14. Selityksiä

 Pasi istuu sohvalle ja jakaa kortit seitsemään pinoon. Heti alkuun pasianssi lähtee sujumaan ja kaikki käsikortit sopivat. Hetkessä pasianssi on mennyt läpi. Jess! Nyt luuri käteen ja Pipsan numero esiin.

Puhelin hälyttää... toisen kerran... kolmannen... "Hei Pasi" kuuluu Pipsan iloinen ääni puhelimesta.

"Täähän on telepatiaa. Mä just kerroin susta mun broidille. Me istutaan tässä asemalla syömässä. Mitäs Sä?"

Pasilla menee hetki järjestellä ajatuksiaan ja hän saa sanotuksi:
"Ajattelin vaan soitella ja kysyä ehditäänkö kuitenkin nähdä viikonloppuna?"

Pipsa tuntuu miettivän hetken ja vastaa:
"Me ollaan just lähdössä broidin kanssa Hyvinkäälle viikonlopuksi faijan seuraks, kun mutsi joutu sairaalaan. Faija kun ei oikein varmaan muuten yksinään pärjää. Se polttaa vedenkin pohjaan ja on muutenkin aika sekaisin koko tilanteesta"

"Ai vitsi. Mikä Sun mutsille tuli?
Pasi tiedustelee harmitellen.

"Ei onneks mitään vakavaa, se teloi vaan vähän jalkaansa, mutta eivät kuulemma voi päästää vielä viikonlopuksi himaan."

"Ok. Hyvä, ettei käynny pahemmin. Mut miten on, ehditkö jo sunnuntaiksi stadiin takas?"

"Kyllä uskoisin, että mä jo viimeistään sunnuntaina iltapäivällä tulen takas, kun maanantaina on kuitenkin ihan normi duunipäivä. Mä laitan viestiä, kun lähden Hyvinkäältä. Nähdään vaikka samassa mestassa ku viimeks. Jooko?"

"Jep. Kuulostaa suunnitelmalta. Nähdään sunnuntaina."

"Jes. Palaillaan. Moikka."
"Heippa"

Pasi katselee luuria kädessään ja hymyilee. Tämähän menee hyvin. Se kundi ei siis ollutkaan mikään kundikaveri vaan sen broidi.

Pasi hakee jääkaapista oluen ja palaa takasin korttien pariin. Ajankulukseen hän pelaa muutaman pasianssin ja pohtii samalla veljeään Lukea, joka lupasi tulla joskus viiden maissa.

Odottaessaan Pasi tulee juoneeksi useammankin oluen. Kun ovikello soi hän huomaa olevansa lievästi humalassa mennessään avaamaan oven veljelleen.

Luke astuu sisään ja heittää Pasin kanssa nyrkkitervehdyksen tutuin sormiräpsyin.
"Terveisiä Amsterdamista" Luke sanoo ja ojentaa Pasille muovikassin, jossa on hollantilaisia oluita.

"Kiitos. Taisi tulla vähän pidempi reissu, kun ajattelit?"

"No joo. Amsterdamin viranomaiset halusivat jatkaa mun vierailuani hetken ja tarjosivat oikein majoituksen täysihoidolla. Typerykset. Viikon ne jaksoi kinata mun kanssa, mutta pakkohan niiden oli päästää mut kotimatkalle, kun eivät ressukat mitään pystyneet todistamaan."

"Mitä siellä sitten tapahtui?" Pasi kysyy uteliaana.

"No, sanotaanko näin, että mä olin ehkä vähän väärässä paikassa ja väärässä seurassa. Mulla oli vähän busineksia yhden Johnnyn kanssa ja mä poikkesin sen varastolla.

Oli siellä muutama muukin kaveri. Vietettiin siellä ihan mukava ilta bilistä pelaillen ja otettiin toki vähän viinaakin. Taisi siellä joku vähän pössytelläkin.

Mä lähdin sieltä aamulla taksilla suoraan lentoasemalle ja siinä lentoaseman edessä poliisit poimi mut mukaansa. Väittivät, että olin tekemässä huumekauppoja, mutta eihän ne sitä pystyny todistamaan. Pelkkiä puheita, että olivat muka kuulleet jotain siihen viittaavaa."

"No jopas. Oliks siinä mitään perää? Et olitsä tekemässä jotain kauppoja? Pasi utelee.

"No comments. On ehkä parempi, ettet tiedä. Puhutaan jostain muusta." Luke sanoo vähän harmistuneen oloisena.

Pasi vie Luken tuomat oluet jääkaappiin ja ottaa sieltä heille kummallekin kylmän oluen. Ilta menee mukavasti jutustellen ja oluita nautiskellen. Jossain vaiheessa he soittavat äidilleen ja kertovat, että poika on taas turvallisesti Suomessa. Äiti on selvästi huolestunut, mutta tuntee Luken, eikä edes kysy mitään.

Vähän ennen puoltayötä he käyvät nukkumaan, Luke sohvalle ja Pasi omaan sänkyynsä.

Pimeässä unta odotellessaan Pasi päättää vielä tunnustaa Lukelle lainanneensa rahaa tämän repusta.

"Luke. Nukutsä jo?" Pasi kysyy
"Joo. Nukun. Mikä on?" Luke murahtaa.

"Mun on pitää kertoo Sulle yks juttu. Mä lainasin Sun repusta pari sataa."
"Ok. Ei haittaa. Maksat sitten joskus."

"Siellä oli aika paljon rahaa ja vähän muutakin."
"Unohda. Nuku nyt. On parempi, ettet muista mitä näit. Pidä se pari sataa siitä hyvästä, että unohdat koko jutun."
"Ok. Kiitti. Mä halusin vaan kertoa."

"Hmmmm...." Luke ei enää vastaa. Tasainen, mutta raskas hengitys kertoo, että hän on jo unessa.

Pasi miettii Luken sanoja ja on tyytyväinen itseensä, kun tuli rehellisesti tunnustaneensa ottaneensa rahaa repusta. Onneksi Luke ei tuntunut pahastuvan siitä.
Pian Pasikin on jo unessa...


...jatkuu ehkä ensi viikolla...

13. Pettymys

Pasi menee laittamaan itselleen aamupalaa. Kahvin keitin porisemaan ja paahtoleivät paahtimeen. Samassa puhelin kilahtaa viestin merkiksi.

Viesti on Pipsalta.

"Sorry. On tuli muuta menoa viikonlopuksi."

Höh. Ei mitään selitystä. Vain lyhyt kieltäytyminen. Hemmetin akka.
Pasi naputtelee vastaukseksi vain kaksi kirjainta: "OK".

Pahus. Mitä nyt tekisi viikonloppuna?
Olis ollut kiva tavata Pipsa. Pitäisköhän lähteä käymään äidin luona Tampereella?

Pasi miettii vaihtoehtoja. Hän päättää antaa kortin ratkaista. Pasi istahtaa sohvalle ja jakaa kortit seitsemään pinoon sohvapöydän virkaa toimittavan pahvilaatikon päälle.

Jos pasianssi menee läpi mä lähden Tampereelle - ellei niin pysyn Hesassa.

Aluksi kortit sopivat hyvin. Käsikortit vähenevät, mutta sitten homma pysähtyy. Nopea huijaus käsikortit sekoittamallakaan ei auta. Pasianssi jämähtää paikalleen eikä mene läpi.

"No selvä. Pysytään sitten Hesassa." Pasi tuhahtaa ja tekee päätöksen lähteä lenkille. Hän pukee päälleen verkkarit ja laittaa lenkkarit jalkaansa. Urheilukello käteen, avaimet taskuun ja ulos.

Juuri kun Pasi on tilannut hissin avautuu naapurin mummon ovi. Mummo kurkkaa ovesta ja huikkaa: "Ootas poika minnuu. Mie tuun samall hissil." Näin sanoen mummo työntää rollaattorinsa ulos asunnosta.

Pasi ei jää odottelemaan. Hän säntää portaikkoon ja painelee alas muutama askelma kerrallaan ja hän ehtii ulko-ovesta ulos jo ennen hissin saapumista alakertaan.

Pasi juoksee aluksi hiljaa hölkäten ohi Messukeskuksen ja jatkaa sieltä Pohjoisbaanaa pitkin kohti Käpylää. Juoksu kulkee hyvin, mutta alkava tihkusade saa Pasin kääntymään takaisin.
Sade yltyy koko ajan ja Pasilassa sataa jo kaatamalla. Pasi on läpimärkä. Juoksu tuntuu raskaalta ja jalkakin kramppaa. On pakko kävellä loppumatka.

Asunnolle päästyään Pasi riisuu kaikki vaatteensa, ripustaa ne kuivumaan ja ottaa pitkän, kuuman suihkun. Suihkun jälkeen Pasi katsoo puhelintaan. Pari puhelua on tullut. Molemmat Lukelta.

Samassa puhelimeen kilahtaa viesti. Se on Lukelta.

"Yritin tavoitella. Tulen tänään Suomeen. Voinko tulla Sun luo yöksi?"

Pasi vastaa:
"Sorry. Olin lenkillä. Puhelin himassa. Tottakai voit tulla. Moneltako suunnilleen?"

Hetken päästä Luke vastaa:
"Mä tuun joskus klo 17 aikaan."

"Ok. Nähdään" Pasi vastaa.
Hän miettii pitäisikö käydä kaupassa hakemassa jotain syötävää ja jääkappiin katsottuaan hän päättää näin tehdä iltapäivällä.

Pasi avaa Linkedinin ja selaa feediä. Ei mitään mielenkiintoista. Muutamaan postaukseen hän kirjoittaa kommentin ja jää pohtimaan postauksen herättämää ajatusta. Tästä pitää kirjoittaa postaus. Hän naputtelee tekstiä tajunnanvirrastaan, mutta ei ole tyytyväinen lopputulokseen.

Äh. Pitää jatkaa toisen kerran, kun on parempi fiilis. Nyt ei oikein irtoa tekstiä.

Pipsa ja Luke pyörivät ajatuksissa, jotka harhailevat välillä Kreetalle, isään, äitiin ja takaisin Lukeen ja Hetaan. Levoton olo. Pasi pelaa ajan kulukseen muutaman pasianssin.

Iltapäivällä Pasi lähtee kävelemään Pasilan asemalle. Jospa hakisikin jotain herkkuja meille illaksi, hän ajattelee. Luke on varmaan aika kypsänä pitkän pidätysjakson jälkeen. Mitenkähän se juttu on mennyt. Arvaakohan siltä kysyä mitään, jos se ei itse kerro.

Näitä pohtiessaan Pasi on kävellyt kuin huomaamatta asemalle asti. Siellä hän menee ensin K-kauppaan hakemaan vähän erilaisia valmisruokia ja tietty muutamia oluita. Tällä kertaa hän valitsee viittä erilaista erikoisolutta kaksi pulloa kutakin.

K-kaupasta hän kävelee suoraan leipomoon, josta mukaan lähtee pieni suklaakakku. Pitäähän Luken vapautumista vähän juhlistaa. Pari muovikassia ja kakkulaatikko kädessään Pasi lähtee kämpän suuntaan. Ohittaessaan erään ravintolan hän sattuu vilkaisemaan sen ikkunasta sisään. Ikkunapöydässä istuu Pipsa jonkun ikäisensä vaalean miehen kanssa. Molemmilla on edessään ruokaa ja he kilistävät juuri punaviinilasejaan.

Pasi tuntee vahvan mustasukkaisuuden piston sisimmässään, mutta kääntää katseensa pois ja lähtee nopeasti ulko-ovea kohti. Kumpikaan ravintolan pöydässä istuneista ei varmaankaan huomannut häntä, Pasi ajattelee. Hän kiiruhtaa kämpilleen vuorotellen kiroillen ja puhisten.

Saatana sentään.

Tämäkö se oli se Pipsan joku muu sovittu meno. Nyt kyllä harmittaa. Kukahan se kundi oikein oli? Onkohan se Pipsan kundikaveri? Se kyllä sanoi, ettei seurustele. Voi hittojen hitto. Pitäisköhän yrittää ihan piruuttaan soittaa sille. Vastaiskohan se?

Pasi purkaa ostokset muovikasseista ja pohtii vielä soittaako vaiko eikö. Hän päättää antaa kortin ratkaista. Jos pasianssi menee läpi niin mä soitan, Pasi päättää.

Pasi istuu sohvalle ja jakaa kortit seitsemään pinoon. Heti alkuun pasianssi lähtee sujumaan ja kaikki käsikortit sopivat. Hetkessä pasianssi on mennyt läpi. Jess! Nyt luuri käteen ja Pipsan numero esiin.

Nyt puhelin hälyttää... toisen kerran... kolmannen... "Hei Pasi" kuuluu Pipsan iloinen ääni puhelimesta...


...jatkuu ehkä ensi viikolla...

12. Kreeta

Uni ei meinaa illalla tulla, kun Pasi pohtii kaikkea löytämäänsä tietoa. Hän googlailee vielä sängyssä maaten lisää, kun yhtäkkiä puhelin tärähtää saapuneen sähköpostin merkiksi. Lähettäjänä näkyy Markakis.

Pasi avaa jännittyneenä sähköpostin. Pettymys on suuri, kun meili onkin vain automaattivastaus, joka kertoo, että viesti on vastaanotettu ja asiaan luvataan palata pian.

