kuinka musta mercedes kaartaa juuri parkkipaikalle ja pysähtyy Luken eteen. Luke kiertää auton taakse ja heittää kangaskassinsa auton takakonttiin. Luke nousee auton takapenkille ja auto kaasuttaa rivakasti pois.
Pasi jää pohtimaan Lukea ja tämän jengiveljiä. He eivät ole mitään luottamusta herättäviä partiopoikia vaan juuri sellasia joista äidit varoittelevat tyttäriään. Pahoja poikia, mustia sielultaan ja jo ulkonäöltäänkin.
Pasin ilta menee Linkkaria selaillessa. Hän rustaa useita kommentteja ja osallistuu verkostoitumishaasteisiin. Verkostossa on jo 141 ihmistä ja kutsuja on paljon lähetetty. Kyllä se verkosto pikkuhiljaa kasvaa. Hieman häntä kummaksuttaa, kun ihan vieraat ihmiset laittavat hänelle viestiä ja kertovat elämästään. Mitä niihin oikein osaisi vastata? Ei oikein tunnu hyvältä alkaa avautua omasta elämästään.
Pasi kokeilee Linkkarin hakuja löytääkseen uusia jäseniä verkostoonsa. Mieluiten sellasia, jotka voisivat rekrytoida hänet johonkin pysyvään duuniin. Hän klikkailee kutsuja niin paljon, että viikon kutsulimiitti täyttyy. Limiitin täyttyminen turhauttaa.
Pasi sulkee Linkkarin ja siirtyy lukemaan toisen iltapäivälehden nettiuutisia.
Pääotsikko kiinnittää Pasin huomion:
Kaksi kuollut ampumavälikohtauksessa Helsingin Tattarisuolla.
Jutussa järkyttynyt hollantilainen rekkakuski kuvailee tapahtunutta.
"Ajoin Vuosaaren satamasta suoraan tänne jättämään osan kuormasta tämän yrityksen pihaan. Siellä kaksi suomalaismiestä auttoivat purkamaan kuorman. Toinen purki lavat pihalle trukilla ja toinen etsi pihalla jokaisen lavan keskeltä pari laatikkoa, jotka lastasi vieressä olevaan pakettiautoon.
Ihmettelin toimintaa, kun kuormakirjan mukaan kaikissa laatikoissa piti olla koneen osia, mutta näissä pakettiautoon lastatuissa oli kaikissä "särkyvää" merkintä. Eikä niitä silti todellakaan käsitelty mitenkään varoen vaan vauhdilla heiteltiin pakuun.
Olin lavalla sitomassa loppukuormaa paremmin, kun kuulin ulkoa huutoa ja laukauksia. Lyhyitä konetuliaseen sarjoja kuulin pari.
Kun kurkkasin pressun raosta näin rekan edessä tiellä poikittain valkoisen Volvo -merkkisen maasturin ovet auki. Siitä oli pihaan tullut kaksi mustiin nahkatakkeihin pukeutunutta miestä konepistoolit käsissään. Heillä oli kummallakin kasvoillaan joulupukkinaamarit. Molemmat kuorman purkamisessa auttaneet suomalaismiehet makasivat jo maassa ja näyttivät hengettömiltä.
Volvosta juoksi pihaan vielä yksi nahkatakkiin pukeutunut mies. Hän oli kietonut kasvojensa eteen mustavalkoruudullisenhuivin. Tämä mies juoksi rekan vieressä olevaan pakettiautoon, asemiehet juoksivat Volvoon ja molemmat autot lähtivät eri suuntiin.
Soitin hätäkeskukseen ja menin katsomaan maassa verissään makaavia miehiä. En tuntenut kummallakaan enää pulssia."
Jutun lopussa poliisin tiedottaja pyytää yleisöltä havaintoja Tattarisuolla n. klo 17.00 aikaan liikkuneista uudehkosta Volvo maasturista ja hopeanvärisestä Ford Transit pakettiautosta. Pakettiauton kyljessä näkyvä teksti: Metallipaja Virtanen Oy. Poliisi varoittaa lähestymästä autoja ja kehottaa vain ilmoittamaan havainnot hätäkeskukseen.