"Pahus. Odotin ehkä jotain liikaa" ajattelee Pasi, laittaa kännykän sivuun ja yrittää nukkua. Pientä kääntyilyä sängyssä eikä uni vaan ota tullakseen. On niin paljon asioita pyörimässä päässä.

Lopulta Pasi kuitenkin nukahtaa.

Unessa hän kävelee Plataniaksen kadulla ja lähestyessään hotelli Markakista häntä alkaa jännittää. Mitä hän sanoo, jos isä on paikalla. Voiko aloittaa suoraan: "Moi. Mä olen sun poikasi" vai onko se vähän tökeröä? Miten olis jos sanoisi vain "Moi. Sä taidat olla mun isä".

Näitä pohtiessaan Pasi on kävellyt hotellin pihaan ja hän suuntaa askeleensa suoraan hotellin aulan respaan. Tiskin takana seisoo hymyilevä nuori nainen, joka Pasin nähdessään sanoo englanniksi "Hyvää iltaa herra. Kuinka voin auttaa?"

Pasi häkeltyy hieman, koska ei ollut varautunut heti esittämään asiaansa. Hän saa kuitenkin sanotuksi, että on tullut etsimään henkilöä nimeltä Elias Markakis.
Nainen katsoo Pasia hämmästyneenä.
"Ellis?" Hän kysyy ihmettelyä äänessään.

"Ei. Mä ole Pasi. Suomesta." Pasi saa sanottua ja toistaa kysymyksensä "etsin siis Elias Markakis nimistä henkilöä. Voitteko auttaa?"

Nainen kirjoittaa jotakin paperilapulle ja ojentaa lapun Pasille.
"Elias on tänään toisessa ravintolassaan. Tässä on osoite. Paikka on ihan tuossa lähellä pääkadun toisella puolella."

Pasi kiittää, katsoo lappua ja lähtee etsimään kyseistä ravintolaa. Muutaman korttelin päässä hän ylittää pääkadun ja etsii katseellaan Eliaksen ravintolaa.

Tuolla se on. Pääsisäänkäynti pienen sivukujan puolelta.
Pasi kiirehtii askeleitaan ja astuu sisään ravintolaan. Sisällä on vain muutama asiakas. Paikka näyttää siistiltä ja kodikkaalta. Ravintolan takaosasta Pasia vastaan kiirehtii nuori nainen, joka toivottaa Pasin tervetulleeksi kreikaksi, mutta vaihtaa sitten englantiin ja tiedustelee missä Pasi haluaisi istua.

Pasi katselee hieman hämmentyneenä ympärilleen ja etsii katseellaan Eliasta. Hän sanoo naiselle, että ei ole tullut syömään, vaan tapaamaan Elias Markakista.

Naisen ilme kirkastuu ja hän hymyilee Pasille sanoen:

"Ahaa. Olet varmaankin sukulaisia, kun olet niin samannnäköinen kuin Ellis.

Elias on keittiössä, mutta mä noudan hänet. Odota tässä pieni hetki."

Näin sanoen nainen poistuu huoneen takaosassa olevasta syvennyksestä keittiön puolelle.

Pasi odottaa jännittyneenä ja miettii miten aloittaisi keskustelun. Samassa nainen palaa ravintolaan perässään vanhempi mies, joka Pasin mielestä näyttää hyvin paljon hänen odotuksiaan nuoremmalta. Ainoa korkeammasta iästä kertoava asia ovat miehen jo osittain harmaat hiukset.

Pasi ei ehdi sanoa vielä mitään, kun mies sanoo hämmästyneenä jotakin kreikaksi. Pasi vastaa englanniksi, ettei hän puhu kreikkaa.

Mies jatkaa englanniksi: "Kuka sinä olet? Näytät hyvin paljon pojaltani Ellikseltä.

Pasi aloittaa kertomalla äitinsä lomamatkasta Kreetalle yli 25 vuotta sitten ja kertoo saaneensa äidiltään vasta tietää, että hänen isänsä nimi on Elias Markakis.

Nyt mies näyttää hämmästyneeltä. Sitten puna nousee hänen kasvoilleen ja hän huutaa: "Ulos minun ravintolastani. En halua nähdä sinua täällä enää koskaan! Painu helvettiin! ULOS!"

Mies tehostaa sanojaan tuuppaamalla Pasia ulko-ovea kohti. Pasi kiirehtii ulos kreikkalaisten kirousten saattelemana. Mies tulee perässä sulkemaan oven huutaen jotain kreikaksi.

Pasi tuntee paitansa muuttuneen märäksi.

Samassa hän herää.

Hän on aivan hikinen. Lakana on kiertynyt kiinni hänen vartaloonsa ja sydän hakkaa. Huh. Se olikin vain unta.

Pasi katsoo herätyskelloa. Se on vasta 2.42. Hän on nukkunut reilut neljä tuntia. Vielä pitää yrittää nukahtaa. Hän miettii äsken näkemäänsä unta. Mitenkähän tämä menee. Onkohan isä kuten unessa vai ottaako hän minut vastaan iloisena pojasta?

Näitä pohtiessa uni kuitenkin tulee ja Pasi herää vasta myöhään aamulla. Ihan ensimmäiseksi hän katsoo sähköpostistaan viestit ja pettyy, kun viestejä ei ole.

"Äh. Odottaminen on tylsää. Käynpä nyt ensin suihkussa ja suunnittelen sitten viikonlopun ohjelmaa. Suihkussa Pasi miettii, että hänen pitää laittaa heti viestiä Hetalle. Josko tapaaminen onnistuisi jo päivällä. Heti suihkusta tumtuaan hän tekstaa Hetalle:
"Nähdäänkö tänään?"

Pasi menee laittamaan itselleen aamupalaa. Kahvin keitin porisemaan ja paahtoleivät paahtimeen. Samassa puhelin kilahtaa viestin merkiksi.
Viesti on Pipsalta...

...jatkuu ehkä ensi viikolla...

11. Kuka on isä

Nainen huutaa vihaisena ja lyö Pasia nyrkillä rintaan. Lyönti on niin voimaton, että Pasia huvittaa. Samalla hän tunnistaa keneen on törmännyt. Sehän on Työkkärin täti, Pipsa.

"No hei, Pipsa. Tavattiinhan me sentään vielä" Pasi sanoo rauhoittelevaan sävyyn.

Nyt Pipsakin jo tunnistaa Pasin ja molemmat nousevat ylös seisomaan.

"Sorry, mulla oli vähän kiire junalle, mutta se kiire loppui nyt" sanoo Pipsa puhdistaen samaan aikaan kädellä vaatteistaan pölyä.

"Ei mutta sähän vuodat verta!" Pipsa sanoo pelästyneenä ja kaivaa taskustaan nenäliinan tarjoten sen Pasille.

Vasta nyt Pasi huomaa, että todellakin, hänen nenästään valuu verta. Pasi ottaa nenäliinan ja yrittää sillä tyrehdyttää verenvuotoa.

"Sulla on niin pirun kova pää" sanoo Pasi hymyillen painaen samalla nenäänsä nenäliinan kanssa.

"Mitäs rynnit tuolla tapaa. Ihan oli oma vikas. Mut oon kyllä tosi pahoillani tosta. Anteeksi. Voin hyvitykseks tarjota Sulle jätskin. Sä voit syödä sen tai tunkea siihen nokkas, niin vuoto loppuu" Pipsa sanoo virnistäen.

"Ok. Anteeksipyyntö ja kutsu hyväksytty. Mennään tohon asemalle. Mä tiedän siellä hyvän kahvilan, josta saa Helsingin Jäätelötehtaan jäätelöä. Se on kyllä niin hyvää, ettei sitä voi nenän hoitoon käyttää."

Pasi ja Pipsa lähtevät kävelemään aseman suuntaan jutellen Pasin duunista, josta tämä kertoo ylpeänä vain ne parhaat puolet. Verenvuoto loppuu jo ennen kahvilaan sisälle menoa.

Molemmat tilaavat kahvin ja jäätelön. Pipsa ottaa mansikkajäätelön ja Pasi Vanhan ajan vaniljaa.

Kahvilassa aika kuluu nopeasti ja keskustelu on luontevaa. Molemmat nauttivat toistensa seurasta ja he sopivat tapaavansa uudestaan viikonloppuna. Pipsalla on illalle sovittuna jo muuta menoa ja hänen pitää lähteä junalle. Lähtiessään he vaihtavat puhelinnumeroita keskenään.
 

Pipsa lähtee pikaisesti ehtiäkseen junalle ja vilkuttaa vielä Pasille juostessaan jo laiturialuetta kohti. Pasi jää istumaan kahvilaan katsellen Pipsan perään.

"On se kyllä aika epeli. Tosi hauska tyyppi. Tästähän voi tulla vielä jotakin..." Pasi pohtii ja kaivaa esiin kännykkänsä. Linkkari auki ja feediä selaamaan.

Lähestyvä Isänpäivä on jo saanut feedissä huomionsa. Osa sisällöstä on Pasn mielestä ällöä naminamia. Liiallisella rakkauden ja kiitollisuuden ylistyksellä kuorutettua höttöä. Silti niitä lukiessa mieleen tulee oma isä tai pikemminkin se, että isä ei koskaan ole ollut mukana hänen elämässään. Hän ei ollut koskaan tavannut isäänsä.

Pasi jää pohtimaan omaa lapsuuttaan. Isänpäiviä ilman isää. Sitä, kun tarhassa ja koulussa tehtiin isänpäiväkortteja. Hän teki niitä kuvitteelliselle isälleen. Eihän hänellä ollut mitään mielikuvaa isästään. Hän ei ollut nähnyt edes yhtään valokuvaa omasta isästään. Eikä isällä ollut edes nimeä. Äiti ei ollut sitä koskaan kertonut eikä edes välttämättä sitä edes tiennyt - vai tiesikö kuitenkin? Tämä pitää kyllä selvittää.

Pasi nousee pöydästä ja poistuu kahvilasta. Ulkona hän soittaa äidilleen.

"Hei Pasi!" Äiti vastaa heti linjan auettua. "Mitä mun rakkaalle kultapojulleni kuuluu?"

"No hei äiti. Mä soittelin, kun tuo Isänpäivä lähestyy ja tuli vaan mieleen, etten tiedä mitään omasta isästäni. Voisitko Sä jo viimeinkin kertoa mulle jotain hänestä?"

Puhelimeen tulee pitkä hiljaisuus. Äiti kuuluu huokailevan ja hengittävän raskaasti. Hetken päästä äiti sanoo:

"Anna anteeksi, Pasi, rakas. Mä en vaan ole koskaan pystynyt selvittämään mitä hän ajattelisi kuullessaan sinusta. Hän ei tiedä mitään sinusta, enkä ole kuullut hänestä mitään sen jälkeen kun lähdin Kreetalta kotiin. En ole koskaan edes yrittänyt selvittää, mitä hänelle kuuluu ja haluaisko hän edes tietää olevansa isä."

"Onko sulla siis tiedossa hänen nimensä ja osoitteensa?" Pasi kysyy.

Äiti huokaisi syvään. Hän tuntui miettivän vastaustaan pitkään. Vihdoin hän sai sanotuksi:

"On mulla nimi, mutta osoitteesta ei ole tietoa. Tuskin hän enää asuisikaan samassa paikassa vaikka olisikin. Aikaa on jo kuitenkin kulunut niiiiin kauan. Voinhan mä sen nimen sulle kertoa. Se on Markakis, Elias Markakis. Mä sanoin sitä markan pusuksi. Sen isällä oli ravintola pienessä Plataniaksen kylässä, mutta Elias oli töissä siinä hotellissa jossa mä asuin."

Äiti lopetti puhumisen ja Pasi pohti saamaansa tietoa.

"Elias Markakis. Oletsä ihan varma, että se on mun isä? Onko jotain muita mahdollisia isäehdokkaita?

"Höpsö. Enhän mä mikään horo ole. Kyllä mä olen ihan varma. Ei ole ketään muuta mahdollista. Mä mietin kyllä palaavani Kreetalle, kun sä olit syntynyt, mutta sitten tuli kaikkea muuta sun veljiesi kanssa.

En kuitenkaan voinut tietää miten Elias olisi suhtautunut isyyteen ja siihen, että mä olin kuitenkin häntä pari kymmentä vuotta vanhempi ja kolmen pojan äiti."

Pasi on puhelun aikana ehtinyt kävellä jo asuntonsa pihaan. Hän kiittää äitiään tämän antamista tiedoista ja lopettaa puhelun, ennen astumistaan asuintalonsa ovesta sisään.

Hissiä odotellessaan hän pohtii saamaansa tietoa. Isä. Elias Markakis. Nyt hänellä on sentään jo nimi ja ikäkin suunnilleen tiedossa.

Heti asuntoonsa päästyään Pasi hakee jääkaapista oluen, avaa tölkin ja istahtaa sohvalle googlaamaan. Elias Markakis. Instagramista löytyy osuma. Kuvien mies on kuitenkin liian nuori. Ei tämä.

"Markakis Platanias" haku tuottaa jo mielekiintoisemman tuloksen: Löytyy hotelli Markakis, jonka omistaja on nimeltään Markakis. Ei tosin Elias, mutta voisiko tämä olla jotain sukua isälle?

Pasi googlaa omistajaa kuvahaulla. Löytyy paljon erilaisia kuvia, mutta vihdoin yksi hyvä kasvokuva. Pasi hätkähtää.

Aivan kuin hän katsoisi omaa kuvaansa. Hieman pidemmät hiukset ja ruskeampi iho, mutta muuten kuin oma peilikiva.

Pasi juo oluttölkin tyhjäksi, katselee kuvaa ja miettii. Mikähän olisi paras tapa edetä. Voisikohan hän laittaa miehelle meiliä ja kysyä?
Pasi ottaa pelikortit ja päättää antaa niiden ratkaista. Hän jakaa kortit seitsemään pakkaan ja aloittaa pasianssin päättäen, että jos pasianssi menee läpi, niin hän lähettää meilin... ja sehän menee läpi. Ihan helpolla ja nopeasti - huijaamatta.

Pasi hakee hotellin kotisivuilta meiliosoitteen ja alkaa muotoilla meiliä englanniksi käyttäen apuna googlen kääntäjää. Kun teksti on valmis, hän lukee sen vielä kerran läpi ja painaa "lähetä".

Sinne lähti.

Nyt vain odotellaan vastausta.
Loppuilta menee lisää googlaillessa ja hotellin kulmiin streetwiew:llä tutustuen.
Uni ei meinaa illalla tulla, kun Pasi pohtii kaikkea löytämäänsä tietoa. Pasi googlailee vielä sängyssä maaten lisää, kun yhtäkkiä puhelin tärähtää saapuneen sähköpostin merkiksi. Lähettäjänä näkyy Markakis...


...jatkuu ehkä ensi viikolla...

10. Käry käy

Pasi kiirehtii askeleitaan ja mies tekee samoin. Talon kulman taakse päästyään Pasi pinkaisee juoksuun. Seuraavan talon luona hän vilkaisee juostessaan taakseen. Mies tulee juuri talon takaa, mutta jatkaakin toiseen suuntaan häneen efes katsomatta.

Pasi hidastaa juoksun kävelyksi. Sydän hakkaa ja hengästyttää. Pelästyin turhaan, hän ajattelee ja jatkaa kävelyään kohti asuntoaan. Kodiksi hän ei sitä osaa ajatella. Se on vain väliaikainen pysähdyspaikka, johon hän tosin on jo jämähtänyt pidemmäksi aikaa kuin alunperin suunnitteli. Kamala läävä joka tapauksessa.

Pasi astuu talonsa rappukäytävään. Joku vastenmielinen haju iskee tajuntaan jo ulko-ovella. Hissi on jossain yläkerroksissa, joten Pasi päättää juosta portaat ylös.

Haju voimistuu ylöspäin mentässä. Se on pahimmillaan Pasin asunnon alapuolella olevan asunnon kohdalla. Oven alta näkyy mainosten kulmia ja postiluukku on sullottu täyteen ilmaisjakeluita niin, että ne ovat puolittain ulkona.

Haju on vahva ja todella paha. Pasi ei oikein osaa määritellä mikä se on. Hän muistelee nähneensä asunnossa asuvan vanhan miehen, joskus pian muuttonsa jälkeen. Wirtanen oli nimi. Oikein tupla veellä.

Pasi jatkaa portaita omaan asuntoonsa. Sisälle päästyään hän potkii kengät jaloistaan, laitaa kellon ja käyttöohjeet sohvapöydän virkaa toimittavan pahvilaatikon päälle ja viskaa päällystakkinsa sohvalle. Sen jälkeen hän hakee jääkaapista oluen, avaa tölkin, ottaa pitkän huikan ja istahtaa sohvalle.

Pasi ryhtyy tutkimaan kelloa ja sen käyttöohjeita tarkemmin. Aivan huippujuttu. Tämähän vielä paljon parempi malli, kuin se mitä hän oli aikaisemmin katsellut verkkokaupassa ja melkein jo tilannut. Onneksi ei tullut silloin vielä tilattua, kun nyt löytyi vielä paempi - ja vielä ihan ilmaiseksi.

Pieni omatunnon kolahdus häiritsee hetken omistamisen riemua. Pasi huuhtelee sen pois oluen voimalla, tyhjentämällä tölkin kerralla. Sitten hän tarttuu pöydällä olevaan korttipakkaan. Selvitetäänpä tämä omantunnon kolahdus nyt heti korteilla. Jos pasianssi menee läpi kukaan ei osaa yhdistää kellon katoamisra häneen. Pasi jakaa kortit taas seitsemään pakkaan.

Hetken aikaa pasianssi sujuu hyvin, mutta sitten käsikortit eivät enää käy. Pasi livauttaa yhden käsikortin pakan päältä alimmaiseksi. Pieni huijaus ja nyt pasianssi memee läpi.

Pasi käy vaihtamassa päälleen verkkarit, laittaa lenkkarit jalkaansa ja uuden urheilukellon ranteeseensa. Nyt katsotaan miten kello antaa dataa.

Ulko-ovelta Pasi säntää juoksuun. Talojen välissä puhaltaa kova tuuli, joka lennättää hiekkaa ja syksyn lehtiä. Pasi suuntaa kohti Messukeskusta ja sen ohi urheilupuiston suuntaan. Juoksu kulkee ja tuntuu hyvältä.

Lenkin jälkeen Pasi saapuu puuskuttaen asuntonsa pihalle. Oven edessä seisoo huoltoyhtiön auto sekä poliisin kaappiauto. Pasi vilkaisee urheilukellon näyttöä. Matkaa tuli lenkille melkein neljä kilometriä.

Pasi astui sisää talon ulko-ovesta. Haju on todella paha ja vahva. Hissi on jossain ylempänä, joten Pasi päättää juosta portaat ylös. Wirtasen asunnon ovea pitää auki poliisi. Huoltomies ja toinen poliisi tulevat juuri ulos asunnosta. Ulos tullut poliisi sanoo ovea sulkiessaan kollegalleen: "Pitää tilata tutkijat paikalle. Kalmo on ollut tuolla jo melko pitkään. "

Pasi ohittaa poliisit ja huoltomiehen pikaisesti, vaikka mieli tekisikin esittää kysymyksiä. Huoltomies tulee perässä ja ryhtyy avaamaan rapun ikkunaa.

Asuntoonsa päästyään Pasi riisuu hikiset lenkkivaatteensa ja menee suihkuun. Pitkä kuuma suihku tuntuu hyvältä ja rauhoittaa mieltä. Suihkun jälkeen on ihan voittajaolo.
Pasi tekee muutamat etunojapunnerrukset lattialla ja ryhtyy vasta sen jälkeen pukeutumaan.

Jääkapissa ei oikein ole muuta kuin olutta, joten Pasi päättää lähteä tutkimaan lähesen kauppakeskuksen ravintolatarjontaa. Kauppakeskuksen käytävällä kävellesään hän pohtii vaihtoehtoja, mutta päätyy taas tuttuun paikkaan pitsalle. Pitsan kaveriksi hän tilaa tietysti myös ison oluen. Siinä pitsaa odotellessaan hän avaa Linkkarin ja lueskelee feediä.

Kaikenlaisia postauksia lueskellessa tulee mieleen, että jospa tekisikin postauksen uudesta kellosta. Hän ottaa kuvan ranteessaan olevasta kellosta. Postaukseen hän laittaa kuvan ja muotoilee tekstin muotoon:
"Tällainen tuli hommattua.
Minkälainen kello Sinulla on ranteessa tänään? Laita kuva."

Pitsan ja oluen nautittuaan hän huomaa, että muutamia kellon kuvia on jo pukkattu kommentteihin. Naapurin nörttipoika on tietysti laittanut kuvan hienosta Rolexistaan. Kateellisuuden pisto harmittaa Pasia, mutta hän painaa silti peukun reaktioksi. Kommentoimaan hän ei sentään ryhdy.

* * * * *

Pari seuraavaa päivää menee mukavasti duunissa, mutta torstaiaamuna varastopäällikkö pyytää Pasin toimistoonsa. Hän aloittaa keskustelun vakavalla naamalla työpöytänsä takaa:

"Sun käsittelemästäsi keräilylavasta on kadoksissa yksi kello. Tiedätkö siitä jotain?"

Pasin sydän jättää yhden lyönnin väliin. Hän yrittää keksiä hyvää selitystä kiskoen samalla huomaamatta vasenta hihaansa kellon päälle.

"En mä ole huomannut mitään erityistä. Tosin silloin maanantaina, kun tulit varaston takaosaan, niin teippasin juuri kasaan yhtä keräilylavaa. Siinä oli yksi rikkinäinen laatikko, josta meinasi tavarat pudota ulos, kun lähdin sitä trukilla siirtämään."

"Ai joo, nyt muistankin. Niinhän se tosiaan olikin. Oliskohan juuri sama lava? Hmmm...aika täsmää ainakin suunnilleen." Toteaa varastopäällikkö seurantaraporttia katsoessaan.

"OK. Tämä selvä. Menehän takasin hommiin. Mä juttelen keräilijän kanssa."

Pasi poistuu helpottuneena jatkamaan hommiaan. Kellonsa hän ottaa pois ranteestaan ja laittaa taskuun. Päivä kuluu hitaasti. Ruokatunnilla hän kuulee, että toinen hänen kanssaan aloittaneista, ranskaa puhuvista miehistä, oli saanut potkut, koska hänen epäiltiin varastaneen.

Loppupäivä kuluu omantunnon tuskissa. Syytön mies sai potkut hänen takiaan. No, aina ei voi voittaa, Pasi ajattelee.

Päivän päätteeksi Pasi jää muutaman duunikaverin kanssa juttelemaan. Eräs heistä mainitsee saaneensa vinkin hyvästä duunipaikasta LinkedInin kautta eräältä logistiikka-alan rekrytointeihin erikoistuneelta setämieheltä. Samalla hän kysyy muilta ovatko nämä jo Linkkarissa.

Pasi hätkähtää, kun hän tajuaa mokansa. Äkkiä hän avaa Linkkarin ja kellopostauksensa. Näyttöjä on jo useita kymmeniä ja kommenttejakin kymmenkunta. Pasi poistaa postauksen.

Työkaveri toistaa kysymyksensä: "Mites Pasi. Ootsä Linkkarissa?"

Pasi vastaa vähän häkeltyneenä:
"Siis häh? Joo, oonhan mä ollu jo jonkun aikaa. En vaan ole paljon postaillut. Lueskelen vaan enemmänkin muitten juttuja."

Pasi tuntee olonsa vaivautuneeksi ja lähtee ulos pukuhuoneesta.
"Pitää mennä, että ehdin bussiin. Moro." Hän huikkaa lähtiessään ja kiirehtii ulos.

Matkalla bussipysäkille hän kaivaa kellon taskustaan ja asettelee sen takaisin ranteeseensa. Bussia odotellessaan hän selailee Linkkaria niin keskittyneesti, ettei huomaa viereen tullutta työkaveriaan.

"Terve, Pasi. Mies se vaan somettaa eikä huomaa edes duunikavereita."

"Ai. Sorry. Mä tosiaan olin aikalailla ton yhden postauksen lumoissa. Siinä oli paljon uusia juttuja duunipaikan löytämisestä somen avulla."
"Onks tosta oikeesti jotain hyötyä... siis niinku duunin löytämisen apuna?"

"No hei, mä olen täällä duunissa just yhden postaukseni ansiosta. Kyllä tää toimii. Pitäis vaan löytää jotain pysyvämpää kuin tällainen vuokratyö."

"Jep. Mä tiedän. Ei oo herkkua. Mäkin tein sitä aikani. Nyt on onneks vakiduuni. Noissa vuokrahommissa kun toi lähtö tulee niin nopeesti.... Kuulitsä muuten siitä Sun kanssa samaan aikaan tulleesta kaverista, joka sai tänään kenkää?"

"Joo, kyllä mä kuulin. Harmi homma."

"Oli kyllä. Mä kuulin, että sitä syytettiin jostain varkaudesta. Mä olen kyllä aika varma, ettei se sitä tehnyt. Mutta minkäs teet."

Pasi nyökkää, mutta toteaa kuitenkin:
"Mistä noista kukaan tietää".

Samassa bussi saapuu ja he ahtautuvat täyteen bussiin. Pasi on tyytyväinen, ettei keskustelua tarvitse enää jatkaa, kun he ajautuvat erilleen bussin tungoksessa.

Pasilassa Pasi jää taas bussista aseman kohdalla. Työkaveri jatkaa matkaansa ja Pasi lähtee kävelemään asuntoaan kohti. Matkalla hän pohtii poiketako ravintolaan vai jatkaako omaan kämppään. Seuraava työpäivä kääntää valinnan oman kämpän puoleen. Pasi kiirehtii askeleitaan. Tuuli on niin kylmä, että häm päättää juosta loppumatkan.

Yhtäkkiä talon nurkan takaa juoksee pienikokoinen nainen.
"PERKELE!" Ehtii Pasi huudahtaa, ennenkuin he törmäävät toisiinsa ja kaatuvat törmäyksen voimasta molemmat katuun. Nainen aloittaa hirvittävän kiroilun ja sättimisen.

"Saatanan hullu. Mitä vittua Sä oikein rynnit toisia päin. Kattosit vähän etees."

Nainen huutaa vihaisena ja lyö Pasia nyrkillä rintaan. Lyönti on niin voimaton, että Pasia huvittaa. Samalla hän tunnistaa keneen on törmännyt. Sehän on Työkkärin täti, Pipsa...