Pasi tuijottaa puhelimen näyttöä uskomatta heti lukemaansa. Ei helvetti! Ei kai se vaan ole Luke! Mihin Sä nyt olet sekaantunut. Ei saatana! Voi helvetin helvetti!
Pasi miettii mitä nyt pitäisi tehdä...
...jatkuu ehkä ensi viikolla...
0
perjantai 13. joulukuuta 2024
16. Noutokeikka
"Veljet tulee hakee mut iltapäivällä. Niillä on täälläpäin yks keikka. Mut nyt olis kiva saada kahvia. Ei viitsis kaljalla päivää ihan aloitella." Luke sanoo virnistäen.
Pasi on jo laittanut mukin valmiiksi ja kaataa nyt jo pannusta kahvia mukiin. "Tässä sitä olis nyt herralle kaffetta. Olkaapa hyvä."
Luke ottaa kupin vastaan ja siirtyy olohuoneen sohvalle istumaan.
"Onks Sulla jotain ohjelmaa tälle päivälle?" Hän kysyy kahvimukistaan hörpäten.
"Eipä mulla mitään ihmeellistä. Lenkillä ajattelin käydä kohta, mutta ei oikein muuta tälle päivälle."
"Ok. Mä oon menossa käymään keskustassa, mut voin odottaa, jos haluut lähtee mukaan. Voitais käydä syömässä jotain. Mä tarjoon." Luke sanoo ja hörppää taas kahvia mukistaan.
"Hei hyvä homma. Mä vedän vaan pikasen lenkin. Varmaan tossa reilun tunnin päästä voidaan lähteä." Pasi sanoo, laittaa kahvimukinsa keittiön pöydälle ja lähtee kylppäriin pukemaan verkkarin päälleen.
Hetken päästä Pasi tulee kylppäristä veryttelypukuun pukeutuneena, laitaa tossut jalkaansa, ottaa puhelimen ja avaimet taskuunsa. Ovesta ulos astuessaan hän huutaa heipat ja heilauttaa kättään Lukelle.
Heti talon alaovelta Pasi pinkaisee kevyeen juoksuun kohti Messukeskusta. Ilma on muutaman asteen plussan puolella ja asfaltti on märkää yön sateen jäljiltä. Oikein mukava ilma juosta, Pasi ajattelee. Messukeskuksen ohitettuaan hän kiristää vauhtiaan ja päättää kiertää Käpylän pidemmän reitin kautta.
* * * * *
Pasin lähdettyä Luke poimii jengiliivinsä ja reppunsa lattalta nostaen ne sohvalle. Hän avaa repun ja nostaa sieltä ensin luotiliivin ja muovipussin. Muovipussista hän kaivaa esiin mustavalkoruudulliseen huiviin käärityn automaattipistoolin. Tottuneesti hän napsauttaa pistoolista lippaan irti. Repusta hän kaivaa esiin toisen muovipussin, josta hän ottaa esiin kaksi varalipasta aseeseen.ja rasiallisen panoksia. Nopeasti hän panostaa juuri aseesta irroittamansa lippaan ja sujauttaa sen takaisin paikoilleen aseeseen. Kaksi muuta, jo valmiiksi panostettua lipasta, hän tunkee nahkatakkinsa sivutaskuihin. Aseen hän laittaa takin vasempaan povitaskuun, johon sille on piiloon kiinnitetty nahkainen kotelo.
Luke tunkee jengiliivinsä reppuun ja sulkee sen. Repun hän laittaa vaatenaulakon alle.
Hän hakee keittiöstä toisen kupin kahvia ja istuu sohvalle siitä nauttimaan ja odottamaan.
Reilun puolen tunnin päästä Pasi kolistelee jo sisään tukka märkänä, naama punaisena ja edelleen huohottaen. Pasi potkii lenkkarit jaloistaan ja huikkaa Lukelle kylppäriin mennessään:
"Mä käyn vaan pikaiseen suihkussa ja sit voidaan lähtee stadiin."