...jatkuu ehkä ensi viikolla...

9. Tilaisuus tekee varkaan

 Pasista istuu trukissa, katsoo neuvottomana vuoroin trukkia ja vuoroin varastopäällikköä. Poskia kuumottaa ja hän saa vaivoin sanotuksi:

"Mikäs juttu, kun tää ei liiku?"

Varastopäällikkö toteaa rauhalliseen tyyliin, naama peruslukemilla:

"Jospa käännät ekaks virrat päälle.

Pasi katselee trukkia nolona ja etsii virta-avainta katseellaan ja löytää ne ratin takaa. Käännös avaimesta ja nyt pedaali vastaa heti painallukseen. Rauhallisesti Pasi ajaa trukin lavan eteen ja saa piikit sopimaan kerralla kohdalleen lavan alle. Nyt rauhallinen nosto, peruutus ja pieni kaarros. Sitten reippaasti vauhtia, hidastus, pieni kaarros ja nosto. Nostaessa pitää olla tarkkana, että korkeus osuu kohdalleen. Liian alas jäävä nosto ja lava osuu hyllyyn. Liian ylös nostettu lava ja tavarat osuvat yläouolella olevaan hyllyyn. Silloin seurauksena on usein pieni muotinen katastrofi. Kamat putovat minne sattuu ja vähän tavarasta riippuen on kuskikin vaarassa.

Nyt lava on oikeassa korkeudessa ja kohdallaan. Varovaisesti eteenpäin ja lava on paikoillaan. Pieni painallus nostovivusta ja haarukat putoavat kolahtaen alaspäin. Nyt pieni peruutus ja harukat voi laskea alas.

Pasi katsoo varastopäällikköä ja kahta muuta uutta varastomiestä. Kaikki kolme taputtavat. Se tuntuu hyvältä. Hymyillen Pasi luovuttaa trukin seuraavalle, joka tekee saman suorituksen päinvastaisesti.

Työpäivä kuluu nopeasti ja hyvällä fiiliksellä. Tämä duunipaikka tuntuu mukavalta, kun pomotkin ovat reiluja ja huumorintajusia. Eivät vaikuta turhista nipottavilta.

Seuraavana päivänä Pasi joutuu jo selviytymään yksin työtehtävistään, joihin kuuluu tilausten keräily ja lähtevien kuormien valmistelu. Keräilyssä pitää olla tarkkana, että poimii kuormaan juuri oikeita tavaroita oikean määrän.

Lähtevien kuormien valmistelu on pitkälti valmiiksi kerättyjen lavojen päällystämistä kutistekalvolla ja lavojen siirtämistä oikeaan paikkaan kuormsusalueelle.

Yhtä tällaista valmiiksi kerättyä lavaa siirtäessään Pasi tulee vahingossa työntäneeksi trukin piikkeillä rikki yhden pahvilaatikon, jonka sisältä vierii lattialle monta pientä valkeaa laatikkoa. Pasi nousee trukista ja menee keräämään laatikot takaisin rikkoutuneeseem pahvilaatikkoon, tarkoituksenaan teipata laatikko kasaan.

Viimeistä pikkulaatikkoa lattialta nostaessaan hän katsoo tarkemmin, mikä se on. Siinä on juuri sellainen urheilukello, jollaisen hän on itselleen halunnut. Eikä mikään halpisversio, vaan kallis huippumalli.

Pasi vilkaisee ympärilleen. Ketään ei ole tässä varaston nurkassa lähelläkään. Nopeasti hän rikkoo laatikon sinetin ja avaa kannen. Sisältä hän nappaa kellon, käyttöohjeen ja laturinjohdon. Hän tunkee ne väljän työtakkinsa suureen taskuun. Pasi sulkee valkoisen boksin ja laittaa sen takaisin pakkauslaatikon keskimmäiseen riviin. Sitten hän  nostaa pakkauslaatikon revenneet pahvit paikoilleen ja teippaa laatikon kokoon.

"Onko joku ongelma?" kysyy varastopäällikkö hänen takaansa. Pasi säikähtää, mutta saa kuitenkin sanotuksi:

"Ei tässä mitään. Oli vaan yksi laatikko niin pahasti repeytynyt, etten uskaltanut lähteä viemään lavaa trukilla. Olisivat muuten levinneet kamat lattialle" saa Pasi sanotuksi, virnistäen samalla.

"Ok. Hyvä kun huomasit. On tärkeetä, että meillä tavarat pysyy myyntikunnossa, lähtevät ehjinä ja puhtaina asiakkaille. Hyvää duunia. Jatka vain." Näin sanoen varastopäällikkö jatkaa matkaansa.

Pasi tuntee poskiensa punehtuvan. Kuumottaa. Pieni katumuskin häivähtää hetkeksi mielessä, mutta hän hyppää trukkiin, nostaa lavaa ja ajaa pakkausalueelle. Siellä hän käntää vielä äsken teippaamansa laatikon rikkinäinen puoli sisäänpäin ja kiertää sen jälkeen kerroksen kutistekalvoa lavan ympärille. Kalvoon vielä tarralappu, joka kertoo kuljettajalle mihin lava on menossa.

Pelkästä uteliaisuudesta Pasi katsoo lavan määränpään. Se on iso tavaratalo Lahdessa.

"Hyvä homma. Ei koske köyhää, jos jotain puuttuu." Ajattelee Pasi ja jatkaa hommiaan. Kello polttelee taskussa, mutta pitää malttaa työpäivän päättymiseen asti.

Vihdoin työpäivä on ohi. Pukuhuoneessa Pasi siirtää huomaamatta kellon ja muut oman ulkotakkinsa taskuihin. Onneksi kukaan työkavereista ei tule samaan bussiin ja Pasilla on vihdoinkin aikaa tutkia paremmin uutta kelloaan. Siinä ihmetellessä viereisellä penkillä istuva mies sanoo yllättäen:

"Komee kello. Oliko kallis?"
Pasi hätkähtää, katsoo miestä ja kelloa.

"No ei, kun ostin tän yheltä työkaverilta ihan pilkkahintaan."

Pasi työntää kellon taskuunsa ja keskittyy tutkimaan kellon käyttöohjetta. Käyttöönotto vaikuttaa helpolta. Kun nyt vaan pääsisi kotiin tutustumaan paremmin kaikessa rauhassa. Pitkältä tuntuvan ajan jälkeen Pasi jää viimein bussista Pasilan aseman kohdalla ja lähtee ylittämään tietä. Samassa hän huomaa, että bussissa kelloa ihastellut mies on jäänyt myös bussista ja on vain pienen matkan päässä hänestä. Pasi kiirehtii askeleitaan ja mies tekee samoin. Talon kulman taakse päästyään Pasi pinkaisee juoksuun...

...jatkuu ehkä ensi viikolla...

8. Uusi työpaikka

Pasin avattua oven, hänen edessään rappukäytävän porrastasanteella seisoo kaksi kookasta ja parrakasta miestä. Molemmilla on päällään Pasin jengin liivit.

"Terve. Sä oot varmaan Pasi. Voidaanko tulla sisään vähän juttelemaan?" sanoo toinen miehistä möreällä bassoäänellään.

Pasi siirtyy pois oven edestä ja viittaa miehiä tulemaan sisään. Vasta tässä vaiheessa hän huomaa olevansa puolipukeissa, vain kalsarit jalassaan.
"Mä laitan vähän vaatetta päälle" hän sanoo ja käy hakemassa vaatemytyn sängyn vierestä. Siinä pukeutuessaan hän kysyy: "Onko Lukelle sattunut jotain, kun se sanoi, että tulette, jos jotain sattuu..."

Miehet vilkaisevat toisiinsa ja bassoääninen alkaa kertoa:

"Luke pidätettiin eilen Amsterdamin lentokentällä yhden yhteistyökumppanimme kanssa. Saattaa olla, että hänelle tulee vähän pidempi loma."

Pasi arvaa jo mikä oli pidätyksen syy, muttei voi kertoa tietävänsä. Niinpä hän kysyy:
"Mistä syystä ne Luken pidätti?"

Bassoääninen kaveri kertoo:
"Ei mekään kovin tarkkaan tiedetä, mutta yhteistyökumppanimme on toimittanut tavaraa, jonka myynti ja hallussapito ei ole aivan lain mukaista. Lukea ilmeisesti pidetään jotenkin osallisena tähän liiketoimintaan."

Toinen miehistä näyttä kärsimättömältä ja tokaisee:
"Me siis tultiin vaan hakemaan Luken reppu, joka kuulemma on Sulla säilytyksessä."

Bassoääninen jatkaa:
"Niin, siis sillä asialla tosiaan. Antaisitko sen repun, niin me päästään jatkamaan matkaa - on paljon businessasioita juu nou."

Pasi on saanut pukeuduttua ja nyt hän miettii. Voisiko ne rahat napata repusta? Ei, ehkäpä nuo tietävät, että siellä on rahaa. Näin ajatellen Pasi kyyristyy, vetää repun sängyn alta esiin ja nostaa sen sängylle.

Bassoääninen kaveri avaa repun sivutaskun ja ottaa sieltä kourallisen ryppyisiä 20 euron seteleitä. Hän laskee niitä heitellen seteli kerrallaan sängylle. 1.. 2.. 3.. kymmeneen asti. Loput setelit hän tunkee takaisin repun sivitaskuun.
"Luke käski antaa nuo sulle vaivanpalkaksi ja sanoa, että et sitten nähnyt meitä täällä."

Näin sanoen miehet poistuvat reppu mukanaan asunnosta käytävään. Pasi huutelee perään kiitokset, mutta miehet heilauttavat vain kättään ja murahtavat jotain, mistä Pasi ei saa selvää. Ovi kolahtaa kiinni ja Pasi katsoo sängylle. Ryppyisiä seteleitä on siinä 200 €:n edestä.

Eihän tämä nyt mennyt niin kuin piti. Tässä on nyt vähän enemmän selitettävää Lukelle, kun se aika tulee. Siihen voi toisin mennä aikaa, jos Luke on jäänyt kiinni huumeiden salakuljetuksesta. Paska juttu.

Pasi menee valmistamaan itselleen aamupalaa. Pieni krapulanpoikanen saa hänet harkitsemaan olutta, mutta hän päättää kuitenkin yrittää pärjätä ilman. Aamupalan jälkeen Pasi miettii päivän ohjelmaa ja päättää aluksi soittaa äidilleen kertoakseen Lukesta.

Äiti vastaa heti ensimmäisen pirahduksen jälkeen. Hän kertoo puuskuttaen olevansa juuri ulkona saivakävelyllä. Pasin kerrottua Lukesta kuulemansa tiedot, äiti selvästi järkyttyy. Äänestä kuulee, ettei itkukaan ole kaukana. Pasi yrittää rauhoitella äitiään ja onnistuukin siinä ainakin vähän. Äiti lopettaa puhelun sanoen taas rakastavansa Pasia - ja muitakin poikiaan.

Pasi katselee luuria ajatuksissaan.

Äiti kulta, on se vaan niin ihana. Aina se vaan jaksaa rakastaa meitä, vaikka me mokaillaan. Kyllä mun täytyy nyt ryhdistäytyä ja ottaa uusi työ vakavasti, ettei äidin tarvitse vielä minunkin takia harmitella.

Näin ajatuksin Pasi menee vaatekaapilleen etsimään verkkareitaan ja lenkkareitaan.

Mä aloitan nyt terveellisemmän elämän, hän päättää. Löydettyään verkkarin ja lenkkarit hän vaihtaa ne päälleen. Avain ja kännykkä vielä verkkatakin taskuun ja sitten lenkille.

Pasi ehtii juuri astua rappukäytävään, kun naapurin mummon ovi avautuu ja mummo työtää rollaattorinsa hissin eteen ulos ovesta. Pasin nähdessään hän ilahtuu.

"Hyvä. Siehä uskoit minnuu. Siehä oot menos lenkil. Iha ko mie ehotin siul."

Pasi nyökkää vaan vastaukseksi ja harmittelee, ettei tullut laittaneeksi kuulokkeita korvilkeen. Nyt on van pakko kestää mummon jupinaa taas hissimatkan ajan.... tai sitten ei.

Pasi katsoo, kun mummo lukitsee ovensa turvalukkoon ja köpöttelee rollaattorin kanssa hissiin, jonka ovea Pasi pitää kohteliaasti auki. Kun mummo on hississä, Pasi päästää oven sulkeutumaan sanoen:

"Mä meenkin alas juosten" ja pinkaisee samalla portaikkoon. Nopeasti juoksemalla Pasi ennättää alakertaan juuri samalla hetkellä kun hissi, mutta hän ehtii jo ulos ovesta, ennen kuin mummo on saanut hissin oven auki. Pasi jatkaa kevyttä juoksua kohti Messukeskusta ja jatkaa sen ohi Käpylän Liikuntapuiston suuntaan. Sitten loppuvat voimat. Aivan yhtäkkiä juoksemisesta ei enää tule mitään. On pakko kävellä ja sekin menee puuskuttaessa. Pasi voi pahoin. Oksennus tulee ryöppyinä. Hän kääntyy kävelemään kotia kohti. Heikottaa ja on huono olo.

Loputtoman pitkältä tuntuvan ajan kuluttua Pasi saapuu taas kotiinsa. Hän riipii kaikki vaatteet päältään ja menee suihkuun. Kylmä vesi saa olon tuntumaan hieman paremmalta. Suihkun jälkeen Pasi juo pari lasia vettä ja heittäytyy sänkyyn makaamaan. Hän on aivan loppu.

Kerättyä voimia pitkän tovin Pasi nousee ylös ja pukeutuu. Loppu päivä menee palautuessa, mutta silti hän päättää seuraavana aamuna lähteä uudestaan lenkille.

Seuraavina kolmena päivänä Pasi lenkkeilee taas. Juokseminen alkaa sujua ja olutta kuluu vain tölkki päivässä. Keskiviikkona Pasi käy Vantaalla noutamassa itselleen työvaatteet ja turvakengät. Heti kotiin päästyään hän sovittaa niitä päälleen ja on tyytyväinen peilikuvaansa. Hän näyttää työvaatteissaan ihan kokeneelta varastomieheltä.

Seuraavinakin päivinä Pasi lenkkeilee ja huomaa sen vaikutukset parempana olona ja hyvinä yöunina. Osansa tähän on varmasti myös se, että yhtään olutta tai muuta alkoholipitoista ei tule nautittua.

Lukesta ei edelleenkään kuulu mitään. Matteus on yrittänyt selvittää Luken tilannetta, mutta mitään ei oikein ole selvinnyt. Ainoa tieto on edelleen, että Luke on poliisin tutkintavankeudessa jossain päin Amsterdamia. Pasi oli keskustellut aiheesta äidin ja veljien kanssa useampaankin kertaan.

Perjantaina Pasi laittaa työkkäriin viestin, että hän aloittaa työt seuraavana maanantaina ja täyttää viimeisen päivärahahakemuksen liiton sivuilla. Pasi yrittää myös soittaa Hetalle, mutta tämä ei ole tavoitettavissa. Viikonloppu kuluu ulkoillen ja lenkkeillen. Pasi odottaa innolla jo töihin pääsyä.

Maanantaina Pasi herää aikaisin ja lähtee hyvissä ajoin junalla ja bussilla uuteen työpaikkaansa. Matkaan kuluu kokonaisuudessa aikaa 46 minuuttia, mutta hän saapuu paikalle juuri sopivasti. Yrityksen aulassa on jo odottamassa samanlaisiin vaatteisii pukeutunut viiden miehen ryhmä. Kolme miehistä puhuu keskenään suomea, mutta kaksi hieman tummempi ihoista miestä keskustelee keskenään ilmeisesti ranskaksi - tai niin Pasi ainakin olettaa. Eihän hän ranskaa osaa.

Aulaan saapuu kaksi vanhempaa miestä, jotka esittäytyvät varastopäälliköiksi. He toivottavat tulijat tervetulleiksi ja kertovat päivän kulusta. Toinen ranskaa puhuvista tulkkaa puheen toiselle.

Varastopäälliköt ottavat kumpikin kolme miestä mukaansa ja lähdetään tutustumaan työpaikkaan. Pasi ryhmän kaikki miehet ovat suomea puhuvia, mutta eivät välttämättä suomalaisia. Ainakin heidän puheessaan on havaittavissa pieni vieras korostus.

Varastopäällikkö kierrättää omaa porukkaansa ympäri varastoa ja kertoo mistä löytyy kaikki työssä tarvittava. Varaston konttorilta kaikille haetaan kulkulupakortti ja avainlätkä, joka toimii myös työaikalaskurina. Uutta asiaa tulee paljon ja Pasi jo vähän tuskastuu kuuntelemaan.

Pääsisipä jo ihan oikeisiin töihin.

Lopulta saavutaan trukkien luo. Varastopäällikkö opastaa kuinka trukki irroitetaan ja laitetaan lataukseen. Sitten hän pyytää Pasia siirtämään yhden lavan trukilla lavapaikasta hyllyyn.

Pasista tuntuu, että kädet hikoavat ja sydän lyö tiuhaan. Hän kiipeää trukkiin  ottaa hyvän asennon ja survaisee pedaalin pohjaan - mitään ei kuitenkaan tapahdu. Puna nousee kasvoille ja poskia kuumottaa. Mikä hemmetti nyt on vialla Pasi miettii...

...jatkuu ehkä ensi viikolla...

7. Suurten odotusten perjantai

Pasi hakee Lidlistä saksalaisia laatumakkaroita, leipää, juustoa ja laatikollisen saksalaista olutta. Saatuaan kantamuksensa kotiin asti, Pasi lastaa ostokset jääkaappiin. Onneksi jääkaapissa on vielä pari vanhaa olutta. Ne ovat kylmiä, niin ei tarvitse ruveta lämmintä kaljaa lipittämään.

Pasi avaa yhden oluen, istahtaa sohvalle ja ottaa pelikortit käteensä. Hän sekoittaa pakan ja päättää samalla pasianssin panoksen: jos pasianssi menee läpi, hän saa perjantaina duunin. Vuokraduunikin on tässä tilanteessa parempi kuin jatkaa työttömänä. On edes jotain saumaa saada Pipsa suostumaan tapaamiseen.

Alku näyttää lupaavalta, mutta sitten peli jämähtää. Käsikorttipakan kortit eivät enää käy. Pasi livauttaa yhden kortin pakan alle. Pieni huijaus, mutta se auttaa ja pasianssi menee läpi.
"Jess! Se duuni on jo melkeen mun". Pasi huudahtaa ääneen ja hörppää oluttölkin tyhjäksi.

Seuraava päivä kuluu kaupungilla malesien ja olutta nautiskellen. Huominen eli perjantai on ajatuksissa ja Pasi valmistautuu seuraavaan päivään valitsemalla ennakkoon jo vaatteet haastattelua varten. Hän lopettaa dokaamisen jo ajoissa ja käy nukkumaan jo ilta yhdeksän aikaan. Uni ei kuitenkaan oikein tahdo tulla. Ajatukset vilahtavat työkkäristä mahdolliseen uuteen duuniin ja yhtäkkiä hän muistaa Luken. Lukenhan pitäis tulla reissusta huomenna.

Pasi ottaa puhelimen ja ryhtyy katsomaan seuraavana iltapäivänä Amsterdamista saapuvia lentoja. Niitä on yhteensä kolme. Pasi päättelee, että Luke tulee klo 15.15 laskeutuvalla lennolla, koska Luke puhui iltapäivästä. Hyvä juttu. Ehdin hyvin takaisin kotiin kaupungilta.

Pasi laittaa luurin pois ja nukahtaa pian.

* * * * *

Pasi herää tarmokkaana. Hän pilkkoo paistinpannulle muutaman makkaran, rikkoo sekaan pari kananmunaa ja paistaa ne itselleen aamupalaksi. Hetken hän harkitsee oluen ottamista ruokajuomaksi, mutta päätyy kuitenkin täysmaitoon.

Aamupalan jälkeen hän pukee päälleen edellisenä päivänä valitsemansa edustavat vaatteet päivän haastattelua varten. Ikkunasta ulos vilkaistessaan hän huomaa, että ilma on muuttunut jo varsin syksyiseksi. Lämpötila on 10 astetta, sataa ja tuulee. Vaatekaappia penkoessaan Pasi ei löydä oikein mitään keliin sopivaa ulkotakkia. Ainoa vähänkin lämpimämpi välikausitakki on jonkun vauhdikkaamman viikonlopun jäljiltä huonossa kunnossa. Toisessa hihassa on iso palkeenkieli ja selässä joku epämääräinen tahra, ehkä öljyä.

Pasi pohtii ratkaisua. Nyt ei taloudellinen tilanne oikein salli shoppailua. Sitten hän muistaa Luken repun. Sieltähän voi varmasti vähän lainata. Ei Luke varmasti edes huomaa ja maksan kyllä takaisin heti, kun saan taas rahaa. Pasi kurkottaa repun esille sängyn alta ja ottaa toisesta taskusta 10 kappaletta ryppyisiä 20 euron seteliä, jotka tunkee taskuunsa. Reppu kiinni ja takaisin sängyn alle. Vielä vilkaisu peiliin ja hän on valmis.

Pasi suuntaa kulkunsa asemalle ja marssii siellä urheiluvaatemyymälään. Aikansa ulkoilutakkeja katseltuaan hän päätyy siniseen parkatakkiin, jonka tarjoushinta on vain 129 €. Kassalla Pasi pyytää takin ryppyisillä seteleillä maksettuaan myyjää poistamaan kaikki hintalaput, vaihtaa uuden takin päälleen, ottaa kaikki tavaransa pois vanhan takin taskusta ja pyytää myyjää tunkemaan sen roskikseen.

Nyt äkkiä junalla keskustaan. Lyhyellä junamatkalla Pasi selailee Linkkaria, reagoi muutamaan postaukseen ja käy katsomassa kaikki hänen omaan postaukseensa reagoineet. Hänen yllätyksekseen naapurin nörttipoika on myös jakanut hänen postauksensa oman kommenttinsa kera. "Pasista saa oivallisen ja ahkeran työntekijän mihin tahansa varastohommaan."

Nyt vähän nolotti. Tulikin kirjoiteltua niin typeriä tämän nörtin postauksiin. Pasi laittaa kommentiksi: "Kiitos postaukseni jakamisesta."

Juna saapuu keskustaan ja Pasi kiirehtii ulos Rautatientorin puoleisesta ovesta. Kylmä syystuuli tuntuu puhaltavan, joten Pasi näpertää uuden takkinsa vetoketjun kiinni ja lähtee ylittämään toria. Aikaa on vielä hyvin, niin Pasi pysähtyy hetkeksi vanhan kerrostalon porttikongiin katsomaan puhelimesta vielä tämän vuokratyötä tarjoavan yhtiön sivuja ja siellä olevia avoimua työpaikkoja. Aika paljon ihan kiinnostavia duuneja.

Pasi katsoo vielä yhteystiedoista henkilökuvat. Tuossa on Heta, jota hän on menossa tapaamaan. Ihan näpsäkän näköinen nuori nainen. No, kohtahan me tavataan. Pasi kävelee sisäpihan yli sen toisella puolella olevaan rappuun. Vanhan talon tuoksu iskee tajuntaan. Pasi katsoo infotaulusta, että yrityksen toimisto on ylimmässä eli viidennessä kerroksessa. Hissiä ei ole, joten ei auta kuin lähteä kapuamaan kapeita kierreportaita ylöspäin.

Ylimmällä porrastasanteella Pasi seisoo hetken tasaamassa hengitystään ja painaa sitten ovikelloa. Surina kuuluu jostain kauempaa. Hetken päästä ovi avautuu ja pienikokoinen vaalea nuori nainen avaa oven.

"Sä olet varmaankin Pasi? Tervetuloa. Mä olen Heta. Tule peremmälle. Mennään tuonne meidän neukkariin" Heta sanoo viitaten kädellään oikealla puolellaan olevaan avoimeen oveen.
"Odota tuolla hetki, mä haen mun läppärin."

Pasi istuu odottamaan ja katselee ympärilleen pienessä neikkarissa. Soikean, vaaleaa koivua olevan pöydän ympärillä on kuusi sinisellä kankaalla verhoiltua tuolia. Neukkarin yksi seinä on kokonaan lasia ja siitä näkyy yrityksen aulatiloihin. Päätyseinällä on iso televisio. Pöydällä on kaksi kaukosäädintä, joista toinen on selkeästi television, mutta mikä tuo pienempi on. Uteliasuus ottaa vallan ja Pasi nappaa kaukosäätimen käteensä. Se on tosi pieni ja kevyt. Säätimessä on vain on/off-nappi sekä nuolet ylös ja alas. Pasi painaa virtanappia ja ehtii juuri nähdä Hetan olevan tulossa, kun ikkuna muuttuu läpinäkymättömäksi.

Heta astuu neukkariin hymyillen ja sanoo:
"Päätit sitten lisätä yksityisyyttä"

Häkeltyneenä Pasi vastaa:
"Näytti niin erikoiselta tämä pieni kaukosäädin, että piti vähän kokeilla."

"Onhan tuo älylasi ihan mainio keksintö" sanoo Heta, käy istumaan Pasia vastapäätä olevaan tuoliin ja avaa läppärinsä.

Aluksi Heta kertoo hieman yrityksestä, kyselee Pasilta työhistoriaa ja perustiedot kirjaten ne samalla järjestelmään. Sitten hän kertoo vuokratyöpaikasta, johon hän oli Pasia ajatellut ja mainitsee myös mahdollisuudesta saada tästä vakituinen työpaikka tai jatkaa vuokratyöläisenä muissa kohteissa.

Vajaan tunnin kuluttua työsopimus on jo allekirjoitettu ja Pasi on saanut ohjeet jatkoon. Työssä vaadittavat työvaatteet ja turvakengät hän voisi käydä seuraavalla viikolla noutamassa Vantaalla sijaitsevasta myymälästä. Työt alkaisivat parin viikon päästä päivän perehdytyksellä. Uusia vuokratyöläisiä aloittaa samana päivänä viisi muuta Pasin lisäksi.

Pasi lähtee iloisena kävelemään ja poikkeaa matkan varrella avoinna olevaan pubiin. Näin aamupäivällä sisällä on vain muutama ihminen. Yksi pariskunta selvittelee välejään äänekkäästi nurkkapöydässä. Pasi kävelee baaritiskille, istuu baarijakkaralle ja tilaa ison tuopin. Baarimikko laskee juoman tuoppiin ja Pasi kaivaa taskustaan ryppyisen setelin maksuksi.