Pasin "hetki" on yli puoli tuntia. Siinä ajassa hän on ehtinyt käydä suihkussa, laittaa hiukset geelillä kohdalleen ja pukeutua. Kylppäristä astuu ulos vieläkin hieman punakka, mutta lähtövalmis mies.
"Mun puolesta voidaan lähteä" Pasi sanoo.
Luke nousee sohvalta ja murahtaa vain lyhyesti:
"Ok. Sit mennään." Luke laittaa buutsit jalkaansa, pukee päälleen luotiliivit ja niiden päälle nahkatakkinsa. Kaulaansa hän kietoo mustavalkoruudullisen huivin. Hän käy vilkaisemassa itseään peilistä. Hyvä juttu. Pistoolia ei ulkopuolinen huomaa ja huivi peittää, sitä hieman nostamalla, tarvittessa osan kasvoista.
Pasi ihmettelee hieman luotiliivejä, muttei sano mitään. Kyllä Luke tietää mitä tekee. Ehkäpä hän vaan pelkää turvallisuutensa puolesta.
Veljekset lähtevät asunnosta ja kävelevät asemalle. Sillä he astuvat keskustaan menevään paikallisjunaan. Pasi maksaa junamatkan matkakortillaan. Luke ei maksa, eikä suostu siihen, että Pasikaan maksaisi hänen matkansa.
"Ei vois vähempää kiinnostaa, että joku tarkastaja tulee lippua kyselee. En niin usein matkusta julkisilla ja silloin kun matkustan, en kyllä maksa."
Matka menee nopeasti, eikä lipuntarkastajia näy. Veljekset menevät aseman vieressä olevan hotellin ravintolaan syömään. Ravintolasali on melko tyhjä ja veljekset valitsevat pöydän ikkunan edestä. Luke kehottaa Pasia valitsemaan listalta ihan mitä hän haluaa, hintaan katsomatta. Samalla hän tilaa tarjoilijalta heille molemmille ison oluen.
Ruokalistaa tutkiessaan Pasi päätyy tilaamaan listan kalleimman pihvin ja Luke päätyy valinnassaan samaan.
Ruokaa odotellessaan veljekset puhuvat niitä näitä ja muistelevat vähän vanhojakin.
Ruoka saapuu ja Luke tilaa heille samalla uudet oluet. Molemmat käyvät pihviensä kimppuun ja toteavat sen aivan loistavaksi valinnaksi. Kerrassaan mainion maukasta.
Kun molemmat ovat saaneet lautasensa tyhjäksi, Luke pyytää Pasia tilaamaan jälkiruokaa. Hänelle itselleen riittää pelkkä kahvi.
"Mä käyn pikaiseen tossa asemalla hoitamassa yhden asian. Odota Sä täällä. On parempi, ettei Sua nähdä siellä mun seurassa."
Näin sanoen Luke kiskoo takin päälleen ja lähtee ulos tavintolasta. Pasi näkee Luken suuntaavan aseman suuntaan kiskoen samalla huivia kasvojensa eteen.
Pasi tilaa jäätelöannoksen ja kaksi kahvia. Hän ehtii syödä jäätelönsä melkein loppuun, kun hän näkee Luken tulevan ulos aseman ovesta kantaen isoa mustaa kangaskassia.
Hetken päästä Luke saapuu ravintolaan, laskee kassin pöydän viereen ja istuu tuolille riisuen samalla huivin ja takkinsa.
"Se olikin helppo keikka. Mä luulin, että olis voinnu mennä pidempäänkin. Mut hyvä näin. Et ehtiny vielä pitkästyy?"
"Ei tässä mitään. Jädet ehdin jo vetää. Tossa on sullekin kahvia. Kaada siitä itselles" Pasi sanoo osoittaen pöydällä olevaa pientä hopeanväristä kahvipannua.
Luke tarttuu kahvipannuun ja kaataa itselleen kahvia kuppiin.