Pasi istuu baaritiskillä oluttaan nautiskellen, kaivaa kännykän esiin ja avaa Linkkarin. Feediä selatessa vastaan tulee verkostoitumishaaste, johon hän päättää osallistua. Mukana on jo useita kommentteja ja mukana on muutama rekryammattilainen, joille Pasi painaa heti connect. Ehkäpä näin löytyy joku vielä joskus ihan vakituinen työpaikka.

Pubissa vierähtää useampi tunti ihan huomaamatta, kun paikalle tulee muutama jätkä heittämään tikkaa ja Pasi pyytää päästä kisaan mukaan. Aikaa ja olutta kuluu. Äkkiä Pasi huomaa, että kello on jo niin paljon. Luken kone laskeutuu ilmeisesti reilun tunnin päästä ja jos tämä tulee kentältä suoraan Pasin luo, niin nyt kannattaa jo suunnata kotiin. Pasi juo oluensa loppuun, kiittää kavereita hyvästä kisasta ja poistuu ulos pubista.
Pasilaan päästyään Pasi koukkaa Lidlin kautta hakemaan jotain syötävää illaksi ja yhden laatikon olutta. Sitähän ei koskaan ole liikaa.

Kotona Pasi lämmittää mikrossa itselleen juuri ostamansa lihapiirakan kahdella nakilla. Sisälle hän puristaa reilusti sinappia tuubista ja vähän ketsuppia pullosta. Olutta ruokajuomaksi tottakai.

Iltapäivä vaihtuu illaksi, mutta Lukea ei vaan kuulu. Pasi vähän huolestuu, mutta päättää odottaa vielä. Kortti saa päättää, soittaako hän. Jos pasianssi menee läpi hän soittaa ellei niin hän ei soita. Pasi jakaa kortit setsemään pakkaan ja aloittaa. Pasianssi sujuu hyvin ja hetken päästä vierekkäin on neljä pakkaa kuninkaat päällimmäisenä.

Pasi ottaa luurin, valitsee Luken numeron ja odottaa: "yhteyttä valitsemaanne numeroon ei ole saatu..." Nyt huolestuttaa jo vähän enemmän. Pasi yrittää soittaa illan kuluessa vielä useaamakin kerran Luken numeroon, mutta se ei vastaa. Ilta kymmeneltä hän päättää soittaa äidilleen ja kysyö tietääkö hän mitään.

Äiti yllättyy iloisesti puhelusta ja kertoo, ettei tiedä mitään Luken puuhista. "Luke ei paljon itsestään ilmoittele, poikkeaa yleensä ihan yllättäen vaan joskus."

Puhelun jälkeen Pasia mietytyttää Luken tilanne. Vielä ennen nukkumaan käymistään hän yrittää tavoitella Lukea puhelimella. Ei vieläkään yhteyttä.

* * * * *

Seuraavana aamuna Pasi herää myöhään huonosti nukutun yön jälkeen. Yölläkin hän oli muutaman kerran yrittänyt soittaa Lukelle - tuloksetta. Aamun ensimmäisenä työnään hän yrittää tavoitella Lukea. Puhelin ei vieläkään vastaa.

Pasi menee kylppäriin ajaa parran ja käy suihkussa. Hän on juuri saanut itsensä kuivattua ja puettua bokserit jalkansa, kun ovikello soi useamman kerran reippaasti. Pasi menee avaamaan. Oven takana seisoo kaksi kookasta ja parrakasta miestä. Vaatetuksesta päätellen he ovat molemmat Pasin jengistä...

...jatkuu ehkä ensi viikolla...

6. Työhaastattelua pukkaa

Pasi pohtii omaa Linkedin profiiliaan ja toteaa sen surkeaksi. Nyt hän päättää laittaa kaiken uusiksi.

Ensin hän päivittää ja täyttää kaikki yhteystiedot. Seuraavaksi hän etsii kännykän kuvista sopivamman profiilikuvan. Kahdesta vaihtoehdosta hän valitsee työkaverinsa ottaman kuvan, jossa hän on trukin ohjaimissa. Vihreän rinkulan "open to work" hän käy heti lisäämässä.

Otsikkoriville hän miettii sopivaa tekstiä kauan. Lopulta hän päättää laittaa siihen: "Kokenut sisälogistiikan asiantuntija etsii uusia haasteita".

Työhistoriaansa hän täydentää puutuuvia työpaikkoja ja jokaisen työtehtävän kohdalla hän kuvailee vähän toimenkuvaansa. Erityisen ylpeä hän on yhdestä työpaikasta, jossa hän pääsee kirjoittamaan sijaistaneensa säännöllisesti varastopäällikköä. Eihän sitä tarvitse mainita, ettei varastolla ollut muita kuin he kaksi ja toisen piti aina olla paikalla.

Kun Pasi on saanut Linkkariprofiilinsa niin valmiiksi, että se näyttää hänestä hyvältä, hän päättää tehdä ensimmäisen oman postauksensa. Vähän jännittää.

Pitkän miettimisen ja sanojen viilaamisen jälkeen Pasi saa postauksensa kirjoitettua.

Pasi lukee tekstin vielä kertaalleen.
--------‐-------------------
Pasin paras postaus.

Tämä on minun paras postaukseni, koska tämä on ensimmäiseni.

Ajattelin aloittaa aktiivisemman elämän täällä Linkkarissa, sillä etsin työtä. Tavoitteenani on löytää mahdollisimman pian vakituinen varastohomma jostain pääkaupunkiseudulta. Osaan ajaa trukkia ja voin tehdä töitä myös viikonloppuisin. Myös vuorotyö sopii ja työt voin aloittaa heti.

Jos tiedät jostain vapaana olevasta, minulle sopivasta varastoduunista, niin laita viestiä.

Olen iloinen postaukseni jakamisesta, kommentoimisesta ja reagoinneista.

Kiitos jo etukäteen.
-------‐--------

Pasi mietti vielä hetken ja valitsee postauksen kuvaksi edellisellä viikolla Einon hautajaisissa otetun kuvan itsestään. Hän rajaa kuvasta muut pois.  Nyt vain hän on kuvassa: tummapuku päällään tyylikkäänä. Komea mies omastakin mielestä.

Pasi painaa julkaise -nappia.
Sinne lähti. Nyt hän on ansainnut yhden oluen. Pasi marssii jääkapille, ottaa sieltä oluttölkin ja sihauttaa sen auki. Mitäpä sitä nyt tekisi. Ehkä pitäisi käydä hakemassa jotain ruokaa.

Pasi pukeutuu nopeasti ja ottaa jääkaapista vielä yhden oluen matkaevääksi. Suljettuaan kotioven hän tilaa hissin. Käytävässä haisee joku itämainen ruoka. Nälän tunne kasvaa. Hissi saapuu ja samassa naapuriasunnon ovi avautuu. Naapurissa asuva vanha mummeli huikkaa oven raosta: "Ootatsie minnuu? Mie tuun kans." Mummeli työntää rollaattoriaan käytävään, sulkee oven ja pyöräyttää turva-avainta lukossa. Pasi pitää hissin ovea auki mummelille, joka köpöttelee hitaasti hissiin.

"Ei siun pitäis juuva kaljaa heti aamust" mummeli toteaa huomatessaan Pasin kädessä olevan oluttölkin.

"Tuol menol sie pillaat terveytes. Lopeta ny ajois toi kaljan kittaamine ja lähe vaik lenkil. Juoksemine on nuorel miehel pal parempi ku kalja juonti."

Pasi häkeltyy ja punastuu. Hitto, kun piti tuon mummelin sattuakin samaan hissiin. Hän yrittää selittää: "ei ollu oikein mitään muuta juotavaa ja piti ottaa matkalle jotain."

"Elä sie poika valehtele. Sie haluut vaan juopotella. Näänhä mie, ettei toi ole sun eka kalja tänään. Älä sie yritä vanhaa naista koijata. En mie sokia ole. Enkä tyhmä."

Hissi saapuu onneksi pohjakerrokseen ja Pasi luikkii ulos takaoven kautta, että pääsee mahdollisimman nopeasti eroon mummelista. Heti ulos päästyään hän sihauttaa tölkin auki, ottaa kulauksen ja istuutuu nauttimaan oluttaan betonilaatikon reunalle.

Siinä istuessaan Pasi miettii mihin menisi, Lidliin kauppaan vai asemalle pizzalle. Nälkä voittaa, joten pizzalle siis.

Pasi lähtee kävelemään asemalle ja huomaa naapurin mummelin olevan menossa samaan suuntaan. Ei kiinnosta nyt jatkaa hississä alkanutta keskustelua. Pasi kääntyy kiertämään korttelin toista kautta asemalle. Matka kulkee työkkärin ohi, joten Pasi pysähtyy juomaan oluensa loppuun. Hän rutistaa tyhjän tölkin ja heittää sen talon seinustalle. Eihän se varmaankaan olisi hyvä juttu, jos Pipsa näkisi hänet keskellä päivää maleksimassa olut tölkki kädessään työkkärin kulmilla. Saattaisi vielä luulla hänen olevan siellä stalkkaamassa.

Työkkärin ohi kulkiessaan Pasi ei malta olla hieman kurkkimatta näkyykö Pipsaa ikkunassa. Eipä näy. Pasi jatkaa kulkuaan asemalle, jossa hän suunnistaa tuttuun pizzeriaan ja tilaa "Meat Lovers" pizzan ja ison oluen.

Pasi istuu pöytään odottamaan ja avaa Linkkarin. Katsopas vaan. Hänen postauksensa on nähnyt jo yli 30 ihmistä. Reaktioita on 12 ja kommenttejakin muutama. Naapurin nörttipoika on laittanut tsemppikommentin ja pari muuta toivottelee onnea työnhakuun.

Pasi napsuttelee kaikkiin kommentteihin peukun ja kirjoittaa jokaiseen "kiitos" vastaukseksi. Sitten hän avaa reagoineitten listan. Valtaosa on tuttuja, mutta osa ei herätä mitään mielikuvaa henkilöstä, tosin he ovatkin 2nd tason kontakteja. Heidän kohdallaan Pasi painaa connectia.

Pizza tuodaan pöytään. Pasi leikkaa pizzan neljään osaan ja alkaa syömään pala kerrallaan, vasemmalla kädellään palan reunasta kiinni pitäen. Oikealla kädellään hän selaa pöydällä olevalla puhelimella Linkkaria. Muutamat ovat heti hyväksyneet hänen kutsunsa. Hän käy tutkimaan näiden henkilöiden profiileja. Eräs Heta vaikuttaa kiinnostavalta. Hän on töissä vuokratyövoimaa välittävässä yrityksessä. Voisikohan heillä olla mulle duunia?

Pasi innostuu. Laitanpa viestiä.

"Moikka Heta
Kiva kun verkostoiduit mun kanssa. Mä olen tällä hetkellä vailla duunia. Olisko teillä jotain sopivaa varastoduunia pääkaupunki seudulla?

Pasi jatkaa pizzansa syömistä ja hörppii samalla oluensa. Hän hakee lopuksi itselleen kupin kahvia ja sitä juodessaan hän selaa Linkkaria ja jättää muutamaan postaukseen kommentin. Tällä kertaa ihan asiallisen. Nyt pitää vähän tsempata. Työnhakijana ei passaa mitään asiattomuuksia heitellä. Samassa Pasilla tulee miemeen vanhat kommentit. Hän avaa profiilinsa ja käy poistamassa törkeimmät kommenttinsa viestiketjuista, ellei postaaja ole niitä jo poistanut.

Nyt on profiili siistitty törkykommenteista. Ei niitä kukaan työnantaja varmaankaan vielä ole niitä ehtinyt vielä lukea. Kuin vastauksena tähän kilahtaa puhelimeen viesti Hetalta:

"Kiitos viestistäsi, Pasi.
Meillä on just alkamassa yksi keikkahomma, joka voisi Sua kiinnostaa. Pääsetkö käymään ensi perjantaina?"

Pasi riemastuu. Tämä Linkkarihan toimii.
Hän naputtelee heti vastauksen ja tovin päästä hänellä on sovittuna haastatteluaika seuraavalle perjantaille klo 10. keskustaan Hetan firman konttorille.

Kevein mielin Pasi lähtee pizzeriasta ja suuntaa kohti Lidliä. Tätä pitää juhlia vähän paremmalla oluella...

...jatkuu ehkä ensi viikolla...

5. Valaistuksen hetki

Pasi seisoo pelkät kalsarit jalassaan ja katselee sänkynsä päälle asettamiaan tavaroita, jotka hän on juuri purkanut ulos Luken repusta. Hiki puskee pintaan, kun paniikki nousee.

Hitto, että olinkin typerä. Nyt jokaisessa pienessä muovipussissa on minun sormenjälkeni sekä tietysti myös aseessa ja lippaissa. Mieti. Mieti.

Sitten Pasi muistaa. Äiti toi vuosi sitten ensimmäisellä kerralla vierailulle tullessaan ämpärillisen pesuaineita ja eihän niille mitään käyttöä ole ollut.

Pasi avaa siivouskomeron ja kyllä siellä se ämpäri edelleen on. Pasi nostaa punaisen ämpärin lattialle, istuutuu sen viereen ja alkaa nostella pesuaineita yksi kerrallaan näkyville: hankausneste, ikkunanpesuaine, wc-pesuaine ja yleispesuaine. Viimeinen kuulostaa sopivalta.

Pasi katsoo vielä siivouskomeron lattialle ja kyllä, siellä perällä on avaamattomassa pakkauksessa pari keltaisia kumikäsineitä ja mytyssä muutama käyttämätön siivousliina.

Hommiin siis.

Pasi laskee kylppärin hanasta ämpäriin vähän vettä ja lorottelee sekaan yleispuhdistusainetta. Sitten hän repii auki kumihanskojen pakkauksen, sujauttaa ne käsiinsä ja upottaa siivousliinan ämpäriin. Hupsista. Tulipa laskettua liian kuumaa vettä, hän ajattelee ja laskee hanasta vähän kylmää vettä ämpäriin.

Pasi kiertää siivousrätin mahdollisimman kuivaksi ja alkaa työhön. Hän pyyhkii jokaisen pienen muovipussin yksi kerrallaan rätillä ja asettelee ne sängylle takaisin riviin kuivumaan.

Seuraavaksi Pasi pyyhkii aseen, lippaat ja varmuuden vuoksi myös patruunalaatikot.
Pasi miettii vielä hetken pitäisikö myös muovikassit pyyhkiä ja päätyy varoiksi pyyhkimään myös ne.

Kun työ on tehty, Pasi tyhjentää ämpärin wc-pönttöön ja jättää ämpärin kumolleen kylppärin suihkutilan lattialle. Hän kuivaa kumihansikkaat pyyhkeeseen ja palaa sängyn viereen katselemaan sille asettelemiaan tavaroita.

Pasi käärii aseen varovasti huiviin ja sujauttaa sen takaisin muovikassiin, jonka hän tunkee repun pohjalle. Samoin hän laittaa lippaat ja panoslaatikot muovikassiin sekä sulloo muovikassin reppuun.

Hän pohtii hetken pieniä muovipusseja. Oliko niillä joku järjestys? Ei, kyllä ne olivat vaan sekaisin muovikassissa. Pasi tutkii yhtä pientä muovipussia kädessään ja miettii uskaltaisiko ainetta kokeilla.

Pitkän pohdinnan jälkeen Pasi päättää antaa korttien ratkaista. Hän istuu sohvalle, ottaa kortit, sekoittaa ne ja jakaa kortit seitsemänpakan pasiassin mukaisesti. Hän päättää, että jos pasianssi menee läpi hän avaa yhden pienen pussin ja kokeilee.

Peli näyttää aluksi hyvältä. Käsikorttipakka hupenee, mutta sitten peli pysähtyy. Ei. Pasianssi ei kyllä nyt mene läpi. Ei siis kokeilla kamaa - ehkä hyvä niin.

Pasi työntää kortit sivuun, nousee ja menee pakkaamaan pussit muovikassiin. Kun kaikki pikkupussit ovat muovikassissa, Pasi kiertää kassin samoin kuin muisteli sen olleen alunperin ja tunkee kassin reppuun. Nyt vielä jengiliivi reppuun ja perään myös luotiliivi. Sitten reppu kiinni.

Pasin käsi osuu repun sivutaskuun ja hänen yllätyksekseen se ei olekaan tyhjä vaikka se siltä näyttikin. Pasi avaa repen sivutaskun vetoketjun ja työntää kätensä syvälle taskuun. Taskun pohjalla tuntuu joku pitkulainen esine. Pasi vetää sen näkyville. Se on tiukalle rullalle käärrittyjä, käytettyjä 50€:n seteleitä. Rulla on kiinni paksulla kuminauhalla. Pasi yrittää laskea rullan päästä seteleiden määrän. Kun se ei onnistu, hän irrottaa kuminauhan ja alkaa laskea... 10...20... 30... 40... huh! yhteensä 2000 €. Iso määrä seteleitä.

Pasi käärii setelit takaisin tiukalle rullalle ja kiertää kuminauhan ympärille. Hetken hän pohtii voisiko hän vähän lainata rahaa, seuraavaan päivärahan maksupäivään asti. No, pitää kysyä Lukelta, kun tämä tulee hakemaan reppuaan. Pasi tunkee setelikäärön takaisin repun sivutaskuun ja sulkee vetoketjun. Hän kokeilee varoiksi myös toista sivutaskua ja yllättyy, kun sielläkin tuntuu olevan jotain.

Pasi avaa sivutaskun vetoketjun ja tunkee kätensä taskuun. Se on täynnä ryppyisiä 20 euron seteleitä. Pasi riipii kaikki setelit sängyn päälle ja alkaa työntää niitä yksitellen takaisin repun taskuun laskien ne samalla: 1...2.. 3... Viimeisen setelin kohdalla hän on luvussa 49. Vau! Melkein tonni kahden kympin seteleinä.

Tämä on ehdottomasti nyt pasianssin paikka. Kortti saa kertoa antaako Luke rahaa lainaksi. Jos pasianssi menee läpi, niin antaa, jos ei niin ei.

Pasi riipii kumihanskat käsistään ja heittää ne sängylle. Kädet ovat aivan hikiset ja haisevat kumilta. Pasi käy pesemässä kätensä, istuu sohvalle ja ottaa korttipakan käteensä.
Hän jakaa taas kortit seitsemän pakan pasianssin mukaan pakkoihin. Heti aluksi muutama pakka lähteen hyvin alkuun ja Pasi saa avattua monta korttia.

Pasi kääntää ensimmäiset kolme käsikorttia ja uskomatonta: ne sopivat kaikki pakkoihin. Seuraavistakin käsikorteista moni sopii suoraan pakkoihin. Pienen hetken päästä pöydällä on neljä pakkaa kuninkaat päällimmäisinä.
"JESS! Sehän meni läpi."
Lukelta saa siis rahaa lainaan.

Pasi menee hakemaan jääkaapista kylmän oluen ja sitä hörppiessään hän miettii omaa työnhakuaan. Pitää jotenkin ryhdistäytyä ja alkaa aktiivisemmin hakemaan jotain. Olisi kiva, jos löytyisi jotain kevttä ja mukavaa hommaa.

Pasi ottaa puhelimen käteensä ja avaa Linkkarin. Taas on näköjään kovaa pöhinää menossa. Muutaman kitkerän kommentin heitettyään hän pysähtyy lukemaan erästä postausta. Siinä joku vanha ukon käppänä kertoo omia vinkkejään siitä, miten Linkkaria voi hyödyntää työnhaussa.

Hmmm... onhan tuossa pointtinsa, Pasi miettii ja lukee postauksen vielä uudestaan, hitaammin ja keskittyen ymmärtämään paremmin lukemaansa.  Pienen hetken harkittuaan hän rohkenee painaa ukolle connect. Hän ei edes harkitse, että voisi jonkun viestinkin laittaa.

Pasi pohtii omia tekemisiään Linkkarissa.

Eipä ole paljon tullut verkostoa kasvatettua, eikä hänestä kommenttien perusteella ole varmaan kenellekään jäänyt mielikuvaa osaavasta ammattilaisesta. Pelkkää vittuiluahan nuo melkein kaikki kommentit ovat olleet. Enemmän tai vähemmän kohdistettuna suoraan johtotehtävissä toimiviin sekä niihin hänestä turhiin rekryihmisiin. Siis juuri heihin, joiden pitäisi hänestä kiinnostua ja olla kilvan pyytämässä häntä töihin.

Pasi avaa oman Linkkariprofiilinsa ja eihän se hyvältä näytä.

Profiilikuvana on jossain bileissä otettu kuva, jossa hänellä on kuminen sikanaamari ja silmillä sydämen muotoisilla linsseillä varustetut aurinkolasit. Kuvassa hän on juuri hörppäämässä olutta valtavasta tuopista, jota hän pitää edessään kaksin käsin.
Kivat bileethän nuo olivat - sen minkä niistä muistaa. Ehkä tuo kuva on kuitenkin hieman vääränlainen tähän ympäristöön.

Eikä tuo kuvan alla oleva otsikkorivikään hirveästi varmaan innosta ketään töitä tarjoamaan, sillä siinä lukee:

Sikamainen varastomies vailla kevyttä ja hyväpalkkaista työpaikkaa.

Profiilissa ei myöskään ole minkäänlaisia yhteystietoja. Moni kenttä on kokonaan ilman tietoja ja työhistoriassa on mainittuna vai kolme viimeistä työpaikkaa. Jokaisen kohdalla kerrottu pelkästään titteli: "varastomies".

Pasi huokaa syvään ja kiroaa:
Ei helvetti nyt mä laitan tän mun profiilin kuntoon. Jospa tämä olisikin se kanava, mistä niitä hommia löytyy. Ainakin moni täällä hehkuttaa töitä tämän kautta löytäneensä. Miksi ei siis minullekin...

...jatkuu ehkä ensi viikolla...

4. Luken reppu

Pasin viikonloppu oli kulunut yksin dokaillessa. Ulkona hän oli käynyt vain hakemassa lisää olutta.

Nyt on maanantaiaamu ja Pasi on herännyt poikkeuksellisen aikaisin, jo klo 9 ja ilman krapulaa. Ylös ei silti jaksa vielä nousta.

Pasi makaa vuoteessa selällään ja selaa taas Työkkärin tädin Fasea, Instaa ja TikTokia.

Tänäänhän me tavataan, Pasi ajattelee. Mitenkähän tekisin häneen parhaan vaikutuksen? Ainakin pitää käydä suihkussa ja vaihtaa puhdas paita päälle.
Pitääkin lähteä suihkuun.

Suihkusta tultuaan Pasi pohtii mitä laittaisi päälleen ja päätyy mustaan Rammstein "Europe Stadion Tour 2023" T-paitaan. Se on ainakin puhdas. Luke on sen joskus hänelle antanut. Ei hän itse mikään metallimusiikin suuri ystävä ollut, mutta joskus kyllä sitäkin kuunteli. Vielä siniset Lee farkut ja Niken lenkkarit jalkaan, niin hän oli valmis työkkärikäynnille.

Kylppärin peiliin vielä vilkaisu, että hiukset on hyvin ja eikun menoks.

Pasin kämpältä oli lyhyt kävelymatka työkkäriin ja aikaa tapaamiseen oli vähintäänkin tarpeeksi. Häntä rupesi jo kaduttamaan, ettei tullut otettua edes sitä yhtä olutta. No ei auta, nyt vaan pitää yrittää tsempata.

Pasi astuu sisään Te-toimistoon. Sisällä on paljon ihmisiä, useimmilla jonotusnumerolappu käsissään. Pasi marssii päättäväisesti infotiskille ja ilmiottaa, että hänellä on sovittu tapaaminen Pipsan kanssa.

Hänet ohjataan lasiseinäiseen koppiin numero 6, josta juuri poistuu joku naisihminen muutamia papereita kädessään ja naama punoittaen.

Pasi astuu lähemmäs, koputtaa lasioveen ja astuu sisään.

"Täällähän se Työkkärin täti jo minua venttailee. Terve vaan. Nähdäänhän me viimein."

Pasi sanoo korostetun rempeästi yrittäen vaikuttaa itsevarmalta, vaikka hänen sisällään myllertää vahva epävarmuus tulevasta.

Pipsa ei näytä häkeltyvän vaan käy suoraan asiaan. Hän kertoo työnhakijan velvollisuuksista, jotka ovat edellytys päivärahan maksulle ja jatkaa heti perään odottavansa Pasilta hyvän selityksen sille, miksi tämä on jättänyt esim. päivittämättä oman työllistymissuunnitelmansa sekä moitti Pasia liian vähäisestä määrästä avoimiin työpaikkoihin tehdyistä hakemuksista.

Pasi tuntee punan nousevan kasvoilleen. Tapaaminen on saanut ikävän käänteen. Hän kertoo hätävalheena olleensa niin pahasti koronan kourissa, ettei kyennyt ajoissa päivittämään tietojaan. Pasi pyytää anovasti Hetaa hyväksymään hänen nyt antamansa täydennykset.

Yhdessä he päivittivät työnhakusuunnitelman ja Pasi keksii nopeasti päästään muutaman vuokratyövoimaa tarjoavan firman, joihin hän on muka jättänyt avoimen hakemuksen. Näillä minimi hakemusmäärä saadaan täytettyä. Pipsa kirjaa tämän hyväksyttynä toimenpiteenä järjestelmään.

Pasi saattaa nyt huokaista helpotuksesta. Katastrofi on vältetty. Hänen tekee mieli suudella Pipsaa tästä hyvästä, mutta malttaa mielensä. Pipsa täyttää vielä tietoja järjestelmään ja vannottaa Pasia jatkossa hoitamaan suunnitelmaan kirjatut tehtävät sovitusti. Pasi lupaa katuvaisena hoitaa asiansa jatkossa säntillisesti.

Pois lähtiessään Pasi kääntyi vielä Hetan puoleen ja kysyy: "Lähtisitsä muuten joku päivä duunin jälkeen vaikka kaljalle?"
Heta näyttää hämmästyneeltä ja vastaa hieman hämillään: "Sorry, mutta mä en ihan periaatteesta lähde ulos asiakkaitteni kanssa. Enkä mä muuten juo olutta. Mutta kiitos kysymästä. Mä pidän tarjouksen mielessä, jos tilanne muuttuu eli saat duunia."
Heta sanoo hymyillen ja taitaa jopa vinkata silmääkin.