"Mitä sä kävit hakemassa. Näytti aika raskaalle kantamukselle tuo sun hakemas kassi?" Pasi sanoo ja nyökkää lattialla nököttävään pitkään kangaskassiin.
"On parempi ettet tiedä. Unohda, että olet koko kassia edes nähnyt" Luke murahtaa kahvia kupistaan hörpäten.
Pasi hörppii kahviaan mietteliäänä. Luke on varmaankin oikeassa. En halua tulla sekoitetuksi mihinkään rikolliseen touhuun.
Luke tilaa laskun ja maksaa sen taskustaan kaivamillaan seteleillä. Hän jättää reilusti tippiä, kun ilmoittaa tarjoilijalle "sen olevan tasaraha".
"Lähdetäänkö sun kämpille? Luke kysyy ja kiskoo jo takkia päälleen. Pasikin laittaa takin päälleen ja valmistautuu lähtemään. Luken nostaessa kangaskassin lattialta se osuu pöydän jalkaan kovaa kolahtaen.
Kun Pasi ja Luke astuvat ravintolasta ulos, Luke kävelee suoraan taksitolpalle ja he ottavat jonon ensimmäisen taksin. Taksissa molemmat istuvat takapenkille ja Luke pitää kangaskassia pystyssä jalkojensa välissä. Jotenkin Pasille tulee Luken asennosta ja otteesta kangaskassiin mieleen, että aseitahan siellä kassissa on pakko olla...
...jatkuu ehkä ensi viikolla...
keskiviikko 4. joulukuuta 2024
15. On veljiä ja on Veljiä
Pian Pasikin on jo unessa.
Unessa hän on taas Kreetalla ja makaa aurinkolavitsalla hotellin uima-altaalla. Aurinko paistaa kuumasti. Hän nostaa aurinkovarjon auki ja käy istumaan sen varjoon lavitsalle.
Pasi katselee uima-altaassa polskivia lapsia, jotka leikkivät siellä oman isänsä kanssa. Heillä näyttää olevan hauskaa. Pasi pohtii omaa elämäänsä ja lapsuuttaan ilman isää. Hän ei koskaan päässyt nauttimaan oman isänsä seurasta. Isä ei opettanut häntä uimaan, ajamaan pyörällä tai tekemään mitään muutakaan juttuja. Isä ei koskaan ollut paikalla. Isää ei vain ollut. Hän ei ollut koskaan tavannut isäänsä.
Nyt hän oli tullut tapaamaan isää, jonka tietää asuvan Kreetalla. Hän kaivaa housujensa taskusta lompakon ja ottaa sieltä pieneksi taitellun paperin. Hän on tulostanut Pasilan kirjastossa netistä löytämänsä kuvan, jossa kaksi miestä kättelee. Kuvan tekstissä lukee: Hotellin omistajat Elias ja Ellis Markakis, isä ja poika, vastaavat kumpikin uudistetun Hotel Markakisin vieraiden viihtymisestä.
Pasi hymyilee. Isä. Nyt hän lopulta on ihan lähellä. Tämän hotellin uumenissa jossain. Ehkä omassa työhuoneessaan tai ravintolan keittiössä kokkaamassa. Pasi pohtii kuinka lähestyisi isäänsä. Voiko hän vain mennä tämän luo ja sanoi: "Hei, mä olen Sun poikasi." Oliskohan se vähän liikaa. Jospa se saa vaikka sydärin. Tai jos se ei edes usko minua. Eihän mulla ole oikein mitään todisteita siitä, että hän on mun isä. On vain pelkkä nimi ja asuinpaikka epämääräisellä osoitteella.
Pasi nousee ylös lavitsalta ja suuntaa hotellin respaan. Hän päättää kysyä isää nimeltä. Vastaanotossa on paikalla vain nuori mies, joka heti Pasin nähtyään kysyy iloisesti englanniksi "Päivää herra. Kuinka voin auttaa?"