Pasi tyytyy vain nyökkäämään ja heilauttamaan kättään hyvästiksi. Jotenkin nyt nolottaa, että tuli noin tökerösti sanottua tuo treffipyyntö. Olisi ehkä pitänyt harkita repliikkiä vähän etukäteen. No, eihän Heta ollut suoranaisesti kieltäytynyt tapaamisesta, sille oli vain yksi ehto - piti päästä töihin.

Pasi poikkeaa kotimatkalla läheiseen Lidliin hakemaan yhden laatikollisen halpaa olutta. Ylös Pasilan kävelykannelle päästyään hän istahtaa betonisen istutuslaatikon reunalle ja kaivaa laatikosta itselleen pari tölkkiä olutta.

Ensimmäinen menee muutamalla huikalla janoon ja tyhjä tölkki päätyy rutistettuna jonnekin kasvillisuuden sekaan. Hän ehtii juuri avata uuden tölkin, kun puhelin piippaa viestin merkiksi. Pasi kaivaa kännykän ja katsoo. Viesti oli Lukelta: "Tulenkin jo tänään iltapäivällä Hesaan klo 17 jälkeen. Voinks mä olla yötä Sun luona?"

Pasi naputtee vastauksen: "Sopii, mut joudut nukkuu sohvalla, kun mul ei oo varapatjaa."

Luke vastaa heti: "OK. Nähdään."

Pasi tyhjetää kitusiinsa loput oluesta ja lähtee kävelemään kämppäänsä kohti olutkeissi kainalossaan.

* * * * *

Vähän yli viisi Pasin ovikello kilahtaa. Hän menee avaamaan ja ovella seisoo Luke. Tällä kertaa Luke on täysissä prätkäjengivarusteissaan: jengiliivi päällään, isokokoinen reppu selässään ja kädessään pieni hopeinen lentolaukku. Veljekset heittävät tutut nyrkkitervehdykset sormiräpsyin.

Luke ottaa heti sisälle päästyään jengiliivinsä pois ja tunkee sen reppuunsa. Sitten hän riisuu pois farkkutakkinsa ja sen alla olevan luotiliivin. Hän tunkee myös luotiliivit reppuun ja sulkee repun.

"Pidä hyvä huoli täst repust. Jos mulle sattuu jotain, niin kaverit tulee kyllä hakemaan tän. Mä kerroin, ett mä jätän tän repun mun broidille matkan ajaksi."

"Mitä sulle nyt vois sattua?"
"Ei sitä koskaan tiä. Ulkomail on niin vaarallista toi suurkaupunkien liikenne." Luke virnistää.

"Mihin sä muuten oot menossa?" Pasi kysyy kiinnostuneena.

"No, mä meen ekaks Amsterdamii, mut jatkost en viel tiedä. Businesmatka, juu nou. Riippuu asiakkaasta."

Veljekset viettävät illan jutustellen ja juopotellen. Kun oluet loppuvat he käyvät yöpuulle. Luke kertoo lähtevänsä heti aamusta ja käy tunkemassa reppunsa Pasin sängyn alle piiloon ennen asettumistaan nukkumaan sohvalle täysissä pukeissa. Hetken päästä hän jo kuorsaa.

* * * * * *
Aamulla Pasi herää oven napsahdukseen. Luke on ilmeisesti juuri lähenyt. Pasi vääntäytyy jalkeille ja menee suihkuun. Lämpimän suihkun alla olo tuntuu hieman paremmalta kuin heti herätessä. Hän kuivaa itsensä ja hakee vaatekaapista itselleen puhtaat kalsarit. Illalla sängyn viereen jaloistaan potkimansa farkut hän nostaa ylös lattialta. Avaimet putoavat taskusta ja niitä poimiessaan Pasin katse osuu sängyn alla olevaan reppuun. Hetken mielijohteesta Pasi kiskoo repun luokseen ja nostaa sen sängylle. Se tuntuuu yllättävän painavalta.

Eihän Luke varmaan tykkäisi, mutta Pasin uteliaisuus voittaa. Pakko katsoa mitä reppu sisältää. Pasi avaa repun vetoketjun ja nosti esiin luotiliivin. Hän pukee sen ylleen. Sitten hän poimii repusta jengiliivin ja sujauttaa sen luotiliivin päälle. Molemmat ovat hänen päällään valtavan isoja, mutta silti hän käy katsomassa itseään kylppärin peilistä. Hän yllättyy hieman näkemästään. Jos hänellä ei olisi paljaita käsivarsia näkyvissä hän näyttäisi ihan riskiltä mieheltä.

Aikansa itseään peilistä ihailtuaan Pasi riipi vaatteet sängylle ja ryhtyy tutkimaan repun sisältöä. Hän nostaa repusta kolme muovikassia, joista kaksi on painavia, mutta kolmas aika kevyt.

Hän päättää aloittaa raskaimmasta.

Muovipussin sisällä on isoon puuvillaiseen, mustavalkoruudulliseen huviin käärittynä painava automaattiase. Pasi ei tiedä aseista juuri mitään, mutta ase näyttää hänestä samalta kuin hän on nähnyt poliiseilla. Aseen merkki, Taurus, ei kerro hänelle mitään.

Toisen pussin sisältö on selkeästi aseeseen liittyvää: kolme valmiiksi täytettyä lipasta ja kaksi pahvirasiaa panoksia.

Kolmannessa muovikassissa on pieniä muovipusseja, joissa oli jotain valkoista jauhetta. Pasi nostaa pussit riviin sängylle ja laskee. Pienempiä pusseja on 26 kpl ja tuplat isompia pusseja on 30 kpl. Vasta laskettuaan pussit Pasi tajuaa oman mokansa: nythän niissä jokaisessa on hänen sormenjälkensä. Se ei ole hyvä juttu, sillä kyllä hän arvaa mitä pussit sisältävät...

...jatkuu ehkä ensi viikolla...

3. Työkkärin täti

Pasi painaa hiljaa takkahuoneen oven kiinni, napsauttaa valot päälle ja kaivaa taskumatin povitaskustaan. Yhdellä huikalla kaikki alas ja sitten Einon baariin.

Takkahuoneen sisustus on aivan samalainen kuin millaisena Pasi sen muistaa vuosien takaa. Muhkeat, tumman ruskeaa nahkaa olevat, Chesterfield nojatuolit ja sohva. Takaseinällä ruskea pähkinäpuinen baaritiski, jonka takana peiliseinä lasihyllyineen. Hyllyillä erilaisia laseja ja joitakin likööripulloja.

Pasi kiirehtii baaritiskin taakse valitsemaan Einon kattavasta whiski valikoimasta itselleen yhden. Eihän hän niistä juuri mitään ymmärrä, mutta päättelee tämän olleen Einosta parasta, koskapa sitä on pöydällä useampi pullo. Eino oli suuri whiskin ystävä, joten hyvää ja kallista tuo varmaankin on.

Ensin Pasi täyttää oman taskumattinsa whiskillä ja sujauttaa taskumatin takaisin povitaskuun. Hyllyltä Pasi ottaa whiskilasin ja kopistelee siihen pari jääpalaa jääpalakoneesta. Sitten hän kaataa lasin reunojaan myöten täyteen whiskiä ja ottaa pitkän, nautinnollisen kulauksen.

Pasi ehtii juuri siirtyä nojatuoliin, laittaa pullon ja lasin viereensä pikkupöydälle, kun takkahuoneen ovi avautuu.

"Arvasinhan mä mistä sut löytää" sanoo Luke sisään tullessaan, käy hakemassa itselleen lasin ja kaataa sen täyteen istuen samalla viereiseen nojatuoliin.
"Joo, ei oikein iske nuo pullakahvit" Pasi vastaa ottaen rennomman asennon nojatuolissa.

"Mulla olis muuten sulle yksi homma. Mun pitää lähteä pienelle matkalle ja voisin jättää mun repun sulle säilytykseen siksi aikaa. Sopisko se sulle."

"Mikäpä siinä. Kyllä mä voin pitää siitä huolta sun matkan ajan. Koska olet lähdössä?"

"Ens viikon tiistaina ja palaan takas perjantaina. En viitsi lähteä reissuun meidän liivt päällä, kun sillon joutuu aina vähän turhan tarkkaan tsekkaukseen kentillä."

"Ok. Ilmoittele aikoja. Kyllähän mä olen himassa, kun ei mitään duuniakaan ole nyt tiedossa."

Samassa Pasin kännykkään tulee viesti. Hän kaivaa kännykän taskusta ja lukee.

"No hemmetti. Työkkäriltä tuli just viesti, että pitäis soittaa. Niillä on kyllä ihme touhua, aina ovat jotain raporttia tekemisistä vaatimassa. No, mä käyn ulkona soittamassa."

Pasi ei halunnut näyttää Lukelle omaa innostustaan. Tätä puhelua hän oli odottanut. Ei niinkään siksi, että se saattoi tuoda hänelle työpaikan, vaan hänelle nimetyn työvoimatoimiston yhteyshenkilön vuoksi. Pasi kutsui häntä "Työkkärin tädiksi", vaikka tiesi tämän olevan nimeltään Pipsa ja muutaman vuoden häntä nuorempi. Vielä he eivät olleet tavanneet, mutta Pasi oli tutkinut Pipsan someprofiileja ja tiesi tämän olevan sinkku. Pasi oli ihastunut.

Pasi tyhjensi lasinsa yhdellä huikalla ja poistui pihalle soittamaan.

Pasi palasi puoli tuntia myöhemmin takkahuoneeseen mukanaan Einon nuorin poika Eero. Tämä haki baaritiskin takaa itselleen lasin konjakkia ja nosti kaapista baaritiskille pienen humidorin.

"Maistuuko sikari?" Hän kysyi veljeksiltä.
Molemmat ilmoittivat halukkuutensa, joten Eero otti humidorista kolme pitkää ja paksua Cohibaa. Hän leikkasi niistä sikarileikkurilla pään. Sitten hän ojensi sikarit veljeksille ja sytytti omansa vanhalta käsikranaatilta näyttävällä sytyttimellä.

"Iskä tykkäsi näitä pössytellä ja nauttia samalla useamman lasin whiskiä. Otetaanko faijan muistolle?"

Pasi kaatoi oman lasinsa läyteen ja kaikki kolme miestä kohottivat lasejaan: "Einon muistolle!"

* * * * *
Iltapäivä vaihtui illaksi. Muut vieraat olivat jo poistuneet ja veljekset sekä Einon pojat keskittyivät nauttimaan alkoholijuomia keskenään ja muistelemaan menneitä. Äiti, Elina, Sari ja lapset olivat jossain yläkerrassa.

Pasi tunsi olevansa juovuksissa. Hän kaivoi kännykän taskustaan ja avasi Linkkarin.

Nyt oli taas hyvä hetki vähän "päästellä höyryjä". Muutama kipakka kommentti lähti taas liiallisella namsnamilla kuorutettuihin postauksiin. Muutama tyyppi oli näköjään taas blokannut hänet, kun hän ei enää nähnyt näiden postauksia.

"Saatanan nössöt!" Pasi tuhahti ääneen ja sai muut katsomaan itseään yllättyneenä. "Mitä sä broidi horiset. Puhuit sä mulle?" Luke ärähti vähän ärtyneenä.

"No ei kun näitä somen nössöjä vaan kiroan. Eivät kestä, kun asioista puhutaan suoraan. Mä kun en osaa mielistellä ketään."

"Just niin pikkubroidi. Mutsi ei kasvattanut meistä mitään nöyristelijöitä. Me ollaan oman tiemme kulkijoita." Luke sanoi ja nappasi Pasin pään kainaloonsa ja hieroi isoa, toisen käden nyrkkiään tämän päätä vasten sekoittaen kiharan tukan.

Luken otteesta vapauduttuaan Pasilla oli huono olo. Hän ilmoitti muille lähtevänsä kotiin. Yläkertaan asti hän ei vaivautunut asiasta ilmoittamaan. Pasi poistui vähin äänin pihalle ja suutasi läheiselle bussipysäkille. Pienen odottelun jälkeen bussi saapui ja Pasi pääsi Pasilaan melko nopeasti.

Kotimatkalla Pasi oli ehtinyt bussissa tyhjentää taskumatin lähes tyhjäksi, joten bussista poistuessaan hän oli jo melko tuhdissa humalassa. Kotiin päästyään hän rojahti sohvalle repien samalla juhlavaatteet pois päältään. Ne päätyivät kaikki mytyksi lattialle sohvan viereen. Pasi otti viimeiset huikat taskumatistaan ja päätti pelata vielä yhden pasianssin. Panoksena oli taas kerran työpaikka eli jos pasianssi menisi läpi, niin työpaikka löytyisi seuraavana maanantaina. Ainakin hän tapaisi silloin Hetan. Näin oli sovittu.

Hetken aikaa näytti hyvältä, mutta sitten peli tyssäsi. Huijaamatta se ei menisi taaskaan läpi. Turhautuneena Pasi veti kortit kasaan, nousi ja kävi sänkyynsä. Hän makasi selällään ja selaili hetken somea; Työkkärin tädin Fasea, Instaa ja TikTokia. On se kyllä aika epeli, Pasi ajatteli ennen nukkumaan ryhtymistään. Maanantai voisi tuoda jotain parempaa tullessaan...

...jatkuu ehkä ensi viikolla...