Pasi vastaa etsivänsä henkilöä nimeltä Elias Markakis. Mies menee vakavan näköiseksi ja sanoo englanniksi: "Elias Markakis oli hotellimme omistaja, mutta valitettavasti hän kuoli jo muutama vuosi sitten. Hotellin omistaa nykyään hänen poikansa Ellis."
Pasia harmittaa. Hän myöhästyi parilla vuodella eikä isää siis enää voi tavata. Hän ajattelee hetken, mutta päättää sitten kysyä voisiko tavata Ellis Markakista. Vastaanoton mies näyttää oikealle menevää käytävää ja sanoo: "Hänen huoneensa on tuon käytävän päässä. Hän on kyllä paikalla.
Pasi kiittää ja lähtee kävelemään käytävää pitkin. Äkkiä häikäisevän kirkas valo häikäisee hänen silmänsä ja jostakin kuuluu ääni, joka kutsuu häntä nimellä: "Pasi. Pasi." Hän tuntee jokun tuuppivan häntä ja samassa hän herää.
"Mitä helvettiä sä teet, Luka?" Hän saa sanotuksi, kun saa silmänsä auki.
"Sori, et mä herätin sut, mutta mun pitää mennä kohta käymään tuolla ulkona. Mun veljet on tulossa käymään."
"Ai Matteus ja Markus?" Luka ilahtuu.
"Hölmö. Ei tietenkään he, vaan mun jengiveljet, Hara, Mikkis ja Vode. Sä varmaan tapasitkin ne, kun ne kävi hakemassa mun repun" Luke tuhahtaa ja jatkaa "Heitätsä mulle avaimen? Mä tuon se kohta takas. Mä käyn vaan äkkiä tuolla pihalla."
Pasi vääntäytyy ylös, etsii avaimet farkkujensa taskusta ja viskaa ne Lukelle. Luke nappaa ne näppärästi kiinni ja poistuu heti ovesta huikaten vielä: "mä palaan ihan kohta."
Pasi katsoo kelloa kännykästään. Se on 8.41. No, johan oli aikakin herätä.
Pasi menee laittamaan kahvin keittimen päälle ja katselee alas parkkipaikalle. Luke näyttää siellä seisoskelevan ja odottelevan. Äkkiä paikalle tulee kovaa vauhtia iso, musta Mercedes, jossa on tummennetut lasit ja kiiltävät kromivanteet. Auto pysähtyy Luken kohdalle ja Luke astuu sisään takaovesta.
Kahvinketin porisee siihen malliin, että kahvi on valmista. Pasi tekee itselleen pari voileipää, ottaa mukiin kahvia ja istahtaa sohvalle nauttimaan aamupalaa. Hän katselee samalla ikkunasta josko Luke ja palaisi. Mersu seisoo edelleen paikallaan.
Hetken päästä Luke astuu ulos Mersusta, pukee päälleen jengiliivinsä ja ottaa vastaan takapenkiltä hänelle ojennetun reppunsa. Yksi iso mies jengiliiveissään tulee ulos auton toisesta takaovesta ja menee halaamaan Lukea veljellisesti. Sitten hän heilauttaa kättään Lukelle, istuutuu takaisin Mersun takapenkille ja sulkee oven. Vielä ennen lähtöä, hän avaa takaoven ikkunan, sanoo jotakin ja auto kaasuttaa tiehensä. Luke jää tuijottamaan auton perään käsi pystyssä ja seisoo parkkipaikalla vielä hetken, ennenkuin lähtee kävelemään takaisin sisään.
Sisälle päästyään Luke pudottaa reppunsa lattialle ja riisuu jengiliivinsä pudottaen ne repun päälle.
"Veljet tulee hakee mut iltapäivällä. Niillä on täälläpäin yks keikka. Mut nyt olis kiva saada kahvia. Ei viitsis kaljalla päivää ihan aloitella." Luke sanoo virnistäen.
Pasi on jo laittanut mukin valmiiksi ja kaataa nyt jo pannusta kahvia mukiin. "Tässä sitä olis nyt herralle kahvetta. Olkaapa hyvä."
...jatkuu ehkä ensi viikolla...